Kansainvälinen työyhteisö on rikkaus, mutta se voi myös tuottaa haasteita. Yksi tiimivaihtoon liittyvistä tehtävistä oli lukea jokin kansainvälinen kirja ja kirjoittaa siitä reflektio. Valitsin Emmin suosituksesta Erin Meyerin The Culture Map -kirjan ja pääsinkin vähän haastamaan itseäni, kun kirja olikin poikkeuksellisesti englannin kielellä, joten en vastaa mahdollisista käännösvirheistä. Meyer listaa kirjassaan 8 asiaa tai haastetta, joihin voi törmätä kansainvälisessä työyhteisössä ja miten niitä voi käsitellä. Ajattelin napata muutaman asian lähempään tarkasteluun mihin etenkin itse törmäsin viikon aikana. 

1. Kommunikointi

Viestintätaidot vaihtelevat kulttuurista toiseen. Meyerin mukaan on olemassa kahdenlaista viestintää: matalakonteksti ja korkeakonteksti. Pähkinänkuoressa matalankontekstin viestinnässä kerrotaan asiat yksityiskohtaisemmin ja esimerkiksi taustatiedot ovat selkeästi esillä. Korkeakontekstin viestinnässä myös kuuntelijalla on vastuu sillä esimerkiksi Hindissä samat sanat tarkoittavat montaa eri asiaa, jolloin on tärkeä ymmärtää mistä puhutaan.

Tiimivaihdossa pääkielemme oli Englanti. Englanti on matalan kontekstin viestintäkieli. Vaihtotiimissä on tiimiyrittäjiä ympäri maailmaa, jolloin heidän äidinkielensä ovat niin korkean kuin matalankin kontekstin kieliä. Välillä huomasikin, että osa selitti asioita paljon pidemmin, kuin toiset ja etenkin espanjalaiset, jotka tulevat matalan kontekstin kulttuurista ehkä vähän jopa pitkästyivät, kun joutuivat keskittymään kuunteluun enemmän. Tai sekin saattoi olla myös kiinni tietyistä henkilöistä.

Viikon aikana huomasin myös, miten hyvää dialogimme on. Meillä ei kukaan huuda päälle tai keskeytä jos alkaa pitkästyttämään. Samalla äidinkielellä on varmasti vaikutusta ja heidän mukaansa heillä menikin lähes koko viime vuosi ihan perusasioiden opettelussa kulttuurierojen vuoksi. 

2. Arviointi ja palautekulttuuri

Palautteenantokulttuuri on erilainen ympäri maailmaa. Jossakin palautteen voi antaa suoraan ihmisten edessä, kun taas jossakin palautteeseen liittyy häpeän tunne, jolloin se on tehtävä mahdollisimman piilossa muilta. Artessa olemme harjoitelleet avointa palautekulttuuria jatkuvasti ja olemmekin kehittyneet siinä. Keskustelin Danielin kanssa Berliinissä ja hän sanoi, että palautteen antaminen on heille välillä hieman ongelmallista, kun jokainen ottaa sen eri tavalla vastaan. Heillä on palautetreenit kaksi kertaa vuodessa kuten meillä, mutta hän sanoikin, että jatkuva palautekulttuuri puuttuu. Espanjalaisilta tulee usein palaute suorempaan, kun Korealailla liittyy siihen vahvasti häpeän tunne, jolloin he kaipaavat enemmän kaunistelevampaa ulosantia.

4. Johtajuus

Neljäs asia on johtajuus. Huomasin jo Kouvolassa työskennellessäni miten eri tavalla eri kulttuurit suhtautuvat esihenkilöihin. Suomalaisena olen tottunut siihen, että esimies on usein samalla viivalla muidenkin tekijöiden kanssa. Totta kai poikkeuksiakin löytyy ja jotkut nostavat itseään selkeästi jalustalle. Suomessa kuitenkin hierarkkista johtamista näkee enää vain muutamissa paikoissa kuten puolustusvoimissa. 

Titteleitäkin löytyy joka lähtöön ja yhdenkin asiakkaan kohdalla tuntuu, että jokaisella on eri nimetty titteli, mutta loppujen lopuksi kaikki tekevät kuitenkin pohjimmiltaan aivan samaa työtä. Berliinissäkin titteleillä oli merkitystä. Heillä oli jokaiseen projektiin selkeästi nimetty 

CEO, CMO yms. ja projekteja esitellessämme tuli heiltä usein kysymys, että kuka hoitaa mitäkin ja mikä on kenenkin titteli. Sanoimme, että meillä ei titteleitä ole vaikkakin jokaiselle onkin usein oma vastuualueensa. Akatemialla ylipäätään tittelit jäävät yleensä joryrooleihin, mutta ei niitä sen enempää mielestäni nostella jalustalle. 

