Johtajuuden ristiriidat

Kirjoittaja: Henna Lehtonen

9 tammikuun, 2022

Lähdeteos: Johtajuuden ristiriidat

Lähdeteoksen kirjoittaja: Alf Rehn

Teoriapisteet: 2

Jos en vielä ennen tätä kirjaa ajatellut johtamisen olevan monitasoista ja ristiriitaista, niin nyt ajattelen. Alf Rehnin Johtajuuden ristiriidat kirja avasi taas silmäni aivan uudella lailla johtamiseen. Johtajuus ei todellakaan ole selkeää, eikä vastauksia oikeanlaiseen johtamiseen löydy kirjoista. Johtaminen ei ole joko- tai- juttu, vaan enemmänkin sekä-että-juttu. Johtaminen on suuri paradoksi.

Johtajuus on onnistumista ja epäonnistumista. Se on nopeaa ja hidasta, tekemistä ja unelmointia, näkyvää ja näkymätöntä, odottamista ja reagointia, muuttuvaa ja pysyvää. Samaan aikaan pitäisi tehdä päätöksiä, mutta kuunnella muita, johtaa jämäkästi mutta silti olla helposti lähestyttävä, pitäisi olla järkevä mutta samalla luova. Kyllä tuli hiki näitä vaatimuksia lukiessa. Kuinka voin olla kaikkea tätä? Vastaus on, että en mitenkään. Ei kukaan pysty olemaan kaikkea tätä, eikä täydelliseen johtajuuteen välttämättä tarvitsekaan pyrkiä.

Johtaminen on todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Ohjenuorat ja lukuiset johtajuuden kirjat eivät kuitenkaan kerro täysin sitä millainen johtaja sinun kuuluisi olla. Tärkeää on ymmärtää, miksi haluaa johtaa ja mikä suurempi merkitys toiminnassa on. Ja ennen kaikkea tärkeintä on mielestäni löytää juuri se oma tapa toimia johtajana ja paras tapa johtaa omaa tiimiä.

Johtajan on oltava äijä

Kyseinen kirjan kappale, jossa puhuttiin johtajuuden olevan miehekästä ja kovaa, sai verenpaineeni hieman nousemaan. Rehn puhui varmasti tarkoituksenmukaisesti hieman provosoivasti siitä, kuinka maailma haluaa kovaa ja miehekästä johtamista ja sukupuolesta riippumatta johtajan on oltava äijä. Tämä ajatusmaailma huokuu varmasti läpi historian, koska maailman johtajuuskenttä on ollut alusta alkaen hyvinkin testosteronin hajuinen. Johtajan on oltava päättäväinen, luja, voimakas ja haluttava valtaa, nämä kuulemma ovat miehisyyttä kuvaavia sanoja.

Tuntuu, että nykymaailmassa ilman kaljua päätä, puvun takkia, kaljamahaa, ronskia kielenkäyttöä, suurta autoa ja miehistä örinää jalkapallomatsista tai armeijatarinoista et voi olla uskottava johtaja. Paskan marjat, omasta mielestäni moni naisjohtaja on monin verroin miehekkäämpi kuin moni muu kollegoistaan, koska niin heidän on myös oltava. Yksikin pieni teko, joka nähdään johtamisessa naismaisena, voidaan nähdä heikkoutena – se on mielestäni väärin.

Nykymaailma tarvitsee johtamista, jossa ollaan valmiita tekemään isoja ja vaikeita päätöksiä, johtamaan ihmisiä läpi vaikeiden aikojen, tarvitaan voimaa ja päättäväisyyttä, lujuutta ja sitkeyttä, mutta tätä kaikkea löytyy miesten lisäksi myös naisista. Sen lisäksi naisilta löytyy myös paljon tunneälyä, empatiaa, kommunikointitaitoja ja välittämisentaito. Kaikki nämä ovat kasvavissa määrin entistä tärkeämpi taitoja johtamisessa, etenkin ihmisten johtamisessa.

Nainen voi olla yhtä kova tai yhtä pehmeä johtaja kuin mieskin, nainen voi olla yhtä rohkea tai yhtä saamaton johtaja, myös nainen voi johtaa työntekijänsä burnouttiin, myös nainen voi olla yhtä huono tai hyvä johtaja kuin mies. Loppupeleissä johtamisessa on kyse tuloksista ja ihmisistä, niitä voi johtaa sukupuolesta riippumatta aivan samankaltaisella lopputuloksella. Nämä(kin) pinttyneet ajatusmaailmat haluaisin enemmän kuin mielelläni kitkeä tästä maailmasta pois ja saada (etenkin) miehet irti omista epävarmuuksistaan toimia naisen johdettavana.

