Nappasin enoni kirjahyllystä matkaan eteläkorealaisen ekonomistin Ha-Joon Changin kirjan Taloustiede ­- Käyttäjän opas. Kuulostaa varmasti monen korvaan aika kuivalta aiheelta ja sitä se paikoittain olikin. Kirjassa käytetään kuitenkin paljon esimerkkejä, vertauskuvia ja tarinoita, mikä tekee siitä mielekkäämpää luettavaa. Kirjan aluksi avattiin taloustieteen 9 eri koulukuntaa ja niiden historiaa. Niiden reflektointiin en lähde, mutta kirjassa käsiteltiin myös paljon esimerkiksi onnellisuuden ja varallisuuden yhteyttä, eriarvoisuutta ja taloudellista kehitystä ja sitä, kuinka näitä kahta viimeisintä mitataan. Näistä asioista puhun myös tässä reflektiossa.

Kun päätin lukea tämän kirjan, tiesin, että en varmaankaan saa mihinkään projektiin uusia ajatuksia tai suoranaisesti syvennä osaamistani esimerkiksi myynnin tai markkinoinnin saralla. Jonkinlaisen ymmärryksen hankkiminen taloustieteestä on kuitenkin mielestäni yleissivistystä. Sana ”tiede” hämää meitä ja saa taloustieteen kuulostamaan jotenkin etäiseltä, vaikka sen tutkimat teemat ovat läsnä arjessamme päivittäin. Talouden, sen vaikutuksien ja siihen vaikuttavien asioiden ymmärtäminen on meille kaikille tärkeää koulutuksesta huolimatta. Se auttaa meitä mm. päätöksenteossa, vaikkei aina pidäkään ajatella ja järkeillä elämää taloudellisesta näkökulmasta.

Talouden, eriarvoisuuden ja onnellisuuden mittaamien. BKT on meille kaikille tuttu ja varmasti yleisin talouden mittaamisen keino. NKT on BKT:n nettoversio, josta en ainakaan itse ollut koskaan edes kuullut. Toisinkuin BKT, nettokansantuote laskee myös kiinteän pääoman/tuotantovälineiden kulumisen -kansantuotteeseen. Se siis huomioi enemmän asioita, mutta se ei ole yleisesti käytössä, koska näiden poistojen laskemiseen ei ole mitään yhteistä ja selkeää mallia.

Bruttokansantuotetta käytetään myös apuna vertailussa, kun lasketaan esimerkiksi tutkimus- ja kehitystoiminnan menoja. Näiden T&K menojen suuruus ilmoitetaan yleensä prosentteina BKT:sta. Tutkimus- ja kehitystoiminnan menot kertovat paljon maan taloudesta ja motiiveista. Tutkimus- ja kehitystoimintaan ei luonnollisestikaan laiteta rahaa, jos ylimääräistä ei ole ja kaikki rahat menevät perusasioiden ylläpitoon. Esimerkiksi Angolan, joka on yksi LDC maista (least developed countries) T&K menojen osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2016 oli 0,03% (The world bank). Nopeasti kun selasin, niin pienempää prosenttilukua en löytänyt koko maailmasta. Dollareissa tuo luku on 158 miljoonaa. Kuulostaa isolta summalta, mutta Suomessa tuo sama luku oli samana vuonna lähes 6 miljardia (Suomen pienin T&K menojen osuus BKT:sta koko 2000-luvulla). Tuo 6 miljardia on Angolan 158 miljoonaan verrattuna noin 38 kertainen summa, vaikka Angolassa asuu 6 kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Pointti tässä oli se, että koska rahaa tutkimukseen ja kehitykseen ei laiteta, ei sitä myöskään tapahdu. Valoa tunnelin päässä on vaikea nähdä, jos lukuja katsoo. Nämä LDC maat ovat tippuneet kehityksen kelkasta ja omin avuin ei kyytiin ole enää mitään mahdollisuuksia ja siksi tukea pitäisikin saada ulkopuolelta. Tällaisessa maailmantilanteessa kovin moni ei kuitenkaan halua auttaa, koska olemme lopulta melko itsekkäitä ja oma tulevaisuus halutaan turvata.

Kiina esimerkiksi on panostanut nousujohteisesti tutkimus- ja kehitystoimintaan koko 2000-luvun ja on jo nyt maailman toisiksi suurin talous jenkkien jälkeen, jos bruttokansantuotetta katsotaan. En tiedä kuinka paljon T&K toimintaan panostaminen vaikuttaa suoraan bruttokansantuotteeseen. Kiinan talouden kehitys johtuu varmasti myös paljon volyymista, joilla he tuottavat tavaraa, eikä uusista innovaatioista, joita tutkimus- ja kehitystoiminnalla on saavutettu. Isot T&K menot kuitenkin tuovat turvaa tulevaan ja mahdollistavat sinisten merien löytämisen niin eri maille kuin yrityksillekin. Harva yrityskään pysyy pinnalla ilman T&K panosta. Miksi asia olisi toisin valtioiden kohdalla. Tutkimus- ja kehitystyö saattaa tuntua turhalta, koska se ei välttämättä näy tuloksessa kovin nopeasti. Sen tekemättä jättäminen on kuitenkin se, mikä tulee ainakin näkymään. Alla vertaillaan Suomen, Yhdysvaltojen ja Kiinan T&K menojen prosenttiosuutta BKT:sta ja toisessa kaavassa puhtaasti bruttokansantuotetta.

