Mika D. Rubanovitschin Myyntikapinan otin lukuun lähinnä opinnäytetyötä ajatellen, sillä sitä kuvailtiin mielenkiintoisena uuden ajan myynnin teoksena. Opinnäytetyömme tulee jotenkin liittymään myyntiin ja markkinatilan valtaamiseen, joten sitä varten myynnin erilaiset teokset tuntuivat olevan nappijuttu. Tämä oli minulle ensimmäinen Rubanovitschin kirja, enkä tiedä luenko enää toista. Kokonaisuus oli hieman sekava ja rönsyilevä.

Ainakin tämä aihe tuntui monelta osin olevan itselle jo tuttua – ehkä tämä uuden sukupolven kasvu digitaalisessa ympäristössä on aiheuttanut sen, että näihin kaikkiin teknologisiin järjestelmiin kasvetaan jo mielenkiinnon kohteiden perusteella. Työelämään siirryttäessä ei ole tarvittavaa tehdä suurta harppausta käyttämään työn tukena tekoälyä ja muita digitaalisia apukeinoja. Suurilta osin kirja keskittyi näihin – onhan sen nimessäkin jo pohdintaa siitä, voiko kone korvata ihmisen myyntityössä.

Vaikka teknologiaa käytetään yhä enemmän apuna ihan kaikessa, ihmiskontakti on tullut yhä tärkeämmäksi kaupankäynnin perustana. Uusi sanonta kuuluukin: ”ihmiset ostavat ihmisiltä”. Koneita voidaan käyttää apuna ja pitääkin, mutta kone ei kykene luomaan aitoa suhdetta asiakkaaseen. Ihmiset ostavat yhä enemmän tunnepohjaisesti ja ihmisten perusteella, vaikka ostettaisiinkin yritykseltä yritykselle. Suhteilla on väliä ja näitä kone ei pysty luomaan.

Tekoälyn hyödyntäminen on kuitenkin nykyään melko peruskauraa, ja Rubanovitschin teos olikin ehkä enemmän sellaiselle suunnattu, jolle digitaalisuuden mahdollisuudet ovat vielä vieraat. Kirjan puolustuksesi sanon, että se oli kylläkin jo viisi vuotta vanha, joka on ikuisuus nykyajassa. Tässä ajassa teknologiset harppaukset ovat valtavia ja niitä otetaan nopeasti sekä usein.

Kirjassa oli kylläkin myös mielenkiintoisia ajatuksia liittyen myyntitiimin johtamiseen ja myyjien yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Tuen tarjoaminen myyjille on tärkeää, eikä myyjän pitäisi olla firman pohjasakka, joka epätoivoisesti pyrkii tuomaan asiakkaan sisään. Myyjän työ ei ole arvostettu ala laisinkaan, vaikka sen pitäisi olla ratkaisujen tarjoamista asiakkaalle. Jokaisen organisaation työntekijän sisällä pitäisi asua pieni myyjä, siitä olen samaa mieltä. Jokaisen pitäisi tuntea vastuukseen etsiä aktiivisesti liidejä ja toimittaa niitä eteenpäin myyjille ja toisin sanoen elää aatteelleen – vähintään työaikojen puitteissa. Organisaatio on kuitenkin olemassa myyntiä varten, sillä siitä kaikki palkkalistoilla olevat keräävät kuun lopussa pätäkät laskujen maksamiseen.  Markkinoinnin, asiakaspalvelun, myynnin, tuotekehityksen ja kaiken muun firman toiminnan pitäisi kulminoitua myynnin tehostamiseen. Kun myyjällä on loistotuote myydä, jonka asiakas kohdennetun markkinoinnin avulla on löytänyt helposti, asiakaspalvelu on tehnyt tehtävänsä ja asiakkaalla on positiivinen mielikuva yrityksestä, ei myyminenkään ole rakettitiedettä.

Kaiken kaikkiaan kirjassa oli joitain ihan mielenkiintoisia pointteja jotka ehkä vahvistivat mielikuvaani siitä, että ainakin perusosaaminen näistä asioista löytyy. Asiakkaan jalanjäljen seuraaminen verkossa, kohdennetun markkinoinnin tärkeys ja se, miten automatisointi tehostaa oikean asiakkaan kontaktoinnin oikeaan aikaan. Hieman jäin kaipaamaan vielä konkretiaa ja esimerkkejä siitä, millaisia softilla tätä on mahdollista toteuttaa ja miten nämä asiat käytännössä toimivat. Ehkä tämä on sitten enemmän itseoppimisen paikka, ja kirja on tehty vain herättelemään ajatuksia digitalisaation suuntaan.