Ajatuksia tiimiliideriydestä

Ensiviikolla oma johtamispolkuni saa aivan uuden risteyksen, kun aloitan Hohkeen tiimiliiderinä. Tunnelmat ovat tällä hetkellä melko ristiriitaiset. Olen todella innoissani ja odottavainen, mutta silti pää täynnä kysymyksiä ja hieman epävarmuutta. Mitä tiimiliideriltä todella vaaditaan, miten minun tulee toimia ja olenko nyt oikeasti se tyyppi, ketä tiimini tarvitsee liideriksi. Jännittää, ja se kertoo siitä että edessä on jotain merkityksellistä, jotain mistä haluan suoriutua hyvin. Tiedän kuitenkin, että minun ei tarvitse suoriutua yksin ja apua on aina tarjolla. Se on lohduttavaa.

Fiilisten lisäksi myös omasta johtamisestakin löytyy paljon ristiriitoja. Olen melko kova ja suorituskeskeinen, vaadin paljon itseltäni ja muilta ja arvosta kovaa työntekoa. Mutta toisaalta pohjimmiltani olen hyvin herkkä ja empaattinen ihminen ja tunneälyä löytyy. Monesti pohdin missä tilanteissa on hyvä olla eteenpäin vievä ja jämäkkä johtaja, kun taas toisessa tilanteessa olisi höllennettävä otetta mailaan ja otettava hieman lempeämpi johtamistyyli käyttöön. Minun olisi löydettävä kultainen keskitie näiden ominaisuuksieni väliltä ja saada ne tukemaan toisiaan, eikä niinkään poissulkemaan.

Empatia ja tunneherkkyys voi olla johtajalla suuri vahvuus, mutta samalla myös iso haaste. Kirjassakin puhuttiin siitä ristiriidasta, kuinka on tunnistettava missä tilanteissa voi johtaa tunteilla ja alaistensa terapeutiksikaan ei kannata alkaa. Empatia ja tunnetaidot auttavat kommunikoinnissa, ongelmatilanteiden ratkomisessa, eläytymisessä ja erilaisten ihmisten ymmärtämisessä. Mutta vahvasti tunteella eläminen on välillä haasteeni, minun on harjoiteltava sitä, kuinka hallitsen tunteitani johtajana. Minun on pyrittävä hillitsemään niitä ja saatava ripaus neutraaliutta johtotilanteisiin. Tunteita ei kuitenkaan kannata piilottaa, vaan on pohdittava miten ne tuodaan esiin.

Haluan kuitenkin luoda liiderinä tiimiimme turvallista ja avointa ilmapiiriä, avaamalla omia tunteitani ja samalla rohkaista esimerkillä muita samaan. Haluan auttaa löytämään tiimiläisteni vahvuuksia ja auttaa heitä hyödyntämään niitä. Haluan luottaa ja tsempata ja antaa tukea. Haluan rakentaa tiimistämme entistä tiiviimpää ja tehokkaammin toimivaa. Johtaminen on tekemistä ja niinpä haluan johtaa esimerkin voimalla koska, ei sanat, vaan teot merkitsevät.

Tietenkin takaraivossani jyskyttää se tuttu epäonnistumisen pelko, mutta niin kuin kirjasta tuli opittua johtaminen on epäonnistumista, sitä ei pääse pakoon ja se on vain hyväksyttävä. En tietenkään halua tuottaa tiimilleni pettymystä, mutta kunhan pyrin omaan parhaaseeni se toivottavasti riittää. Kirjassa Rehn sanoi kuinka ”johtajuuden kehittäminen vie aikaa, se ei ole valmis asia, jota vain tehdään” ja tämä sai itselleni luottavaisemman mielen. Minun ei todellakaan tarvitse olla mikään valmis johtaja (jos sellainen voi edes ikinä olla), vaan tämä on suuri oppimisen ja kehittymisen matka. Tuleva vuosi tulee varmasti olemaan täynnä johtamisen ristiriitoja, mutta myös suurta kasvua ja kehitystä ihmisenä ja johtajana.

You May Also Like…

Kehnot pomot ympärilläni

Kehnot pomot ympärilläni Maailma on täynnä paskoja johtajia. Olemme kaikki varmasti törmänneet sellaiseen. Olenko minä...

0 kommenttia

Lähetä kommentti