6. Luottamus

Tämä aihe tuli esiin aika mielenkiintoisessa paikassa. Olimme matkalla metrolla johonkin jolloin puheeksi tuli heidän asumismuotonsa ja se, miten paljon he viettävät aikaa toistensa kanssa. Luonnollisesti kun he ovat tuntemattomassa kaupungissa ja tuntevat vain toisensa niin he viettävät paljon aikaa keskenään. Varsinkin jos ei ole esimerkiksi harrastuksia mistä voi löytää uusia ystäviä. Heidän näkemyksensä mukaan Arte ei ole tiivis tiimi, kun emme vietä aikaa toistemme kanssa. Olin vähän hämilläni tästä, mutta näemme varmasti asiat eri tavoin. 

Kirjassa mainittiin luottamuksella olevan kaksi muotoa: kognitiivinen ja affektiivinen. Kognitiivinen luottamus syntyy työn ja saavutusten kunnioittamisesta ja yleisesti liiketoiminnasta. Affektiivinen luottamus syntyy sitten tunteista ja ystävyydestä. Mielestäni meillä Artessa on molempia. Jos kelaan kaksi vuotta taaksepäin niin itse olen lähtenyt alkuun kognitiivisella luottamuksella liikkeelle, joka on sitten myöhemmin muotoutunut myös affektiivisen luottamuksen puolelle. Uskon, että tämäkin on varmasti niin kulttuuri kuin liiketoiminta kysymys. Heidän viimevuotensa liikevaihto oli muutamia tuhansia euroja, joten uskonkin, että myös sen takia he ovat keskittyneet enemmän affektiivisen luottamuksen kehittämiseen, jonka takia he eivät näe meitä niin tiiviinä.

8. Aikataulutus

Tämä aihe kävi ehkäpä eniten huuruun reissun aikana. Vaikka olenkin asunut Espanjassa ja tiedän sen niin sanotun ”Manana” -meiningin niin silti tuli olo, ettei aikaamme arvosteta yhtään. Hyvänä esimerkkinä treenit mitkä piti alkaa 9.00 alkoi loppujen lopuksi varmaan 9.30 kun odotimme, että kaikki saapuvat. Totta kai me suomalaiset olimme jo hyvissä ajoin paikan päällä. Muutenkin treenien aikana jengiä ramppasi suuntaan ja toiseen treenitilassa ja keskittyminen hetkeen oli aivan jossain muualla. Meyer kertookin kirjassaan, että maailmalla nähdään aikataulu joko monokroonisena tai konkreettisena. Konkreettisessa aikakäsityksessä aika on arvokasta, eikä sitä pidä tuhlata ja monokroonisessa aika on joustavampaa eikä olla niin minuutin päälle. Nyt voikin arvata, että kummassa kastissa me suomalaiset olimme…

Meidän myöhästelemättömyydestämme ja siitä, että mainitsimme tämän asian heille tuli välillä jopa pieni vitsi. Painotimmekin heille myös, että meillä jää ulkopuolelle, jos ei ole ajoissa. Eivät kuitenkaan tainneet ymmärtää, että se oli oikeasti totta. Naureskelimmekin Arten poppoolla, että aamutreenien alkuajaksi pitää varmaan ilmoittaa 7.45, että saadaan kaikki ehkä ajoissa paikalle. 

Viikko oli hyvin opettavainen mitä tulee työskentelyyn monikulttuurisessa yhteisössä. Viikon perusteella tulin vahvasti siihen lopputulokseen, että meillä on oikeasti asiat aika todella hyvin, vaikka välillä napinaa tuleekin. Vaikka tappelemme tälläkin hetkellä esimerkiksi Tiimiakatemian tunnettuuden kanssa Jyväskylässä niin meihin verrattaessa heillä on homma vielä aivan lapsen kengissä. Olen tällä hetkellä varsin tyytyväinen, ettemme tappele perusasioiden kanssa kuten myöhästely ja miten Arte on kehittynyt ja ottanut suuria harppauksia etenkin viime syksyn jälkeen.