Rakastan ja vihaan vaatteita. Niinpä. Minun on pitänyt pitkään lukea kirja ja nyt sen tein. Olen tutustunut muotiin paljon ja tiedän mitä paskaa se on, joten kirja ei järkyttänyt minua. Sai taas puistattelemaan päätä ja miettimään miten huonosti asiat ovat. Nykypäivänä puhutaan paljon pikamuodista, mutta se sana ei enää riitä. Se on jo ultrapikamuotia.

Vaatekaupat pursuavat tekstiileistä ja niitä tulee päivittäin lisää. Hinnat on noussut kaikessa, kuin myös vaatteissa. Olen kuitenkin itse oppinut lyhyellä matikalla siihen, että kaikkea sitä vaatetta ei myydä ja alennusmyynneissä tavataan. Tästä kirjassakin puhuttiin. Melkein puolet vaatteista päätyy alennusmyyntiin ja siitä loput jätteeksi. Se mikä tästä tekee sairasta, on se, että isot ketjut, jotka tuottavat ultrapikamuotia, eli melkein kaikki, tiedostavat tämän kaavan. Liikatuotanto siis kuuluu heidän bisnesmalliinsa. Se kuinka H&M, bikbok ja ginatrickot ovat nostaneet hintoja on outoa. Vaatteiden laatu entisestään huononee ja hinnat ovat pilvissä. Tämä yhtälö ei tee kuluttajille hyvää. Sanonta köyhillä ei ole varaa ostaa halpaa, pitää paikkaansa. Kuinka Suomi on lähtenyt mukaan kaikkeen kulutusjuhlaan, on huolestuttavaa. Alennusmyynneistä pääsääntöisesti löytää nimenomaan niitä heitteille jätettyjä kappaleita. Sosiaalinen media on avain pikamuodille. Joka toinen tekee yhteistyötä ja mainostaa uusia vaatemallistoja. Sitten ne saadaan loppuunmyytyä ja vanhempi mallisto jää pölyyntymään.

Olen itse sortunut somen vaikutuksesta myös tilaamaan vaatteita ja palauttamaan niitä. Kuulin hetki sitten, että esim. Zalandolle takaisin palautetut vaatteet eivät enää ikinä tule näkemään päivän valoa. Eli jos palautan sinne jotain se lentää jätteeksi saman tein, jos sen hinta on tarpeeksi matala. Toisessa keskustelussa kuulin myös palautuksiin liittyen sen, että jos tilailee paljon ja usein ja palauttaa samaa tahtia, voi saada ’’porttikiellon’’ hetkellisesti verkkokauppaan. Tämä on mielestäni hyvä ja tätä pitäisi olla enemmänkin. Tällä varmasti saisi vähän vähennettyä turhaa tilailua ja palauttelua, mikä heti peilaa ympäristöpäästöihin myös.

Olen itse ollut jonkin asteen ostokoukussa ja veikkaan että se on aika yleinen tänä päivänä, juuri tämän rakkaan somemme vuoksi. Ennen en edes käynyt kirpputoreilla, sillä se oli ällöttävää. Nyt olen oivaltanut niiden voiman. Voin löytää käytettynä vaatteen ja vielä edullisesti, sekä niin ettei sitä ihan jokaisen päällä näe. Vaateteollisuudessa puhutaan vastuullisuudesta ja kirjassakin mainittiin, että vastuullisin vaate on jo käytetty vaate. Vaikka vaate itsessään ei olisi vastuullisimmasta päästä, mutta kun se on käytetty, kaikki paha on jo tapahtunut. Olen tänä vuonna vähentänyt hirveästi vaateostoksia, sillä minulla on paljon vaatteita. Minulla on myös menossa vaatekaappien läpikäynti ja vähällä käytöllä olleet vaatteet pääsevät uuteen kotiin kirpputorin kautta. Saatan myös tehdä upeita löytöjä omista kaapeistani. Se mihin olen havahtunut prosessin aikana, on se, että kaapeistani löytyy edelleen niitä vaatteita, joita olen käyttänyt yläasteella. En siis täysin allekirjoita sitä, etteikö pikamuoti kestäisi vuosien käyttöä. Vaatevuokraamot pitäisi saada trendiksi ja joku uusi juttu siihen. Sillä saataisiin pikamuotia vähennettyä edes vähän ja vaatteiden käyttö kasvaisi varmasti.

Olen katsonut Ylen sarjan liittyen vaatteiden materiaaleihin. Sarjan nimi on Verta, hikeä ja t-paitoja. Se on tullut Ylelle 2020 ja katsoin sen silloin heti. Silloin todellisuus huonoihin olosuhteisiin avautui. Suomesta tuttuja kasvoja olivat vaatetuotannon ensimmäisen vaiheiden parissa työskentelemässä paikallisten kanssa huonoissa työoloissa. Sarja on poistunut jo, mutta uusi Verta, hikeä ja luksusta on julkaistu. En ole tätä katsonut, mutta tämä ehdottomasti tulee nyt katsottua. Se määrä mitä myrkkyjä käytetään esimerkiksi puuvillan viljelyssä, on vaarallista. Puuvilla materiaalina on ollut nyt muutaman vuoden tosi pinnalla. Puuvilla on luonnon tuote ja nyt kun sitä käytetään ultrapikamuotiin enemmän tarkoittaa se luontokatoa. Polyesteri mitä käytetään lähes kaikissa vaatteissa, on taas peräisin maaöljystä mikä tarkoittaa, että se on uusiutumatonta. Uskon kun olen katsonut Ylen ensimmäisen sarjan, lukenut tämän kirjan ja katson Ylen uuden sarjan, tiedän lähes kaiken ultrapikamuotiin liittyen. Joskus ajattelin, että oma vaatebrändi olisi siisti juttu, olen päätynyt kaiken tämän tiedon jälkeen siihen ettei se sitä ole.