Kirjassa esitellyn Joseph Schumpeterin teorian mukaan kapitalismin kehityksestä vastaa yrittäjien innovaatiot ja ”sinisten merien löytäminen”. Kirjassa ei puhuta ”sinisistä meristä”, mutta jos puhutaan uusista tuotteista ja tuotantotavoista, jotka antavat yrityksille monopoliaseman hetkeksi niin voidaan mielestäni puhua sinisen meren strategiasta. Schumpeterin teoriassa varallisuus kasaantuu ensiksi niille, jotka ovat suurta kilpailua edellä ja sen jälkeen jakaantuu perässä tulevien kesken. Tämä toki koskee lähinnä suuria yrityksiä ja heidän työntekijöitään. Jos ansioiden eriarvoisuutta kansalaisten keskuudessa halutaan mitata, niin voidaan käyttää Gini-kerrointa. Löysin netistä hauskan esimerkin, joka havainnollistaa Gini-kerrointa laivojen miehistöjen tulonjaon avulla. Suomen Gini-kerroin on suhteellisen pieni ja olemmekin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Gini-kertoimemme on pysynyt koko 2000-luvun melko tasaisena, mutta 80-luvulla se oli huomattavasti matalampi. Sanonta ”rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy” ei siis pidä ainakaan Suomessa paikkaansa.  

Koska ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta ei voida mitata pelkästään BKT:ta tuijottamalla on OECD (Organisation for Economic Co-operation and Development) kehittänyt Better Life Indexin. Siinä mitataan yhtätoista eri elämän osa-aluetta, jotka ovat: asuminen, tulot, työllisyys, elinyhteisö, koulutus, ympäristö, hallinto, terveys, tyytyväisyys omaan elämään, turvallisuus sekä työelämän ja vapaa-ajan välinen tasapaino. OECD Better Life Index. Sivustolla pystyy hauskasti säätelemään itse muuttujia kannattaa käydä testaamassa.

Osa indeksin muuttujista on enemmän subjektiivisia kuin muut. Suomi on esimerkiksi valittu useana vuonna maailman onnellisimmaksi, mutta moni meistä suomalaisista ihmettelee tulosta sen kuultuamme. Onnellisuutta on vaikea mitata eikä se olekaan suoranaisesti osiensa summa. Tai siis on se silloin, kun maailman onnellisinta maata etsitään. Jos Better Life Indexin sivuilla painottaa subjektiivisempia muuttujia, esimerkiksi pelkästään ”Tyytyväisyys omaan elämään” kohtaa, niin esimerkiksi Meksikon ja Suomen välinen kuilu pienenee. Kirjassa tästä tapahtumasta puhutaan nimellä ”väärä tietoisuus”. Meksikolaisilla ei mene suomalaisia paremmin millään Better Life Indexin yksittäisellä muuttujalla, mutta tyytyväisyys omaan elämään on suhteellisen korkea. Ha-Joon Chang selittää asian näin: ”Meillä on monin tavoin mukautuvia preferenssejä, mikä tarkoittaa, että muutamme käsitystämme omasta tilanteestamme, jotta se tuntuisi siedettävämmältä.”

Kirjassa puhuttiin ohimennen myös lean-ajattelusta, mutta siitä täytyisi ehkä lukea erikseen oma kirjansa, että osaisi reflektoida kyseistä mallia.

Termejä tekoälyn tiivistämänä:

• Monopsoni= Monopsoni on markkinatilanne, jossa on vain yksi ostaja, mutta useita myyjiä. Tämä tarkoittaa, että ostajalla on valta määrittää hinnat ja ehdot, koska myyjillä ei ole vaihtoehtoja, joihin myydä tuotteitaan tai palveluitaan. Monopsoni voi johtaa alhaisiin hintoihin myyjille ja vähäiseen tuotantoon tai tarjontaan markkinoilla.

• Oligopsoni=  Markkinatilanne, jossa on vain muutama suuri ostaja ja useita myyjiä. Tässä tilanteessa ostajat voivat hallita hintoja ja muita sopimusehtoja, koska myyjillä on rajoitetusti vaihtoehtoja, joiden kanssa tehdä kauppaa. Oligopsoni voi rajoittaa kilpailua ja johtaa alhaisempiin hintoihin myyjille sekä vaikuttaa tuotantomääriin ja tarjontaan markkinoilla.

• Taylorismi= Taylorismi korostaa työn tehokkuutta ja tuottavuutta tarkasti määritellyn ja standardoidun työmenetelmän kautta. Työntekijät ovat helposti korvattavissa, koska työhön kouluttaminen on nopeaa ja oppiminen helppoa.

• Ostovoimapariteetti= Ostovoimapariteetti on taloudellinen käsite, joka mittaa eri maiden valuuttojen suhteellista ostovoimaa suhteessa toisiinsa. Se perustuu ajatukseen siitä, että saman hyödykkeen tai palvelun pitäisi maksaa saman verran eri maissa, kun valuuttakurssit on oikaistu huomioimaan maiden hintatasot.

En tiedä oliko tämä reflektio, ennemminkin tiivistelmä. Vaikea tätä kirjaa oli kuitenkaan reflektoida omaan arkeen. Paljon uutta asiaa, josta kaikkea ei tähän reflektioon tullut laitettua. Sisältö oli melko raskasta, eikä näiden asioiden oppiminen ole ehkä järkevintä tällaisina nopeina sprintteinä. Jos kirjan asiat oikeasti haluaa oppia, niin on kirjaan vielä palattava takaisin ja vähän kertailla luettua.