Rober T. Kiyosakin kirja Rikas isä köyhä isä kertoo siitä, mitä meille ei opeteta kouluissa, nimittäin rahasta. Useat ihmiset kamppailevat raha-asioiden kanssa ja yksi syy siihen on juuri se, että useimmat saavat raha-asioihin liittyvän oppinsa kotona eikä koulussa. Ilmiö on mitä luultavammin maailmanlaajuinen, koska myös täällä Suomessa on sama tilanne. Raha-asioiden sijaan koulut keskittyvät täälläkin pitkälti ammatillisiin ja akateemisiin taitoihin. Tämä on Kiyosakin mukaan syy sille, miksi monet pitkälle kouluttautuneet ja hyviä arvosanoja saaneet ihmiset silti kamppailevat talousongelmien kanssa. On totta, että akateemisia ja ammatillisia taitoja tarvitaan ja ne ovat tärkeitä kouluttautumisen kannalta, koska muuten jossain tietyssä ammatissa oleminen olisi mahdotonta. Raha vaikuttaa kuitenkin jokaisen elämään, koska maailma pyörii pitkälti rahan ympärillä, niin mielestäni ei olisi pahitteeksi, jos sitä alettaisiin opettamaan koulussa lapsesta saakka. Kiyosakin mukaan monet saavat talousasioihin liittyvän opin vanhemmiltaan. Tämä mielestäni pistää ihmiset hieman eriarvoiseen asemaan, koska talouteen liittyvä tietämys ei kaikilla ole yhtä hyvä. Ihmiset omaksuvat raha-asioihin liittyvän opetuksen, mitä heille kotona opetetaan riippumatta siitä, kuinka hyvää se on ja tämä tietenkin vaikuttaa merkittävästi tulevaisuudessa siihen, kuinka raha-asioihin suhtaudutaan.

Tyypillisesti meitä kannustetaan kouluttautuman pitkälle ja tätä kautta hakeutumaan hyvä palkkaisiin töihin, jotta pääsisimme rikastumaan. Kuten aikaisemmassa kappaleessa kerroin niin tämä ei takaa sitä vaan päinvastoin. Mitä enemmän saamme rahaa, sitä todennäköisemmin myös kulutuksemme kasvaa. Kirjassa kehotetaan ansaitsemiseen oppiminen. Monesti valmiit työpaikat nähdään ainoana keinona rahan tienaamiseen ja useimmat ovat valmiita tyytymään vähään, samaan aikaan kuitenkin todeten, että heidän palkkansa on liian pieni ja, että he ansaitsisivat työstään nykyistä enemmän. Se, mikä erottaa rikkaat köyhistä ja keskiluokkaisista on se, että rikkaat eivät tee työtä rahasta. Rahan voimaa on hyvä oppia hallitsemaan, koska raha aiheuttaa helposti pelkoa. Rahattomuus on asia, joita monet pelkäävät ja siksi monet viruvat töissä aamusta iltaan toivoen, että ansaittu raha ratkaisisi pelon. Pelon lisäksi ihmisillä on suuri omistamisen halu. Kiyosakin mukaan ihmiset tekevät työtä rahan edestä, koska haluavat omistaa. Useimmat uskovat rahan tuovan iloa, mutta se on usein lyhytaikaista. Tästä tuli mieleeni, että kuulin taannoin, että ostamista kannattaa harkita sen mukaan onko ostos vielä tarpeellinen puolen vuoden päästä. Mielestäni neuvo on hyvä, koska kuvittelisin, että tämän ajatuksen sisäistäminen vähentäisi huomattavasti esimerkiksi heräteostoksien määrää. Tällä hetkellä en haaveile omistavani mitään suurta, kuten hienompaa autoa tai asuntoa, mutta heräteostoksien suhteen voisin toimia viisaammin, koska välillä kaupasta tullessani huomaan, että en ole ostanut sitä mitä piti vaan jotain aivan muuta. Olen sitä mieltä, että ostokäyttäytymistä voi olla vaikea muuttaa, koska meihin vaikuttaa vahvasti tunteet. Jos omaa oloa helpotetaan ostosreissuilla tai jos muuten kaupassa on tottunut kulkemaan ”hällä väliä” asenteella niin tällaisista tavoista voi olla vaikeaa irrottautua etenkin, jos ongelmaa ei tiedosta. Oman rahan käytön suhteen olisi hyvä laatia esimerkiksi budjetti ja katsoa sen perusteella, kuinka paljon rahaa voi käyttää huvitteluun.

