Luin Björn Lindebladin kirjoittaman kirjan ”Saatan olla väärässä”, koska kirjan nimi herätti suuren mielenkiinnon. Avasin BookBeatista kirjan kuvauksen ja siinä puhuttiin siitä, kuinka ei tarvitse uskoa edes kaikkea sitä, mitä ajattelee. Olin myyty.

Tämä ajatus on itsessään jo pitkälti vapauttava, koska siinä vaiheessa, kun osaamme erottaa itsemme omista ajatuksistamme olemme tosiaan pitkälti ”vapaita”. Asiaa voi lähestyä myös toiselta kantilta. Mietitään, että uskoisimme kaiken mitä ajattelemme. Esimerkiksi jos mieleeni juolahtaa ajatus, ”en osaa tätä”, niin siinä vaiheessa, kun uskon tähän ajatukseen, tästä ajatuksesta tulee mitä todennäköisimmin oma todellisuuteni.

Yhdessä kohdassa kirjaa mainittiin esimerkki siitä, kuinka itse kirjan nimeä voi käyttää hyödyksi. Kyseinen kirjan kohta meni kutakuinkin näin: ”Kun seuraavan kerran joudutte hankalaan tilanteeseen jonkun kanssa, toistakaa tätä maagista mantraa mielessänne kolme kertaa selvästi ja vakuuttavasti: ”Saatan olla väärässä, saatan olla väärässä, saatan olla väärässä.” Saatte nähdä, että huolenne haihtuvat kuin kaste nurmikolta kesäaamuna.”

Ymmärtämällä sen, että saattaa itse olla väärässä ja sen, että muutkin saattavat olla väärässä saattaa avata itselle ovia, jotka ovat voineet olla pitkäänkin kiinni. Tällä tarkoitan sitä, että kun pystyy ajattelemaan asioita eri kannoilta ja pohtimaan aina tilanteen mukaisesti eri asioita eri tavoin on paljon todennäköisempää, että löytää itsestään uusia puolia ja maailma saattaakin avartua.

Kirjan lukeminen vahvisti itselläni sitä ajatusta, että väärässä oleminen on täysin OK. Tämä tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että uskallan sanoa mielipiteeni rohkeammin ja kokeilla erilaisia uusia asioita esimerkiksi pelimusiikkiprojektin parissa. Tämän lisäksi saatan olla väärässä tarkoittaa itselleni myös sitä, että saan olla väärässä ja saan mokata, koska se on osa elämää ja se opettaa.

Kirjassa puhuttiin myös paljon intuitiosta eli ”silmänräpäyksen viisaudesta” kirjan termein. Intuitio ja sen kuunteleminen on tärkeää ja se auttaa usein löytämään elämässä oikean suunnan. Kuitenkaan se ei ole erityisen helppoa nyky-yhteiskunnassa, koska harvoin on aikaa pysähtyä ja pohtia asioita tai ylipäätään olla pohtimatta mitään ja antaa intuitiolle tilaa. Kirjassakin mainitun Albert Einsteinin sanoin: ”Järki on palvelija. Intuitio on lahja. Kulttuurimme on nostanut palvelijan mestariksi ja unohtanut lahjan.”

Kirjan lukeminen motivoi minua myös meditoimaan enemmän. Uskon että meditoimisella on suuri positiivinen vaikutus myös henkisen kasvun ulkopuolella. Se tutkitusti parantaa keskittymiskykyä ja auttaa rentoutumaan. Nämä molemmat asiat ovat erittäin tärkeitä esimerkiksi bisnesmaailmassa. Jos et pysty keskittymään ja olemaan rennosti esimerkiksi palaverissa, et saa siitä itse niin paljoa irti, eikä sinulla ole niin paljoa annettavaakaan, kuin voisi olla. Tämän lisäksi meditaatio on tärkeää intuition kannalta, koska se kirkastaa sitä ja mahdollistaa sen kuuntelemisen kaiken muun ajatuksenvirran keskeltä.

Miten voin hyödyntää kirjan oppeja akatemia-arjessa? Voisin väittää, että yleinen mielenrauha ja sen mukanaan tuoma intuitiivinen ajattelu vahvistavat uskoa omiin kykyihin, joka taas puolestaan tuo lisää itseluottamusta, joka heijastuu kaikille elämän osa-alueille. Tämän lisäksi omien ja muiden mielipiteiden haastaminen tulee helpommaksi, joka avartaa uusia mahdollisuuksia ”laatikon ulkopuolelta” ajatteluun.