Ehkä tämä oli jonkinlainen todiste siitä, että osaan Englantia sen verran, että pärjään sillä. Tämä oli nimittäin ensimmäinen lukemani kirja, joka on kirjoitettu muulla kielellä kuin Suomella. Esseetä en vielä uskaltanut vääntää Englanniksi. 

Kirjassa käytiin läpi kahden erilaisen isän opetuksia ja sitä, mitä talous ja raha merkitsee heille. Vauraus tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa ja samoin se, miten vaurastutaan. Tästä innostuneena lähdin kyselemään tiimiläisiltä sekä tutuilta, että miten heidän mielestä tehdään rahaa. Oikeastaan kaikilta tuli ensimmäisenä lause, että työnteolla ansaitaan rahaa. Rehellisesti tämä olisi ollut kyllä minunkin ensimmäinen vastaukseni. Toisaalta meille pienestä pitäen opetetaan, että rahan eteen täytyy tehdä edes jotain. Osa kuitenkin mainitsi sijoittamisen tulona, mutta he pitivät sitäkin ”työnä”, sillä senkin eteen täytyy tehdä töitä, ainakin alkuun.

Köyhän sekä rikkaan isän opit

Köyhä isä pitää perinteistä koulutusta hyvin korkeassa arvossa ja ajattelee, että se on avainasemassa vakaan työuran rakentamisessa. Eli käytännössä riskit arjessa ja taloudessa pyritään pitämään minimissä. On tärkeää saada säästöön rahaa, jotta muutosta tapahtuessa on tietynlainen taloudellinen turva. Köyhän isän ajatus on se, että töissä käydään eläkeikään saakka ja saadaan tasaisesti tuloa, jolla pystytään elää vauraasti.

Rikas isä taas puolestaan kannattaa yrittäjyyttä. Teet töitä sen eteen, että saat passiiviset tulovirrat tuottamaan. Koulutukseen käytettävä aika voidaan ennemmin käyttää talouden opettelemiseen ja sijoittamiseen. Ainahan sijoittamisessa on otettava riskejä, jos haluaa isompia tuloksia. Rikkaan isän ajatus on se, että kuinka kauan hän voi elää passiivisella tulolla niin, että raha tekee töitä hänen puolestaan.

Oma ajatusmaailmani ainakin tähän asti on osunut enemmän ”köyhän isän” ajatusmaailmaan. Ehkä meidät myös opetetaan ajattelemaan enemmän niin. Tehdään töitä vuodesta toiseen ja katetaan siitä saadulla tulolla meidän menot. Sitten ehkä vähän säästöön pahan päivän varalle rahaa. 

Yrittäjyys vs palkkatyö

Näen niin yrittäjyydessä kuin palkkatyössä hyvät sekä huonot puolet. Yrittäjyys tuo hyvin paljon vapautta esim. työaikoihin ja päätöksiin. Olet itse vastuussa päätöksistä ja kannat myös vastuun, mikäli epäonnistutaan. Yrittäjänä täytyy osata varautua muutoksiin ja sitä kautta sietää epävarmuutta ja stressiä. Palkkatyössä taas vapaus näkyy siinä, että kun hoidat oman tonttisi hyvin, olet onnistunut. Sinun ei tarvitse kannatella koko yritystä ja sietää epävarmuutta, paitsi oman tontin hoitamisesta. 

Monet tekevät myyntityötä yrittäjänä. Tällöin pääset isommille tienesteille ja luultavasti mitään palkkakattoa ei ole. Tässä on tietenkin kolikon kääntöpuoli, eli kaikki kulut hoidat itse ja mikäli lomia tahdot pitää, tulee ne pitää palkattomana, samoin sairaslomat. Pohjapalkkaa ei tosin saata olla, joten täytyy tehdä paljon töitä rahan eteen. 

Tähän mennessä työurallani minulla on kokemusta vain palkkatyöstä ja aiemmin ajattelin, että aika varmasti tulen tekemään urani jossakin tai joissakin organisaatioissa enkä yrittäjänä. Aika Tiimiakatemialla on kuitenkin antanut minulle uusia näkökulmia yrittäjyyteen ja en enää olekaan niin varma tulevaisuuden urastani.

Passiivinen tulo eli sijoittaminen

Mielestäni jokaisen pitäisi sijoittaa. Sijoittaminen ei tarkoita sitä, että täytyy ottaa todella suuria riskejä. Lähinnä suurella riskillä tarkoitan sitä, että koko taloutesi ei tule kaatumaan, mikäli sijoitat järkevästi. Tietty se summa mikä sijoituksiin menee, pitää olla valmis menettämään. 

Voit sijoittaa myös turvallisempiin kohteisiin kuten esimerkiksi rahastoihin. Sijoituksiin laitettava summa ei tarvitse olla kuukausitasolla suuri, pienelläkin tasaisesti kuukausittain sijoitettavalla summalla voi päästä vuosien päästä suureen pottiin. Täytyy vain olla pitkän aikavälin suunnitelma, korkoa korolle ilmiö tekee työn puolestasi. 

Sijoittaminen on ollut korona-ajan tuoma uusi harrastus itselleni. Onneksi innostuin sijoittamisesta. Olen ollut hullu säästäjä, joka olisi pitänyt muuten rahat roikkumassa pankkitilillä ja tietty inflaatio olisi siitä syönyt suuren osan. Olen iloinen, että aloitin juuri korona-aikana sijoittamisen, sillä melkeimpä varmaksi tiedän, että jos olisin näihin aikoihin kiinnostunut sijoittamisesta, innostus olisi lopahtanut. Tähän syynä on se, että kun ensimmäisiin osakkeisiin laitoin rahani, kaikki osakkeet olivat epävarman maailmantilanteen takia romahtanut alas ja tietty ne sieltä nousivat nopeasti ihan huippuun. Nyt kaikki osakkeet ovat miinuksella ja pitää vaan malttaa odottaa, että ne sieltä nousevat taas. 

Itselläni syy alkaa sijoittamaan on ollut ehkä juuri tuossa aiemmin mainitsemassani inflaatiossa ja rahan pankkitilillä roikuttamisessa. Eli tajusin, että pankkitilillä raha käytännössä vähenee. Sen jälkeen aloin miettimään omia eläkepäiviäni ja sitä, että olisi mukava säästöjen avulla nauttia niistä. Aion varmasti käyttää ainakin osan säästöistäni tässä lähivuosien aikana ensiasuntoon. On järkevä myös nauttia säästämästään rahasta.