Selailin Tiimiakatemian teoriapankkia etsiessäni inspiraatiota kirjapisteiden haalimiselle. Törmäsin salasanasuojattuun esseeseen, jonka otsikko kuului: Ilmaston muutoksen pysäyttävä Seppälän renkaanvaihto. Tästä sain inspiraation. Kiitos kirjoittajalle.

Tarkastellaanpas hieman vastuullisuutta. Otetaan ensimmäisenä kantaa ympäristövastuullisuuteen. Työntekijät käyvät autolla kaupassa, vaikka Prisma on yläkerrassa, muovipulloja ei palauteta palautusautomaatteihin eikä muovijätteitä ei kierrätetä muovijätteisiin, vaan sekajätteeseen. Asian ydin on kuitenkin markkinoinnissa. Seppälän renkaanvaihto ei markkinoi itseänsä millään tapaa ympäristövastuullisena yrityksenä, eikä sitä kautta anna asiakkaille ja yhteiskunnalle sekä Tiimiakatemian yhteisölle vääristynyttä kuvaa omasta toiminnastaan.

Taloudellinen vastuullisuus on myös yksi asia, jota Tiimiakatemialla harvoin otetaan huomioon, koska ympäristövastuullisuus valtaa kaiken tilan vastuullisuuskeskustelussa. Seppälän Renkaanvaihdon taloudellinen vastuullisuus näkyy siinä, että edelliseen projektiryhmän jälkeen he kirjaavat myös käteismyynnit myyntitilille. He tekevät voittoa omalla liiketoiminnallaan yhden sesongin aikana noin 5761,17€. Tässä on malliesimerkki monelle Tiimiakatemian projektille. Voittoa jäi vajaat 6 tuhatta euroa ja siihen on laskettu myös projektiryhmän palkka 20€/h. Seppälän renkaanvaihto ei markkinoi itseänsä millään tapaa taloudellisesti vastuullisena yrityksenä asiakkaille ja yhteiskunnalle. Tiimiakatemialla he markkinoivat sitä vastuullisena liiketoimintana ja lukujen mukaan se pitää myös täysin paikkansa.

Sosiaalinen vastuullisuus… Seppälän Renkaanvaihdon työntekijöillä ei ole velvoitetta käyttää toimittamassaan työssä esimerkiksi turvakenkiä, eikä hengityssuojaimia. Eikä sitä myöskään kukaan valvo. Heidän palkkansa on hyvin keskinkertainen ja työilmapiiri on saattaa kuulopuheiden mukaan olla hyvin vaihteleva. Solvauksia ja vinoilua kuulla jatkuvasti työpäivän aikana työkavereiden lisäksi myös esimiehiltä. Työolot näyttävät ulkopuolisen silmään todella huonoilta. Pölyinen parkkihalli tiukat aikataulut, lyhyet tauot ja huonot puhdistautumismahdollisuudet eivät voi olla työntekijälle hyväksi. Viimeksi kun kävin renkaanvaihtosesongin aikana parkkihallissa, en nähnyt yhtäkään naista, enkä minkään vähemmistön edustajaa. En kuitenkaan vaivautunut tenttaamaan työntekijöiden sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalista suuntautumista. Seppälän renkaanvaihto ei markkinoi itseänsä millään tapaa sosiaalisesti vastuullisena yrityksenä, eikä sitä kautta anna asiakkaille ja yhteiskunnalle sekä Tiimiakatemian yhteisölle vääristynyttä kuvaa omasta toiminnastaan. Erilaiset pesuohjelmat ovat kyseenalaisia ja todella vääristäviä, koska suuressa osassa pesuoppaista ei oteta huomioon kontekstia. Onko pesuohjelmia olemassa, jos niistä ei viestitä? Eikö jokainen pienikin toiminnan parannus ole hyvästä? Pitäisikö suomalaiseen tyyliin ajatella, ettei saa ylpistyä, eikä mainostaa omaa tekemistään, vaan olla niistä hiljaa?

Miten otamme tiimissämme huomioon sosiaalisen-, taloudellisen- ja ympäristövastuullisuuden? Ympäristövastuullisuus on meidän tiimissämme viimeiset vuodet ollut kovaa huutoa. Happy Second on etunenässä ollut valistamassa tiimiämme ja koko Tiimiakatemian yhteisöä vastuullisuusajatteluun. On mielestäni hienoa, kuinka meidän tiimiläiet ovat ottaneet tehtäväkseen jakaa heidän huoltaan meidän maapallomme tilasta ja ovat omalla toiminnallaan myös näyttäneet, kuinka siihen voi vaikuttaa. Koen, että ympäristövastuullisuus ei ole meidän tiimimme kompastuskivi. Niitä ovat sosiaalinen- ja taloudellinen vastuullisuus. Yritystoiminta voi tietenkin aluksi olla hieman haastavaa ja rahaa ei aina tule sisään sitä tahtia, mitä on etukäteen suunniteltu. Happy Second on kuitenkin osoittanut myös taloudellista vastuullisuutta, koska he kykenevät maksamaan palkkaa työntekijälle, jotta projektiryhmän aikaa säästyy muille hommille. Olen kuitenkin hieman huolissaan siitä, miten tiimissämme ja tiimiakatemialla vain katsotaan, kuinka paljon rahaa jää viivan alle, vaikka kaikkia kuluja ei ole otettu laskennoissa huomioon. Se, mistä tässä puhun, on oman työn hinta. Monessa projektissa ei ole mietitty lainkaan hintaa omalle ajalle ja työlle. Sosiaalinen vastuullisuus on todella vaihtelevaa. Välillä se on hyvällä mallilla ja välillä taas ei niin hyvällä mallilla. Työyhteisömme pitäisi kitkeä mahdollisuus esimerkiksi työntekijöidemme loppuun palamiselle. Jatkuvasti pitäisi olla tarjolla kannustava ja turvallinen työilmapiiri. Näin ei aina ole. Tämä saattaa johtua siitä, että olemme ihmisinä hyvin erilaisia ja koemme asiat eri tavalla. Myös se saattaa vaikuttaa asioihin, että eri ihmiset tiimissämme arvostavat erilaisia asioita ja tekevät erilaisia projekteja, joista arki koostuu. Se mikä on toiselle tärkeää esimerkiksi jatkuva viestintä omista tekemisistään tiimin sisällä, voi toiselle tuntua turhanpäiväiseltä jorinalta. Tämä on mielestäni ongelma, johon emme ole kolmen vuoden aikana löytäneet kunnollista ratkaisua.