No one ever taught me how to learn

No eipähän oo minua opetettu ikinä, että miten opitaan.

Kirjassa kerrotaan, kuinka oppiminen on taito, jota on mahdollinen kehittää. Vaikka olisit jollain tavalla ”huono oppija” tai ”hidas oppija”, niin sillä ei ole sinänsä merkitystä, sillä oppimisen taidon kehitys on mahdollista. Helpottavaa kuulla, heh.
Eräässä amerikkalaisessa yliopistossa oli tehty tutkimus, kuinka moni opiskelija jatkaa työelämään oman alansa pääaineella, vai valitsevatko opiskelijat mieluummin valmistuttuaan työpaikaksi esimerkiksi sivuaineen. Ainoastaan noin kolmas valitsi opiskeltavan pääaineen alan työpaikakseen valmistuttuaan. Tietääkseni myös suomessa samanlaista efektiä on varsinkin liiketalouden alalla.
Tämä, että ei suunnata sinne alalle, jota olet opiskellut pääaineena, vaatii tietysti sitten lisäopiskelua varsinaisessa työelämässä. Uskon kyllä myös, että vaikka jatkaisit pääaineesi alalle työelämään, niin joutuisit silti opiskelemaan uusia asioita työpaikalla.

Nykyään monet työt vaativat sinulta jatkuvaa oppimista uusista asioista. Monet yritykset ovat edelleen tekemässä siirtymistä digiaikaan, työpaikoilla käytettävät ohjelmat ja laitteet kehittyvät jatkuvasti, kun tekniikka kehittyy ja uusia tapoja tulee käyttöön uusien ohjelmien ja laitteiden tullessa käyttöön. Myös ne yritykset, jotka ovat jo ”aikaansa edellä” digitaalisessa liiketoiminnassa, haluavat jatkuvasti kehittää heidän toimintaansa. Nämä kaikki ovat kohtia, jossa työntekijät ja yritysten johtajat joutuvat pysymään ajan hermoilla ja opiskelemaan jatkuvasti uusia asioita. Se, että olet hyvä oppija, tekee tästä osasta työntekoa huomattavasti helpompaa. Tiimiakatemiahan on ainakin minun mielestäni paikka, joka haastaa sinua kehittämään omaa oppimistasi, ja valmistaa sinua työelämään siirtymiseen, tai ainakin tekee työelämään laskeutumisesta huomattavasti pehmeämpää.

Useasti asiat, joita koulussa opetetaan, ovat jollain tavalla tutkimuksiin tai tieteeseen perustuvia. Oppiminen on asia, jota ei opeteta koulussa, vaan sen oletetaan olevan kaikilla sellaisella tasolla, että kaikkea koulussa opetettavaa, opitaan. Nykyään kuitenkin tutkijat ja tutkimukset osoittavat oppimisesta erilaisia asioita, joita on pystytty tieteen avulla todistamaan.
Olen melko varma, että ohjelmoinnista tulee tulevaisuudessa yksi opiskeltava aine. Tämän kirjan kuunneltua luulen, että oppiminenkin saattaisi olla jonain päivänä peruskoulussa opiskeltava aine. Ja jos sellaista pystyttäisiin opettamaan ja ihmisten oppivaisuutta pystyttäisiin kehittämään korkeammalle tasolle, niin luulisi, että maailmakin kehittyisi sitä mukaa, eikös? (1+1=2??)

Kirjassa kerrotaan myös monia eri tapoja, joilla oppimista voidaan parantaa. Tässä niistä muutama asia tiivistettynä, jotka jäivät itselle mieleen.

• Lyhyet yhteenvedot lukemastasi tai kuulemastasi asiasta.

Asioitten lyhentäminen yhteenvedoksi voi auttaa asian ymmärtämisessä, ja samalla, kun kirjoitat asian pääpointteja ylös, joudut itse miettimään mitä kirjoitat, ja silloin asia saattaa jäädä paremmin mieleen. Asioitten lyhentäminen yhteenveto -muotoon on myös asia, jossa voi kehittyä ajan ja tekemisen kanssa.

• Opittavan aineiston jakaminen pidemmälle ajalle

Hauskaa, että tämä jäi mieleen aikana, kun väännän kirja esseitä kirja esseiden perään. Mutta siis kirjassa kerrotaan, että jos opiskeltavana olisi vaikka historian kirjasta 15 lukua, niin olisi huomattavasti parempi tapa jakaa 1 luku luettavaksi per viikko, kuin se, että lukee kerralla aina niin paljon, kun jaksaa. Uuden tiedon sisäistäminen ja oppiminen vaatii aivoilta aikaa. Varsinkin silloin, jos opittavan asian haluaa muistaa pidempään kuin sen yhden päivän, niin on fiksumpaa jakaa opiskeltava asia pidemmälle, tasapitkille aikajaksoille.

• Opeta opiskeltava materiaali jollekin

Tätä teimme tyttöystäväni kanssa kotona, kun hän luki yliopiston pääsykokeisiin. Hän käytännössä opetti pääsykokeiden materiaalien asioita minulle. Jos hän ei täysin osannut opettaa minulle asiaa, jonka oli lukenut, otti hän silloin taas pienen hetken opiskellakseen itse asiasta ja jatkoi sitten minulle opettamista. Sitten kun hän osasi opettaa minulle jonkun asian tarpeeksi hyvin, siirryimme seuraavaan asiaan. Se, että osaat opettaa jollekin toiselle sen asian, mitä itse opiskelet nyt, on hyvä ”tarkistuspiste” sille, että olet varmasti ymmärtänyt asian itse hyvin.

Kirjassa mainittiin myös asioista kuten meditaatio, terveellinen ruokavalio, hyvä nesteytys, uni ja monia muita asioita, jotka vaikuttavat oppimiseen. Näihin en tässä esseessä pureudu sen enempää, sillä menevät mielestäni melko itsestäänselvyyksien puolelle, ja liittyy minun mielestäni yleiseen hyvinvointiin enemmänkin, kuin oppimiseen.

Pohdinta

Taidan olla kirjoittanut tämän jo johonkin aikaisempaan kirjareflektioon, tai ainakin johonkin muistiinpanoon; se osa sinussa, joka oppii, vaatii myös kehitystä. Hauska juttu ajatella.

Olen selvästi huomannut tiimiakatemian aikana omassa oppimaan oppimisessa huomattavaa kehitystä. Sen huomaa pelkästään jo siitä, kun kuulen tai luen jotain, niin millä tavalla otan sen vastaan. Onhan tiimiakatemia ollut tähän asti ainakin itselle paikka, jossa pääsee ottamaan kaksi askelta kerrallaan yhden askeleen voimin. Pelkästään nämä kirjareflektiot ovat sellainen asia, jotka ovat tuoneet itselle uusia näkökulmia asioihin, ja nämä kirjareflektioiden kirjoittamiset ovat haastaneet itseä muodostamaan omia mielipiteitä asioista ja viemään kirjoista opittuja asioita käytäntöön, mikä on mahtavaa.

Tämä äänikirja taisi olla toinen, jonka kuuntelin englanninkielisenä. Mielestäni on jotenkin mukava kuunnella kirjoja englanniksi. Ne jotenkin haastavat sinua kuuntelemaan entistä tarkemmin asioita, ja tätä kautta myös itse tunnen sisäistäväni asioita paremmin, kun joutuu todella keskittymään siihen, mitä kuuntelet. Joskus suomen kielisiä äänikirjoja kuunneltaessa tuntuu, että keskittyminen herpaantuu helposti.