Luin Mark Mansonin kirjoittaman kirjan The subtle art of not giving a fuck, sillä olin jo aiemmin löytänyt tämänkaltaisen elämäntyylin tai elämänajattelun oikeastaan ja halusin oppia siitä lisää. Elämän eläminen muiden mielipiteistä huolimatta on työläs prosessi, mutta mitä lähemmäs pääsen sen saavuttamista, sitä onnellisemmaksi elämäni on muuttunut. Pitäisikö minun huolehtia siitä mitä muut minusta ajattelee kaiken stressin ja omien huolien lisäksi? Minusta se tuntuu ylikuormittavalta. Vaikka olen onnistunut tämänkaltaisessa elämänajattelussa viime aikoina, on silti yhä paljon tilanteita missä huomaan miettiväni vain sitä, ”miltä tämä näyttää muille ja mitä he nyt minusta ajattelevat?”.

Nykyään lähes kaikki meistä selaa sosiaalista mediaa useamman tunnin päivässä. Mitä siellä näkyy? Seuraamiesi ihmisten, oli he sitten läheisiäsi tai julkisuuden henkilöitä, ”jokapäiväistä elämää”. Todellisuudessa se kaikki on kaukana siitä. Ihmisten sosiaalisessa mediassa käyttäytyminen on usein omien parhaiden hetkien esittelyä, kuten ne olisivat jokapäiväisiä asioita. Täydelliset aamiaispöydät, selfiet (joita on yritetty ottaa 100 kertaa), lomakuvat ja kuvat parhaiden kavereiden kanssa, jossa kaikilla on hauskaa ovat kaikki osa sitä. Ihmiset näyttävät sosiaalisessa mediassa vain parhaita hetkiään ja vielä ylikorostavat niitä. Moni meistä on varmasti vertaillut omaa elämäänsä ja valitettavasti myös omaa ulkonäköänsä näihin julkaisuihin. Todellisuudessa näiden ihmisten elämä näyttää aivan samalta, kun kaikkien muidenkin mutta he haluavat hyväksyntää näiden julkaisujen kautta. Aidosti onnellisen ihmisen ei tarvitse todistella kenellekään mitään. Tällä tavalla olen alkanut itsekin elämään viime vuosina. Olen lopettanut sosiaalisen median julkaisut lähes kokonaan omilla henkilökohtaisilla tileillä ja nykyään seuraan somessa vain niitä henkilöitä kenen toimista aidosti välitän.

Toinen asia mitä olen viime vuosina älynnyt, on raa’asti sanottuna se, että olen keskinkertainen. Nyt huomaa, että ennen yritin todistella itselleni, että olisin muita parempi ja täten ansaitsen enemmän huomiota kuin muut. Kun ymmärsin sen tosiasian, että olen melkein kaikessa mitä teen keskinkertainen, omat odotukseni ovat menneet alaspäin ja täten ylitän itseni yhä useammin, joka tuottaa minulle hyvää mieltä. Ihmiset näkevät medioissa nykyään vain tarinoita ihmisistä, jotka tekevät uskomattomia asioita ja joille käy uskomattoman tuuri, niin positiivisella tai negatiivisella tavalla. Nämä ääriesimerkit luovat mielikuvia siitä, että ihmiset ovat joko todella hyviä, tai jos eivät ole, niin he ovat automaattisesti todella huonoja. tosiasiassa lähes kaikki ihmiset ovat keskinkertaisia, meidän pitää vain pystyä hyväksymään se. Hyväksyttyäni sen, olen tullut paljon onnellisemmaksi paljon pienimmistä asioista, kun ennen.

Olen alkanut tekemään paljon itsetutkiskelua ja tämä kirja antoi siihen minulle hyviä ajatuksia. Minusta on tärkeä tunnistaa ne asiat, jotka ovat minulle aidosti ja oikeasti tärkeitä. Ei niitä, joista muka pidän ja pidän tärkeänä vaan ne asiat, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä. Olen alkanut löytää ne asiat, jotka ovat minulle aidosti tärkeitä ja se on tärkeää, sillä haluan, että keskittymiseni menee muiden asioiden sijaan niihin. Ihmisellä on rajallinen määrä asioita, joista voi aidosti välittää ja haluan, että ne asiat, joihin käytän välittämisen energiaa ovat niitä asioita, jotka ovat minulle myös tärkeitä. Jos kulutan kaikki välittämisen energiani turhiin asioihin, kuten niihin tyhmiin some julkaisuihin tai sen miettimiseen mitä muut minusta miettivät, en enää pysty välittämään haluamistani asioista niin paljon, kun haluaisin.

Itsetutkiskelua tehdessäni olen myös alkanut hyväksymään sen tosiasian, että olen hieman erilainen, kun kaikki muut. Olen aina ollut hieman porukasta erilainen ja tykännyt mennä omaa reittiäni. Ennen en halunnut hyväksyä sitä, sillä halusin olla suosittu muiden minusta suosittujen ihmisten silmissä. Olen löytänyt hyvän itsetunnon ja se on isoin ja tärkein asia mitä olen henkisesti koskaan tehnyt. En osaa oikeastaan edes selittää mitä ajatusta tässä. Pidin itsevarmuutta ennen vain sellaisena asiana, että esittäytyy ylimielisenä ja kävelee leuka pystyssä, yms. Todellisuudessa oma itsevarmuuteni näkyy siten, että en vain yksinkertaisesti mieti mitä muut ajattelevat vaan elän vain omaa elämääni. Kaikki tämä kuulostaa kliseeltä ja ylimielistelyltä mutta toivon, että mahdollisimman moni löytäisivät tällaisen samanlaisen tunteen. Onnellisuus on laaja käsite ja vaikka pidän itseäni onnellisena en sitten taas toisaalta ole edes varma mitä onnellisuus on. Minusta onnellisuus on sitä, että hyväksyy itsensä sellaisena, kun on ja uskaltaa olla oma itsensä kaikissa tilanteissa. Onnellisuus on terveyttä ja itselleen tärkeiden ihmissuhteiden molemminpuolisuutta. Sen minä tiedän onnellisuudesta, että se ei tule etsimällä. Vaikka kuinka sosiaalisessa mediassa yritetään kaikille näyttää asioita mitä onnellisuuden pitäisi sisältää, kaikki onnellisuuteen liittyvät asiat tuntuvat minulle henkisiltä asioilta, ei fyysisiltä.