Luin Yuval Noah Hararin kirjan 21 oppituntia maailman tilasta. Tämä teos kiinnosti minua, koska pidän tärkeänä tietää  ja ymmärtää mitä meitä kaikkia ympäröivässä maailmassa tapahtuu.  Välillä pysähdyn miettimmään pitkäksikin aikaa miten erilaiset megatrendit ja tapahtumat vaikuttavat toisiinsa ja ihmisiin. Ne ovat usein monimutkaisia kokonaisuuksia ja niitä miettämällä saa kyllä aikaa kulumaan. Toivoinkin tästä kirjasta löytyvön vastauksia minua askarrutaneihin kysymyksiin. Kirjan luettuani minulla kuitenkin oli ihan yhtä paljon uusia kysymyksiä kuin vastauksia ja eihän kaikkeen edes aina löydykkään vastausta.

Kirjassa on neljä nykyhetken pääteema, jotka jokainen varmasti tunnistaa: terrorismi, ilmastonmuutos, tekoälyn nousu ja kansainvälisen yhteistyön heikkeneminen. Hararin tutkimus näistä aiheista kertoo niiden monimutkaisuuksista ja yhteyksistä, jotka vaikuttavat nykypäivän maailman. Pitää kuitenkin huomioida, että kirja on julkaistu vuonna 2018 eli ennen nykyistä ”tekoälybuumia”, Ukrainan sotaa ja koronaa. 

Ensimmäisenä teemana on terrorismi. Kun ajatellaan  terrorismia se ei ole vain fyysistä uhkaa ja tuhoamista vaan sen suurimmat vaikutukset koetaan henkisellä puolella. Terrorismi synnyttää paljon pelkoa ihmisille heidän arkiseen elämään. Kirjassa kerrotaan, että terrorismi on eräänlainen psykologinen sodankäynnin muoto, jonka tarkoituksena on manipuloida tunteita ja politiikkaa. Suomessa terrorismin uhka ei omasta mielestäni ole päässyt vaikuttamaan politiikkaan vielä. Hararikin korostaa, että vaikka terrorismi on todellinen ja traaginen uhka, sitä usein liioitellaan sen todellisten vaikutusten osalta verrattuna muihin maailmanlaajuisiin vaaratilanteisiin.

Harari huomauttaa myös, että hallitukset ja media usein lisäävät terrorismin pelkoa, mikä voi johtaa suhteettomiin reaktioihin, kuten tunkeileviin turvatoimiin tai kalliisiin sotilaallisiin toimenpiteisiin. Tällaiset reaktiot voivat edistää terroristien tavoitteita heikentämällä kansalaisvapauksia ja aiheuttamalla poliittista epävakautta. Toisaalta taas joidenkin terroriskujen seurauksena on tullut hvyiä ja pysyviä turvallissuutta edistäviä sääntöjä ainakin minun mielestä (esim.9.11 iskujen jälkeen lentokoneen ohjaamon ovea ei saa missään tilanteessa avata.)

Ilmastonmuutos on paljon puhuttu aihe ja Hararin mukaan yksi merkittävimmistä ihmiskuntaa kohtaavista eksistentiaalisista uhista. Toisin kuin terrorismi, joka vaikuttaa suhteellisen pienessä mittakaavassa, ilmastonmuutos voi vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin maapallolla. Harari korostaa ilmastonmuutoksen torjumisen kiireellisyyttä ja huomauttaa, että mitä pidempää hidastelemme sen vaikeampia on torjua seuraamuksia.

Harari kritisoi maailmanlaajuista vastausta ilmastonmuutokseen ja toteaa sen olleen suurelta osin riittämätön poliittisen lyhytnäköisyyden, taloudellisten intressien ja kansainvälisen yhteistyön puutteen vuoksi. Hän varoittaa, että ellei välittömiä ja koordinoituja toimia toteuteta, maailma kohtaa katastrofaalisia seurauksia, kuten äärimmäisiä sääilmiöitä, ruoan ja veden puutteita sekä massamuuttoja. Ajattelen hyvin samalla tavalla, sillä ilmaston kannalta puhtaampi toiminta on hyvin usein ellei aina kallimpaa yritykselle ja koska osekeyhtiön tavoite on tehdä mahdollisimman paljon voittoa osakkeen omistajille ei yrityksen johdolla ole paljoa motivaatioata muokata toimintaansa ympäristöystävällisemmäksi. Syy on myös osittain kuluttajien, sillä jotkut yritykset markkinoivat tuotteitaan ympärisystävällisenä, mutta nämä tuotteet ovat usein kalliimpia. Kuluttajat eivät ainakaan vielä ole äänestäneet tarpeeksi lompakoillaan, jotta poliittista säännöstelyä ei tarvittaisi. Tarvitsemme maailmanlaajuisen, yhteisen poliittisen ponnistelun hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, uusiutuvaan energiaan siirtymiseksi ja niihin muutoksiin sopeutumiseksi, jotka ovat jo väistämättömiä.

