Lapsi, ajattele isosti!

Niin kuin Takala kertoo kirjassaan, meille on lapsesta asti opetettu, että selkeät, kunnianhimoiset päämäärät ovat tärkeimpiä ja niihin on pyrittävä aina. Isosti ajattelu on sisäänrakennettu meidän toimintamalleihimme. Lapsena puhutaan siitä, kuinka halutaan isona olla kirurgi tai maailman paras jalkapalloilija. Pohdinnoissa ei ole mietitty välitavoitteita – pitää opiskella ja päästä lukioon, sieltä lääkikseen ja taas erikoistua kirurgiksi. Jalkapallossa pitää harjoitella paljon, olla joukkueensa paras pelaaja, suomen paras jalkapalloilija ja niin edelleen. Lapsena mietityt tavoitteet ovat kauaskantoisia, eikä selkeitä reittejä kohti tavoitteita ole mietitty.

Lupauksia lupausten perään

Kirjassa otettiin esille uudenvuodenlupaukset. Usein lupaukset ovat suuria ja niistä on vaikea pitää kiinni, jolloin yksi epäonnistuminen saattaa lamauttaa koko prosessin – en onnistunut nyt, joten en siis edes yritä jatkaa. Ja sama kaava toistuu vuodesta toiseen. Ihmiset tekevät samoja virheitä, yrittäen päästä samoihin tavoitteisiin uudestaan ja uudestaan. Ihmiset ovat kärsimättömiä, ja haluavat nopeita tuloksia. Kun tammikuussa elämäänsä täyskäännöksen ja elämäntapamuutoksen haluava aloittaa saliharrastuksen ja peilissä ei näy suurta muutosta vielä kuun lopussa, yrittäminen voi helposti loppua kesken. Jos tavoitteena olisi ensi viikolla punnertaa kerran enemmän, kuin tällä viikolla, kokisi salilla kävijä onnistumisia useammin ja jatkaisi harrastusta todennäköisemmin. Liian suuresta tavoitteesta voi tulla henkinen blokki, jonka myötä salilla käyminen alkaa tuntua epämieluisalta. Pienet asiat voivat siis saada aikaan paljon suurempia asioita, kun yksittäiset suuret tavoitteet. Ihmiset haluavat saada aikaan nopeita tuloksia, ja luomalla välitavoitteita, itseä voi tavallaan huijata ajattelemaan, että on saanut aikaan paljon enemmän.

Tätä samaa ajatusta voi käyttää hyväksi rakentaessaan tiimin kanssa yhteisiä toimintatapoja – tavoitteet pilkotaan pienemmiksi, jolloin niiden suorittaminen on helpompaa ja prosessi selkeämpää. Tällöin onnistumisen tunteita kokee useammin ja tavoitteista on helpompi pitää kiinni. Pienien tavoitteiden täyttyminen jatkuvasti voikin olla paljon parempi esimerkiksi tiimin ilmapiirille, kuin viivästynyt, mutta suuremman tavoitteen täyttyminen. Voidaan siis miettiä, halutaanko tiimille luoda vuosittaiset vai kuukausittaiset tai jopa viikoittaiset tavoitteet eri osa-alueilla. Mikäli tiimi ei pääse yhteen lyhytaikaiseen tavoitteiseen, se ei lamauta toimintaa vaan pyritään aina seuraavaan tavoitteeseen.

Työpaikatkin voivat ottaa koppia tästä ajatustavasta ja luoda työntekijöille viikoittaisia tai kuukausittaisia tavoitteita, näin työntekijät voivat tuntea työnsä helpommin merkitykselliseksi. Vaikka työpaikoilla isot tavoitteet ovat tärkeitä ja tiedossa, vielä tärkeämpiä ovat välitavoitteet. Välitavoitteet voivat olla yrityksen toiminnan parantamisen kannalta tärkeitä hetkiä, joiden saavuttamisen jälkeen käydään läpi se, mitkä toimintatavat toimivat tai eivät toimineet ja toimintaa voidaan muokata jatkoa ajatellen sen mukaan. Jos pyritään suoraan lopulliseen tavoitteeseen, toiminnan muokkaaminen voisi vaikeutua.

Miten voin itse saavuttaa vähemmällä enemmän?

Kun keskityn yhteen, pienempään asiaan kerrallaan, voin syventää omaa osaamistani ja saada asiasta paljon enemmän irti. Monista, suuremmista asioista stressaaminen ei jätä tilaa asioista innostukselle, vaan keskittyminen painottuu kaikkien asioiden stressaamiseen. Pienistä puroista kasvaa suuri joki, kun pystyy kerrallaan keskittyä yhteen pienempään asiaan ja syventää osaamistaan, voi saavuttaa yllättävän paljon. Olen kunnianhimoinen ihminen ja minulle on välillä vaikeaa keskittyä yhteen asiaan, sillä monet asiat kiinnostavat minua. On vaikea olla niin hyvä kuin haluaisin olla minua kiinnostavissa asioissa, kun mihinkään ei pysty keskittymään sata prosenttisesti. Vähemmän tekeminen ja keskittymisen keskittäminen tiettyyn asiaan voisi olla positiivinen asia omalle oppimiselle.