Tämä teos teki minuun todella suuren vaikutuksen. Olen jopa sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tällä planeetalla tulisi lukea se. Jäin kuitenkin pohdiskelemaan oikeaa syytä miksi se minuun niin suuren vaikutuksen teki. Ensimmäisenä mieleen tuli arvostus kirjailija Saku Tuomista kohtaan. Kirja oli yksinkertaisesti mahtavasti rakennettu ja vaikka kirja onkin tietokirja, sisälsi se tietynlaisen kirjailijan oman kasvutarinan ja valveutumisen asioista, jotka eivät olleet ennen ollut hänelle niin merkityksellisiä.

Toisena aloin pohdiskelemaan kirjan aiheita. Arvostan ja pidän luovasta ajattelusta todella paljon ja sitä kirjassa ilmeni todella paljon. Vaikka olen pitänyt luontoa tärkeänä ja upeana monimutkaisena teoksena, jota tulisi kunnioittaa ja suojella en ollut osannut ajatella sitä, kuinka paljon se voi myös meitä opettaa, kun tutkimme ja syvennymme siihen, kuinka se toimii. Mahtavin esimerkki tulikin kirjan otsikossakin esiintyvästä kysymyksestä, kuinka puut kasvavat.

Olin jo ennen kirjan lukemista pohtinut asiaa etenkin yritysmaailman kautta, onko siitä, että joku yritys on kasvanut liian suureksi ollut ikinä mitään hyötyä? Ajatuksen sain katsottuani dokumentin Amazonista ja kirjassakin maininnan saaneesta yrityksen perustaja Jeff Bezosista. Olin erittäin tuohtunut kuullessani Bezosin yritysmallin olleen sellainen, joka pakotti pienemmät, ainakin kirjapainotalot myymään Amazonille tuotteet joko niin alhaisella hinnalla, ettei käteen jää mitään tai yksinkertaisesti menemään konkurssiin.

Tähän lisättynä yrityksen takoessa todella kovia tuloksia, oli työntekijöiden olosuhteet vähintään kyseenalaisia ja kirsikkana kakun päälle Bezosin tavoite saada ihmiset asumaan avaruuteen, jos maapallosta tulee asuinkelvoton. Eli kaiken tuon pienempien yritysten ja työntekijöiden tallomisen jälkeen hän olisi valmis laittamaan rahat kirjaimellisesti taivaantuuliin. Tavoite on sinänsä kunnianhimoinen, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että meidän tulee tehdä kaikkemme pitääksemme tämä maailma asuinkelpoisena ja jos siinä epäonnistumme, se olkoon meidän loppumme.

Mielestäni olisi edesvastuutonta sen kaltainen ajatusmalli, jossa voimme vallata planeetan kerrallaan ja jättää jälkeen vain tuhoa. Toki on hyvä muistaa, että kyseessä oli vain yksi dokumentti, eikä täyttä ymmärrystä voi vain sen perusteella saavuttaa. Lisäksi muistan lukeneeni uutisen, jossa kyseinen henkilö on luvannut lahjoittaa koko omaisuutensa. Olisiko hänkin lukenut kyseisen kirjan?

Olin myös ajatellut, että kasvaminen ei voi jatkua loputtomiin. Yksinkertaisesti resurssit maapallolta loppuisivat kesken. No miten nämä liittyvät sitten puun kasvamiseen? Kun mietitään kestävää kehitystä, on se minulle hyvin usein kuulostanut vain kauniilta virkkeeltä. Mutta kun kirjan esitetyllä tavalla ajateltiin sitä puun kasvamisen kautta, sain siitä konkreettisemman kuvan.

