Saku Tuominen

Luin kirjan Luova Järkevyys, sillä kevään aikana minulla on ollut paljon luovuutta vaativia hetkiä projektien kanssa, synnytyksissä, tiimin markkinoinninssa sekä arkisemmissakin asioissa. Siksi toivoin kirjan antavan järkeviä vinkkejä tehostaa tätä puoltani entistä tehokkaammaksi.

Kirjassa kerrottiin miten luovuus usein yhdistetään hulluuteen. Vain hullu haluaisi ajatella noin. Olisipa hullua tehdä tuolla tavalla. Tämä johtuu paljolti rohkeudesta ajatella eri tavalla, haastaa sosiaalisia normeja luomalla tai ajattelemalla asioita eri tavalla kuin muut. Hullu -sanan käyttö luovuuden kanssa on kirjan mukaan ihmisten keksimä termi, jolla voidaan puolustaa omaa laiskuuttaan ajatella asioita eri tavalla, sekä hyväksyä kaikkien hyväskymät, normaalit asiat parhaaksi vaihtoehdoksi. Ei jakseta ajatella uudistusta, kun homma toimii tutulla tavalla. Tehdään vain niin kuin muutkin, keskitytään omiin asioihin ja eletään omaa elämää. Näin useimmat tekevät.

Mistä tämmöinen silmien ummistaminen uudelle sitten johtuu? Useimmat muistavat lapena pohtineensa asioita paljon syvemmin kuin nykyään, miettien miksi tämä toimii näin, miksi nuo tekevät tuolla tavalla ja niin edelleen. Lapsena asioiden ajattelemiselle oli paljon enemmän aikaa, kun työt ja arki ei pidä jatkuvassa kiireessä. Kirjassakin mainittiin siitä, että luovuudelle pitää tehdä aikaa, uudet ideat harvemmin syntyvät kiireessä. Luovuus vaatii aikaa ja paineesta vapaata mieltä. Myös tuomituksi tulemisen tunne on usein lapsilla harvassa, jolloin uskaltaa luoda ajatuksia sekä puhua niistä muille rohkeammin.

Tiimiakatemia on siitä mahtava koulu, sillä se kannustaa ihmisiä ajattelemaan luovasti, eri tavalla ja jakamaan näitä ideoita muille sekä tietenkin luomaan näitä ajatuksia todellisuudeksi. Siksi olen huomannut tämän kirjan ongelmatkin luovuudelle oman opiskeluni aikana. Ideoita riittää, niitä kuulee jatkuvasti monista eri asioista. Näitä ideoita haastetaan, jalostetaan, konkretisoidaan ja silloin kun on riittävästi halua sekä hyvä visio toteutuksesta, siitä syntyy projekti. Useat ideat vain tuppaavat myös jäädä hyväksi ideaksi, sillä ei tunnu olevan aikaa niiden toteuttamiseksi. Useat ideat myös jäävät, kun niistä ei saada tarpeeksi palautetta tai niitä ei uskalleta esittää muille.

Epäonnistumisen pelko on kirjan mukaan suurin syy miksi isoin osa luovista ideoista jää toteuttamatta. Tätä olen huomannut projekteissa, puhuttaessa tiiminasioista sekä luoden uusia konsepteja, mutta onko epäonnistumista kokeilla uutta asiaa ja huomata että se ei toimi, vai onko se päinvastoin silloin onnistuminen? Epäonnistumisen pelko sekä vanhoihin totuttuihin toimintamalleihin juuttuminen ovat asioita, joiden takia luovia muutoksia ei tapahdu. Tämä takia täytyy löytyä halu tehdä asioita eri tavalla ja paremmin kuin ennen. Ja jotta voin tehdä asioita eri tavalla kuin ennen, on oltava kyky löytää asioita jotka tarvitsevat parannusta tai muutosta. On ihmeteltävä ja pohdittava asioita uteliaan lapsen lailla.

Täytyy siis olla valppaana, miettiä ja pohtia asioita mitä näkee ajatuksen kanssa ja järjestää sille aikaa, jotta luovuus pääsee kukoistamaan. Sitten kun saa idean, täytyy kertoa siitä avoimesti kaikille, kerätä huomioita ja palautteita ja rakentaa visiota niiden pohjalta.