”Itsensätyöllistäjän tsemppikirja parempiin palkkoihin” lausahdus sai kirjaston uutuushyllyltä kiinnittämään katseeni. Olen aina pohtinut palkkausta ja omaa hinnoitteluani, joten odotin kirjan antavan hyvää pohdintaa hinnoitteluun. Etenkin nyt, kun tarjouksia tulee läheteltyä mutta harva niihin tarttuu. Tulee pohdittua, pyydänkö liikaa ja oravankehä muiden hinnoittelun vertailuun alkaa.  

Ensimmäiset luvut käsittelivät ylipäätään yrittäjyyttä ja siihen liittyviä kuluja. Olen aina ajatellut esimerkiksi valokuvauksen olevan helppo lähtökohta yrittäjyydelle. Ostaa vain tarvittavan kaluston ja sillä pärjääkin pitkälle. Pysähdyin hetkeksi ajattelemaan omia jatkuvia kulujani ja niitä on kertynyt yllättävän paljon. Jo itse kalusto on yli 10 tuhannen euron arvoinen investointi. Kuukausittain minulla kilahtaa pussistani studion vuokra, editointiohjelma, asiakasgallerian palvelusivusto tallennustilan mukaan, musiikkia sisältävä slide video- ohjelma hääasiakkaille. Tämän lisäksi kaikki kuukausittain tarjottavat makeiset hääpalaveriasiakkaille ja muut rekvisiitan hankinnat. Näistä kuukaudessa saakin pulittaa melkoisen summan, vielä kun opiskelen täysipäiväisesti enkä pysty tekemään asiakashankintaa niin tehokkaasti kuin silloin, jos päiväni olisivat pyhitettynä ainoastaan oman yritykseni pyörittämiseen. 

Oman työn hinnoittelusta oli kerrottu useita hyviä näkökulmia. Olen pohtinut omaa hinnoitteluani jo melko paljon ja esimerkiksi se, että teen työni könttähinnoittelulla on ollut täysin tietoinen valinta. Jos tekisin asiakkaalle puolen tunnin kuvauksen tuntihinnalla, voi vaan kuvitella mitä itse viivan alle jäisi. Rosanna on tehnyt nyrkkisäännön itselleen, että ei tee työtä mikäli ei saa itse asettamaa minimihintaa tunnilta. Tätä olen tehnyt itsekin ja paljon olen asiasta keskustellut myös kollegoiden kanssa. Itselleni olen asettanut tavoitteeksi, että jokaisesta keikasta tulisi saada laskutettavaa noin 300€. Päivitin ennen kesää nettisivujani, jolloin nostin myös hintatasoani niin että yllän tavoitteeseeni. Sen johdosta keikkoja on tullut ehkä hieman vähemmän, aloittelevien kuvaajien pyytävän reilusti huokeamman hinnan, joten olen joutunut pohtimaan, että olisiko hintataso kuitenkin parempi olla alhaisempi, jotta töitä tulisi enemmän. Kirjassa kuitenkin puhuttiin myös siitä, että heti alussa on tärkeä asettaa kunnon hintataso. Tämä on mielestäni täysin totta, sillä hintoja on hankalempi kiriä ylöspäin, jos alussa on asettanut aivan liian alhaisen hinnan. Hinta kertoo usein myös palvelun ja brändin mielikuvasta. Itse haluan asettua sille hyllylle, jossa hinta puhuttelee laadukkuutta. Haluan hinnoillani karsia myös pois hintahaukat, jotka tulevat vain hinnan perässä. Haluan asiakkaideni tekevän päätöksen tulla kuvauksiini siitä syystä, että haluavat juuri minut! 

Olen Tiimiakatemialla huomannut, että olen todella surkea myymään omaa osaamistani. Koen, että asiakkaiden pitää tulla luokseni ja löytää minut itse. En kehtaa tai viitsi tyrkyttää palveluitani tai olla äänessä. Markkinoinnin opit huomaan unohtavani usein tehdessäni omaa juttua, sillä kuvittelen ettei minun tarvitse markkinoida. Aika ristiriitaista, sillä ilman markkinointia en voi saada asiakkaita. Tai tietyllä tapaa voin, olenhan tähänkin saakka saanut asiakkaani lähestulkoon Instagramia päivittämällä epätasaiseen tahtiin. Olen suunnitellut suuntaavani palveluitani enemmän yrityspuolelle, jossa myynti olisi kaiken a ja o. En kuitenkaan uskalla tehdä sitä ja häpeilen jos yritän myydä palveluani. Olen myös huomannut, että pienemmillä yrityksillä ei yksinkertaisesti ole varaa panostaa kunnon kuvaukseen ja käyttämäni aika katteettomiin tarjouksiin on turhaa. Haluaisin kuitenkin suunnata pienyrityksiin, jolle voi luoda ainutlaatuista brändiä ja tuoda henkilöitä esiin yrityksen takaa.

”Kun kuiva kausi iskee”

Tämä kesä on ollut henkisesti aivan kammottava töiden osalta. Keväällä kaipasin vain vapautta, olemista ja nauttimista kesästä. Sitä odotin ja sitten kuin sen sain, boom – iski ahdistus. 

Olen tietoisesti ottanut vähemmän töitä ja nauttinut, kun kalenteri on ollut väljää. Somen selailu aloittelevien kuvaajien täysistä kalentereista on saanut itseni kuitenkin ahdistumaan ja huijarisyndroomaan. Lompakon keveys ja rahattomuus, kun muut tienaavat kunnon summia kesätöillään on ollut tuskastuttavaa. Kirjassa sain tähän liittyen lohduttavia sanoja. 

”Kun vapaus alkoikin ahdistaa”. Sitähän olen juuri halunnut ja toivonut! Mutta sitten kun aamulla herää eikä ole suunnitelmia, tulee tunne että pitäisi ja pitäisi. Tosi asia kuitenkin on, että eivät muutkaan aina tienaa. Tämä kesä voi olla itselleni nyt tällainen, sillä kaksi vuotta sitten tein hääkeikkoja joka viikonloppu sekä viikot perhekuvauksia, jolloin meinasin olla täysin loppu. Mietin silloin, toisena kunnon hääkuvaus kesänä että onko tässä oikeasti mitään järkeä. Nyt hääkuvauksia on ollut keskimäärin kaksi kuukaudessa ja voi miten olenkaan nauttinut, kun asiakkaisiin on aikaa panostaa ja muistan heidät nimeltä sekä kasvoilta paremmin. Kuvatessa en pelkää, että lipsautan viime lauantain hääparin nimen. I like it! Vapaus antaa kuitenkin höllää sen verran, että pienistäkin jutuista alan lipsumaan. Nyt kun olisi sitä aikaa kehittää ja luoda uutta, en saa aikaiseksi tehtyä mitään. Kultainen keskitie, missä olet?