Kun katsoo puita metsissä, ovat ne harvoin hirveästi toisiaan pidempiä. Sille on myös looginen selitys, ne eivät kaadu silloin niin helposti tuulessa. Puut kasvavat sen lisäksi myös paksuutta ja syvyyttä. Jos ajatellaan tätä yritysmaailmassa talous voisi kuvastaa pituuskasvua. Paksuudella saataisiin kovempaa pintaa, eli yritys ei ole vain yhden kortin varassa. Ja juuret kuvastaisivat sitä, mitä me emme ulospäin välttämättä näe. Arvoja ja yhteistyötä, muiden auttamista. Ja syvyyttä voisi nähdäkseni kasvattaa loputtomasti. Minun ajatuksissani tällainen malli kuulostaisi kauniilta. Yritykset kasvattaisivat niin sanottua pituutta ja paksuutta siinä määrin, että olisivat taloudellisesti vakaita ja panostaisivat sen jälkeen enemmän juurien eli arvojen yms. kasvattamiseen.

Toki se miten kukakin määrittää esimerkiksi taloudellisen vakauden määrän on hyvin mielivaltaista ja varmasti tässä teoriassa on muitakin aukkoja. Väittäisin kuitenkin, että tällä tavalla kehitys olisi kestävämpää, isommat eivät söisi niin paljon pienempiä ja vauraus olisi jaettu tasaisemmin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tästä maapallosta riittää palanen kakkua meille kaikille, jos vain haluamme näin.

Kirjassa käsiteltävät muutkin aiheet, kuten ruoka ja ruokavaliot ovat minulle mielenkiintoisia ja vaikka en itse todellakaan noudata täydellisesti mitään ympäristöystävällisintä ruokamallia, en koe sen olevan ongelma, koska yhteen ja minusta kaikista tärkeimpään aiheeseen keskityn todella paljon. Se on hävikkiruoka.

Olen lukenut lukemattomia väittelyitä ja moralisointeja siitä, että joku ruokavalio olisi parempi kuin joku toinen. Tottakai näissäkin on eroavaisuuksia, mutta minusta on todellista kaksinaismoralismia syytellä toinen toisiaan erilaisista ruokavalioista, kun heitämme kolmasosan koko maailman ruuasta pois. Jos tähän vielä lisätään se asia, että ylensyömme tarpeettoman paljon, voisi kuvitella, että iso osa ongelmista poistuisi, kun keskittyisimme enemmän näihin kahteen asiaan sen sijaan, että taistelisimme siitä, onko parempi syödä porkkanoita vai possua. Kumpiakin kun voidaan tuottaa sekä eettisesti, että epäeettisesti.

Toki tehtävä on todella vaikea ja vaatisi meidän kaikkien panosta. Samaan aikaan ruokahävikin vuotuinen arvo on kirjan mukaan yli triljoona euroa. Se tarkoittanee sitä, että tältä saralta varmasti voisi löytyä myös hyviä yritysideoita, jotka voisivat edesauttaa tätä ongelmaa. Tällöin voisi olla mahdollista myös saavuttaa tilanne, jossa kaikki voittavat.

Ja vaikkakin todella monet aiheet kirjassa, eikä elämässä yleisestikään ole yksinkertaisia, on kirjan yksinkertaisin ratkaisu ongelmiin erittäin hyvä ensiaskel. ”Hieman enemmän suoraselkäisyyttä, monimuotoisuuden ja yksilöllisyyden arvostusta ja suvaitsevaisuutta. Kultaista keskitietä, kohtuullisuutta.” Tällainen ajattelutapa varmasti edesauttaa monessa asiassa, eikä todellakaan vaadi mitään sen suurempia koulutuksia.

Kuitenkaan nämäkään asiat eivät vielä tyydyttäneet minua ajatuksestani miksi kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, kunnes koin suuren ”ahaa-elämyksen”. Rupesin ajattelemaan, että kirjan luonne kuvastaa hyvin suuresti sitä, miten ajattelen asioista. Raa’an rehellisesti, skeptisesti ja pohdiskelevasti. Mutta samaan aikaan myös yltiö optimisesti ja sisimmäisenä ajatuksena se, että kaikesta selviää ja kaikki on mahdollista ratkaista vaikka jotkut asiat vievätkin enemmän aikaa ja asiat eivät aina ole yksinkertaisia.