Rework on kirja, jonka lukemisen voi aloittaa miltä sivulta tahansa.

Aloita ytimestä

’’On asioita joita voisit tehdä, asioita joita haluat tehdä ja asioita joita täytyy tehdä. Aloita siitä mitä täytyy tehdä.’’

Ytimen tavoittaa, kun kysyy itseltään, jos jättäisin tämän tekemättä, olisiko myyntituotteeni yhä olemassa? Oleellista on selvittää mitä ei voida poistaa. Eri alojen kärkiyritykset ovat omien sanojensa mukaan löytäneet menestyksen yksinkertaisuudesta ja vähentämisestä. Applen tuotteet ovat hyvin pelkistettyjä kilpailijoidensa tuotteisiin verraten. Patagonian retkeilyvaatteet ajavat asiansa, eivätkä yritä lumota sinua turhilla krumeluureilla. The Ordinaryn tuotteista voi kasata itselleen sopivan kokonaisuuden ostamalla yksittäiset aineet omissa pulloissaan monimutkaisten ja kaiken lupaavien sekoitusten sijaan.

Mikä yhdistää maailman vaikuttavimpia elokuvia, kirjoja tai taideteoksia? Niistä on poistettu suuri määrä kuvattuja kohtauksia, kirjoitettuja sanoja ja suunniteltuja yksityiskohtia, kunnes niistä ei voida enää poistaa mitään.

Tuotetta myydessä on helpompaa vastata kysymykseen ’’jos jättäisin tämän tekemättä…’’, mutta johtotehtävien suhteen vastaus on vaikeampaa hahmottaa. Toisaalta jos jätän viikkoviestin kirjoittamatta, viikko- ja jorypalaverin pitämättä ja osallistumatta joorumiin niin mitään ei jää jäljelle. Ehkä minun tulee miettiä enemmän, mitä vielä tämän lisäksi täytyy tehdä, että projekti onnistuu. Uskon, että johtajana minulla ei voi olla tilannetta, jossa olisin jo tehnyt kaiken mitä täytyy. Tätä täytyy kysyä myös muilta, mitä minun täytyy vielä tehdä.

Epäonnistuminen ei ole siirtymäriitti

Rework ilmoittaa sen enempää selittämättä, ettei ole sinun murheesi, jos toiset eivät osaa hinnoitella, myydä, kasata tiimiä, tienata enemmän, kuin kuluttaa ja niin edelleen. Epäonnistumisten normalisointi on outoa, sillä mitä tapahtuisi, jos asuttaisimme 2000 vuoden takaista pohjolaa ja epäonnistuisimme. Ehkä kuolisimme kylmyyteen, ravinto loppuisi kesken puutteellisten metsästystaitojen vuoksi, lapset kuolisivat sairauksiin, koska emme osaisi hoitaa heitä kuntoon. Eläinmaailmassa epäonnistuminen tarkoittaa tänä päivänäkin kuolemaa.

Onnistumisen taustalla lähes aina valmistautuminen lukuun ottamatta satunnaisia poikkeuksia. Liiderinä onnistumiseni syntyvät, kun pysähdyn ajattelemaan ja saan riittävän hyviä ideoita, muistan viestiä ja hoitaa asioita. Olemalla ajan hermolla pärjää suhteellisen hyvin. Epäonnistumiset syntyvät unohtamisesta, tekemättä ja ajattelematta jättämisestä ja heikosta varautumisesta.

Yleisesti uskotaan, että virheitä tehdään, jotta niistä voidaan ottaa opiksi. Mutta opimmeko lopulta virheistä mitään muuta kuin sen mitä ei kannata tehdä. Epäonnistumisen jälkeen meillä on edelleen miljoonia skenaarioita, joita kokeilla seuraavaksi. Virhe ei rajannut muita erilaisia skenaarioita pois.

Menestyksestä on helpompi oppia toimivia keinoja. Kun onnistumme, on tärkeää pohtia, miksi onnistuimme ja miten onnistuisimme vielä paremmin. Näin rakennamme menestyksen tietä rappu kerrallaan ylöspäin. Johtoryhmänä totesimme aiemmin toimivaksi, että asetamme viikon päähän deadlinen lukea kirja, kirjoittaa siitä reflektio ja tuoda tiimille. Siispä teemme nyt saman, mutta tavoitteena on tehdä kahden viikon aikana kirjareflektion lisäksi Sentian ryhmäpodcastit.