Kirjassa painotetaan vahvasti myös sitä, monet eivät ymmärrä sitä, että kyse ei ole siitä kuinka paljon rahaa ansaitsee, vaan siitä, kuinka paljon rahaa pystyy pitämään. Houkutus rahan käyttöön on suuri, kun alkaa saamaan suuria summia. Ei ole siis sattumaa, että esimerkiksi jotkut lottovoittajat tai ammattiurheilijat ovat hetken päästä tuhlanneet kaiken. Mikäli haluaa rikastua, on ensin ymmärrettävä talouden perusasiat. Tämä tarkoittaa sitä, että varat ja velat on hyvä ensiksi osata erottaa. Tyypillisesti rikkaat ostavat varallisuutta, kun taas köyhät ja keskiluokka hankkivat velkaa ja ajattelevat sen olevan varallisuutta. Varallisuutta ovat esimerkiksi osingot, rahastot ja vuokratulot. Nämä mahdollistavat varallisuuden kertymisen niin ettei itse tee juuri mitään. Mitä aikaisemmin varallisuuden keräämisen aloittaa niin sen parempi. Monille lainat ovat kuitenkin välttämättömiä, esimerkiksi asuntolaina on ihmisten keskuudessa kohtuullisen yleinen. Esimerkiksi asuntolaina ei vielä automaattisesti johda ihmistä vararikkoon. Yksittäistä lainaa tärkeämpää on mielestäni se, miten lainoihin suhtautuu, elääkö niiden turvin vai yrittääkö pitää ne minimissä. Vähä aika sitten Elementian treeneissä oli aiheena sijoittaminen ja paikan päällä oli myös vieras aiheen tiimoilta. Mieleeni jäi hyvin se, kun hän kertoi, että ihmiset ostavat hienoja taloja lainan avulla, mutta eivät kuitenkaan kerkeä viettämään aikaansa niissä. Varallisuuden ostamiseen ei ole kiinnitetty huomiota, joten ostaman talon sijaan suurin osa ajasta kuuluu töissä, jotta velkaa saa maksettua. Uskon kuitenkin, että tällaisesta tilanteesta huolimatta ihminen voi elää onnellista elämää, jos esimerkiksi nauttii päivittäisestä työstään, koska kyse on kuitenkin aina kokonaisuudesta.

Kirjan kappaleessa ”Tee työtä oppiaksesi – älä tee työtä rahasta” Kiyosaki painottaa sitä, että nuorten kannattaa hankkia työtä sen mukaan, mitä he haluavat oppia, eivätkä sen mukaan, mitä he haluavat ansaita. Hän suosittelee miettimään sitä, minkälaisia taitoja he haluavat oppia ennen kuin valitsevat jonkun tietyn ammatin. Itse olin tämän tyyppisessä tilanteessa aikaisemmin tänä vuonna, kun mietin, minkälaista työtä haluan tehdä kesällä. Aiempaan työpaikkaani minulla oli varma pääsy, mutta tuntui, että haluan jotain muuta ja ennen kaikkea jotain sellaista, missä pääsisin oppimaan uutta ja hyödyntämään omia vahvuuksiani. Päädyinkin hakemaan useisiin eri paikkoihin, jotka liittyivät liiketalouden alaan. Vaivannäkö kannatti, sillä sain työpaikan Danske Bankilta. Tuloni tulee tippumaan, mutta olen valmis hyväksymään sen, koska uskon uuden työn opettavan minulle paljon uutta ja muutenkin tuottavan itselleni enemmän arvoa. Halusin siis mennä oppi enkä raha edellä. Tällä ajatuksella olen mennyt pitkälti myös Akatemialla. Olen tarttunut projekteihin, joista on ollut mahdollisuutta oppia uutta, mutta niistä ei ole välttämättä tienannut mitään. Koen kuitenkin tässä vaiheessa, että kaikista ihanteellinen tilanne olisi se, että saisi tai kehittelisi itse sellaisen projektin, jossa pääsisi oppimaan, mutta samalla myös tienaamaan, koska osuuskunnan ylläpitäminen vaatii rahaa ja kaikkien tiimiläisten on kannettava kortensa kekoon rahan tuomiseksi. Erilaisia hanttihommia on yleensä suhteellisen helppo saada, mutta ne eivät yleensä rahan lisäksi tuo muuta hyötyä.

Kirja oli varsin opettavainen ja se sai itseni miettimään rahan käyttöä enemmän. Raha-asiat ja yleisesti talouteen liittyvät asiat ovat tärkeitä, koska jos niitä ei hallitse, joutuu mitä luultavammin jossain kohtaa haasteiden keskelle. Pitkäkään koulutus ei takaa hyvää talousosaamista, joten ei olisi mielestäni yhtään hullumpaa, jos oman taloudenhoito otettaisiin osaksi opetussuunnitelmaa. Kun jälkikäteen mietin, vaikka omaa lukioaikaani niin läheskään kaikesta oppimasta tiedosta ei ole ollut jatkoa ajatellen ollut tarpeellista. Mitä sitten vien käytäntöön? Ajattelen, että Akatemia-aikana on hyvä miettiä sitä, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Akatemialla pystyy tekemään monenlaisia juttuja ja sitä kautta pääsee hyvin hahmottamaan sitä, mikä voisi olla se oma juttu. Tarkoitukseni olisi kirkastaa itselleni tämä ajatus ja työllistää itseni tulevaisuudessa sellaisten asioiden äärelle, josta todella nautin, sillä joutuminen oravanpyörään ja työn tekeminen pelkästään rahasta ei houkuttele.