Verkkokauppayrittäminen on ollut kovassa nosteessa jo jonkin aikaa. Alkeellisen verkkokaupan osaa pistää pystyyn lähes kuka vaan ja esimerkiksi dropshippaamisessa et tarvitse alkupääomaa juuri ollenkaan. Akatemiallakin on rakennettu useampia verkkokauppoja ja olenkin hakenut niistä jonkin verran apuja myös omaan projektiini, joka on nyt jäänyt hieman unholaan. Aihe on kuitenkin kiinnostava ja siksi päätin lukea Timo LehtosenKirjan Digijalkakauppa. Kirja käsittelee verkko- ja kivijalkakaupan symbioosia ja vaikka itselläni ei kivijalkakauppaa olekaan, niin sellaisen hankittuani tiedän mihin kirjaan palata. Kirjassa tarkasteltiin myös paljon kuluttajien ostokäyttäytymistä sekä kivijalka- että verkkokaupassakin.

Kirjassakin lainattu Applen entinen vice president Angela Ahrendts kuvailee kivijalkakauppoja Applen suurimmaksi tuotteeksi ja uskoo, että kivijalkakauppojen on tulevaisuudessa pärjätäkseen oltava yhä enemmän muutakin kuin ostopaikka, koska kaiken voi tehdä nopeammin ja halvemmin netissä. Elämyksellisyys siis tulee olemaan varmasti suuressa roolissa tulevaisuuden kivijalkakauppaa, mutta uskon näin olevan myös verkkokaupoissa. Nykyään myös verkkokauppoja saatetaan luoda enemmänkin showroomin kaltaisiksi näyttäviksi esittelytiloiksi, kuin tavaraa pursuaviksi tavarataloiksi. Tästä hyviä esimerkkejä kalliit luksusvaatebrändit ja autovalmistajat ja joskus reflektiossa mainitsemani drakerelated.com. Muotitalojen verkkosivut ovat isossa kuvassa lähes identtisiä. Laskeutumissivu on täynnä isoja kuvia malleista ja itse vaatteita saattaa päästä selailemaan vasta muutaman klikkauksen jälkeen. Ostamisesta on siis tehty ikään kuin toissijaista ja omaa brändiä halutaan tuoda esille enemmän. Jälleenmyyjillä on myös usein edullisemmat hinnat, joten ehkä valmistajan onkin järkevää valita esteettisyys ennen muuta.

Valmistajan sivu on siis ennemminkin showroom, kuin kauppa.Letim esitteleekin kirjassaan tutkimuksia, joissa on saatu tulokseksi se, että kuluttajan dopamiinitasot ovat korkeimmillaan silloin, kun hän vielä etsii tuotetta kaupasta. Ei silloin, kun hän sen ostaa. Asiakaspolun korkein dopamiinipiikki voi siis hyvin sijoittua showroomiin tai verkkosivuille, vaikka hän ei tuotetta sieltä ostaisikaan. Shoppailun dopamiini linkittyy ihmisen luontaiseen tarpeeseen ratkaista ongelmia. Ostamalla jotain tai selailemalla tuotteita etsit ratkaisua itse luomaasi ongelmaan/tarpeeseen. Aivosi siis palkitsevat sinut ongelmanratkaisusta, vaikka ostos olisikin täysin turha.

Artikkelissa How to Sell to Millennials | business.com käsitellään ostamisen elämyksellisyyttä. Milleniaaleille ja uskon myös, että sitä nuoremmalle Z-sukupolvelle elämyksellisyys on entistä tärkeämpää ostamisen yhteydessä. Tavarat eivät ole välttämättä itseisarvo, koska ainakin iso osa meistä on elänyt kylläisyydessä ja saanut haluamiaan tavaroita. ”Brand experience”, kuten artikkelissa puhutaan taas koetaan entistä tärkeämpänä asiana. Vaikka yritys möisikin fyysistä tuotetta, voi se tarjota asiakkaalleen myös esimerkiksi viihdettä tai opettavaista sisältöä. Kuluttajat näkevät tässä arvoa edellisiä sukupolvia enemmän ja some tekee sellaisen sisällön luomisesta helppoa ja ilmaista. Artikkelissa tähän on vielä muutama vinkki lisää. Itselläni on tästä esimerkki berliiniläisestä Snipes nimisestä vaatekaupasta. Vaikka en ostanutkaan sieltä mitään, oli paikalla mahdollisuus äänittää omaa musiikkia kunnollisilla vehkeillä. Tuo muisto jäi mieleen t-paitaa paremmin ja video äänitetystä rap hitistä löytyy vieläkin puhelimestani.

Jos mietin kirjan pohjalta omien projektieni monikanavaisuutta, joka on iso teema kirjan loppupuoliskolla, niin on se vielä melko lasten kengissä. Verkkokaupassa olisi paljon erilaisia mahdollisuuksia laajentaa kanavilla sitä laaria, jonne asiakkaita tippuu. Monikanavainen toiminta, joka olisi oikeasti vieläpä aktiivista on kuitenkin melko aikaa vievää.

Katseet ovat nyt kuitenkin Nikolain pihan ja Bondin kesäkioskeissa. Bondilla on jo ennestään seuraajia Facebookissa ja Instagramissa, joten siltä osin täysin tyhjästä ei tarvitse lähteä rakentamaan. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä lisäksi TikTok, sekä verkkosivut, joista löytyy myös varausjärjestelmä SUP-laudoille. Siinä vaiheessa on kyse jo monikanavaisesta toiminnasta. Tärkeintä on tietysti se, että jokaisella alustalla on samat tiedot ja brändin asu, eikä ristiriitoja tule. On myös tärkeää miettiä kohderyhmiä ja vastuunjakoa projektiryhmäläisten välillä. Miten kirjoittaa ”virallisemmat” sisällöt ja millaista sisältöä esimerkiksi TikTokiin halutaan tuottaa.

Aiemmin puhuin asiaelämyksen tärkeydestä ja siitä, kuinka sitä voi tuoda asiakkaalle esimerkiksi informaation ja viihteen avulla. Tätä olisi osittain tarkoitus tehdä myös kioskien kanssa. Luoda asiakkaalle viihdettä ja informaatiota mainosten sijasta. Markkinointi ei itselleni ole se kaikista tutuin aihe, joten projektista tulee mielenkiintoinen. On myös kyse hyvin lyhyestä ajasta, joten ainakin jonkinlaista viraalia sisältöä olisi hyvä pystyä tuottamaan. Toki Sokkari pyrkii elävöittämään Nikolain Pihaa myös muilla tavoin, eikä vastuu ihmisten löytämisestä paikan päälle ole vain meidän vastuullamme, vaan markkinointiin on tulossa apuja.