Harvardissa tehty tutkimus osoittaa, että entuudestaan menestyneiden yrittäjien uudet yritykset menestyivät 34% todennäköisyydellä. Kun taas ensimmäisen yrityksen kanssa epäonnistuneet yrittäjät menestyivät seuraavilla yrityksillään 23% todennäköisyydellä.

Evoluutio ei toista virheitä, vaan rakentaa uutta hyväksi todetun pohjalta.

Kokoukset myrkyttävät meidät

Kirjassa kerrotaan, kuinka pahimpia häiriötekijöitä ovat kokoukset. Epäilen hieman, että kirjailijan määritelmä kokouksesta eroaa Tiimiakatemialla pidettävistä palavereista. Kokouksissa on kuuleman mukaan heikko informaatioarvo, vatvotaan abstrakteja asioita ilman ymmärrystä, tuhlataan toisten aikaa hölöttämällä sivujuonteista ja pahimpana asiana kokoukset poikivat uusia kokouksia.

Tiimiakatemian palaverikulttuuri on mielestäni perustasolla. Edistämme palavereissa käytännön asioita, teemme päätöksiä, muodostamme yhteyttä toisiimme ja opimme ymmärtämään toisiamme.

Mutta voisimme tehdä asioita paremmin:

• Palaverin kutsujan täytyy valmistautua paremmin, jotta osaa johtaa palaveria tehokkaasti.

• Palavereilla täytyy olla selkeämmät agendat, jotta myös osallistujat pystyvät orientoitumaan niihin.

• Palaverissa käsitellyt asiat täytyy viedä eteenpäin tehokkaammin ja jakaa eri ihmisten vastuille.

Viikkopalavereissamme on selkeä rakenne, jonka kaikki tuntevat, mutta sama rakenne puuttuu jorypalavereista. Se johtaa siihen, että en koe meidän etenevän systemaattisesti johtotehtävässä. On varmasti asioita, jotka tulisi käsitellä joka viikkopalaverissa, mutta käsittelemme lähinnä mieleen nousseita asioita tiimin tilanteesta. Etenemme ilman suunnitelmaa, jolloin avarramme keskusteluja alueille, joita emme tietoisesti tajuaisi pohtia yhdessä, mikä on toki hyvä asia. Varjopuolena johtamisosaamisemme ei kehity askel askeleelta eteenpäin vaan intuitiivisesti ymmärtämällä paremmin ryhmädynamiikkoja ja ihmisten käytöstä. Emme osaa sanoittaa, kuinka olemme kehittyneet johtoryhmänä ensimmäisen sprintin aikana. DIPS! Sitä täytyy kysyä tiimiltä.

Päätöksenteko

Tee pieniä päätöksiä, koska suurten päätösten tekeminen on vaikeaa. Liian iso päätös voi myös pelottaa ja pelko saa egomme paisumaan. Egomme pelkää, että statuksemme kärsii, joudumme huonoon valoon, ihmiset häipyvät ympäriltämme ja kuolemme yksin jossain kiven kolossa. Kun ego ottaa ihmisestä vallan, käytös voi muuttua paljonkin.

Sen vuoksi tehdään riittävän pieniä päätöksiä, jotka eivät keikuta venettämme lainkaan ja pysymme päätöksentekotilanteessa tietoisena, objektiivisena ja harkitsevana.

Pienet päätökset ja pienet teot eivät ole sama asia. Ideana on pilkkoa suuret kokonaisuudet pieniksi päätöksiksi, joiden yksittäinen vaikutus on pieni. Jos teemme virheen, sen korjaaminen on helppoa ja nopeaa eikä kokonaisuus kaadu yhteen virheeseen.

Parasta pienen päätöksen tekemisessä on se, että päätöksen synnyttyä voimme todeta, että ’’Teimme sen, meillä on päätös!’’

Sentiassa teemme yleisesti pieniä päätöksiä. Päätämme rekrytoida yhden ihmisen projektiin, emme kokonaista tiimiä. Päätämme pitää mymmipalaverin, emme luo palaverisarjaa seuraavalle puolelle vuodelle. Päätimme hankkia opparin aiheet x päivään mennessä, emme kirjoittaa sitä. Kirjan jokainen sivu kertoo tiivistetyn ohjeen bisneksen eri osa-alueille.

Kirja on kulkenut mukanani kahdeksan vuotta ja peilaan ohjeita vuodesta toiseen eri elämäntilanteisiin. Se, että on lukenut Reworkin kerran, ei tarkoita vielä mitään. Jokainen joka on lukenut kirjan Start with why tai Läsnäolon voima, tietävät.