Tekoälyn nousu on etenkin juuri nyt keskeinen aihe. Harari näkee tekoälyn muutosvoimana, joka muokkaa talouksia, yhteiskuntia ja ihmisen elämää ennennäkemättömillä tavoilla. tekoälyllä mahdollisuuksista ylittää ihmisen suorituskyky monissa tehtävissä, kuten ajoneuvojen ajamisessa tai sairauksien diagnosoinnissa, mikä voi johtaa suuriin muutoksiin työmarkkinoilla. Itse en usko, että tekoäly tulee vielä hetkeen korvaamaan ihmisten työpaikkoja laajasti. Tällä hetkellä tekoäly voi auttaa ihmistä toimimaan tehokkaammin, muttei korvaamaan kokonaan. Voi olla, että tällä kehityksellä tekoäly pystyy jo muutaman vuoden päästä korvaamaan joitakin työpaikkoja (esim. itsestään ajavat autot toimivat takseina.) Onhan koko ajan paljon kokeiluja meneillään muunmuassa edellä mainittu. Uskon kuitenkin, että samalla kun joitain työpaikkoja häviää tulee joitain uusia. Tämä on minusta vaom luonnollista kehitystä. Harari käsitteli tätä aihetta kirjassa ehkä hieman turhan kriitisesti minun mielestä.

Harari kuitenkin tarttuu myös toiseen tärkeään aiheeseen tekoälyyn liittyen. Tämä aihe on tekoälyn aiheuttamat eettiset ongelmat, erityisesti yksityisyyden, valvonnan ja päätöksentekoprosessien osalta. Jo tähän mennessä mediassa on ollut paljon keskustelua tekoälyn opettamiseen käytettävistä materiaaleista. Joitakin oikeistaistelujakin on käyty siitä mistä ja minkälaista dataa tekoäly saa käyttää. Tekoäly usein, myös käyttää käyttäjiensä syöttämää dataa oppiakseen paremmaksi, on tärkeää, että yhtiöt mainitsevat sen aina käyttäjilleen ja käsittelevät dataa varoen ja anonyymisti.

Kansainvälisen yhteistyön heikkeneminen on viimeinen käsiteltävä teema Hararin kirjassa. Hän väittää, että 2000-luvun haasteet, mukaan lukien terrorismi, ilmastonmuutos ja tekoälyn nousu, vaativat koordinoituja maailmanlaajuisia ponnisteluja. Harari kuitenkin huomauttaa, että kansainvälinen yhteistyö on heikentynyt viime vuosina, kun nationalismi ja eristäytymispolitiikka ovat saaneet jalansijaa ympäri maailmaa. 

Tämän yhteistyön  heikkeneminen johtuu useista tekijöistä, kuten luottamuksen rapautumiseen kansainvälisiin instituutioihin, populististen johtajien nousuun, jotka asettavat kansalliset edut maailmanlaajuisten huolien edelle (esim.Trump), sekä maailmanjärjestyksen pirstoutumiseen. Ihmiskunta kamppailee vaikeiden asioiden edessä ja yhteistyötä tarvittaisiin juuri nyt enemmän kuin koskaan. On surullista huomata, kuinka maat toistensa perään laittavat yhteiset tavoitteet sivuun saadakseen omaa etua. Maailmanlaajuiset ongelmat vaativat maailmanlaajuisia ratkaisuja, vetäytyminen nationalismiin ja eristäytymispolitiikkaan vain pahentaa nykyisiä maailmanlaajuisia ongelmia.

Hararin 21 oppituntia maailman tilasta antoi kattavan ja mielenkiintoisen analyysin nykyhetken tärkeimmistä haasteista. Hänen käsittelynsä eri aiheista korosti modernin maailman monimutkaisuuksia ja keskinäisiä riippuvuuksia. Kirja autaa ymmärtämään ja käsittelemään haasteita mitä ihmiskunta kohtaa, sekä esittää tapoja kulkea epävarmuuksien läpi kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.