Luin kirjan “Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Se tarjoili minulle ohjeita, jotka liittyivät ihmisten käsittelytaitoihin ja osoitti, kuinka puhumalla voi päästä monesta eri tilanteesta tai moneen eri tilanteeseen. Tämä ei ollut minulle uusi tieto, mutta kirjan avulla ajatus vahvistui.

Joskus kadehdin niitä ihmisiä, jotka osaavat valloittaa kuulijansa pelkillä puhelahjoillaan. Tämä kirja oli juuri sitä, mitä kaipasin. Vaikka monet ohjeet olivat minulle itsestäänselvyyksiä, ne toimivat muistutuksina siitä, kuinka tärkeää on osata kohdata ihmiset oikealla tavalla. Riitely ei vie eteenpäin, ja toisen vääräksi julistaminen ei ole tehokas tapa saada ihmiset puolelleen.

”Väittelyä ei voi voittaa”

Kirja tarjoaa syvällisiä oivalluksia siitä, miten väittelyt vaikuttavat ihmissuhteisiin ja kommunikaatioon. Carnegie ei tarkastele pelkästään väittelyn hetkellisiä seurauksia, vaan hän maalaa laajemman kuvan siitä, miten nämä kohtaamiset muokkaavat pitkän aikavälin suhteita ja ihmisten välistä dynamiikkaa. Hänen neuvonsa ovat ajattomia, ja ne antavat arvokkaita työkaluja jokapäiväiseen elämään, työympäristöön ja kaikkiin tilanteisiin, joissa ihmisten välinen ymmärrys on avainasemassa.

Carnegie aloittaa perusajatuksesta, että väittelyn voittaminen on itse asiassa häviämistä suuremmassa merkityksessä. Kun voitat väittelyn, olet saattanut saada toisen osapuolen tuntemaan itsensä hävinneeksi, nöyryytetyksi tai aliarvostetuksi, mikä voi johtaa kielteisiin tunteisiin ja vähentää mahdollisuuksiasi vaikuttaa heihin myönteisesti tulevaisuudessa.

Kirjassa korostetaan empatian ja ymmärryksen merkitystä. Hän neuvoo meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan ja tarkastelemaan tilannetta heidän näkökulmastaan. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan avaa ovia syvemmälle ymmärrykseen, vaan myös rakentaa luottamusta ja kunnioitusta, mikä on olennaista kestävien ihmissuhteiden kannalta.

Toinen Carnegien korostama teema on virheiden avoin ja nopea myöntäminen. Kun myönnämme virheemme, se ei ainoastaan vähennä jännitteitä, vaan myös näyttää meidän olevan rehellisiä ja luotettavia. Tämä voi muuttaa keskustelun suuntaa ja luoda tilaa yhteisymmärrykselle ja sovinnolle.

Carnegie ehdottaa diplomaattisuuden ja pehmeiden sanavalintojen käyttämistä, kun esitämme omia näkemyksiämme. Sen sijaan, että suoraan kritisoisimme tai kiistäisimme toisen näkökulman, voimme esittää oman mielipiteemme tavalla, joka on vähemmän uhkaava ja avoimempi keskustelulle. Tämä auttaa välttämään puolustuskannalle asettumista ja edistää avointa dialogia.

”Ainoa keino väittelyn voittamiseksi on välttää sitä”

Kirjan neuvojen ydin on ymmärrys siitä, että ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja että väittelyt harvoin tuottavat toivottuja tuloksia, jos tavoitteenamme on yhteisymmärrys ja yhteistyö. Hänen opetuksensa kannustavat meitä arvostamaan toisten näkökulmia, käyttämään empatiaa ja ymmärrystä kommunikaatiossamme, ja muistuttavat meitä siitä, että todellinen voitto ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa saavutetaan yhteistyöllä, ei kilpailulla.

En itse ole kova väittelijä tiimissä, vaan pyrin useasti välttelemään sitä. Ehkä siksi, koska en halua haastaa riitaa, ainakaan asioista, joista en koe niin paljon merkitystä. Olen useasti kuullut, että se olisi väärin, mutta kirjan esimerkit todistavat toisin. Yleensä väittelyissä ei ole voittajia vaan kaikille jää paska fillis väittelyn jälkeen, vaikka olisitkin ”voittaja” osapuoli.

Ymmärrän toki, että mielipiteiden esiin tuonnilla on väliä, mutta jos ne eivät johda mihinkään, en koe niiden tarpeellisuutta tuoda esille. Siksi on tärkeää tunnistaa ne hetket, milloin mielipiteet ja erimielisyydet kannattaa tuoda esiin ja milloin kannattaa vain pysyä hiljaa.