Maailma muuttuu, niin minäkin. Hehheh, tämä lastenohjelmasta tuttu lausahdus tuntuu olevan nykypäivänä vielä oleellisempi. Olen aina vältellyt ikäviä aiheita, sillä olen mestari ahdistumaan, mutta tiedän kuitenkin, kuinka tärkeää on olla tietoinen maailman menosta. Nationalismi, maahanmuutto, teknologian vaikutus, politiikka ja kansallismielisyys, talousjärjestelmä, yksilönvapaudet. Tässä vasta osa kirjassa käsiteltyjä aiheita. Kaikki nämä ovat melko painavia ja näissä on mutusteltavaa pidemmäksikin aikaa. Lähdetään siis avaamaan muutamia näistä. 

Teknologian kehitys

Tietokone ei voi olla eettisempi kuin ihminen, sillä se ei osaa itse tehdä eettisiä päätöksiä. Tämä käy toki järkeen, mutta onko se kuitenkaan koko totuus. Vaikka se ei voi itse luoda omaa etiikkaa, voidaan se ohjelmoida toimimaan halutun mukaisesti. Toisin kuin ihmisellä, koneella ei ole alitajuntaa, joka voisi toimia itsekkäästi tai esimerkiksi rasistisesti. Toisin sanoen, ihminen kyllä tietää paremmin, mikä on eettisesti oikein, muttei välttämättä aina toimi sen mukaisesti. Koneella sen sijaan ei ole muuta mahdollisuutta, kun toimia, kuten on käsketty. 
Kirjassa käsiteltiin tätä esimerkiksi työnhaun näkökulmasta. Vaikka ihminen kuinka väittäisi, ettei anna ihonvärin tai sukupuolen vaikuttaa valintoihin, voi hän huomaamattaan tehdä päätöksiä sen mukaisesti. Tästä aiheesta puhuessa kirjassa esiteltiin myös termi kulturalismi, jolla ihmisen on nykyään helppo niin sanotusti “oikeuttaa” rasismia. Kulturalismin kannattajat uskovat, että ymmärtämällä kulttuuria voidaan paremmin selittää yhteiskunnallisia ilmiöitä ja yksilöiden käyttäytymistä. Käy järkeensä, eikö?  
Uskon (ja toivon), ettei kovin moni enää tässä yhteiskunnassa ajattele, että esimerkiksi tummaihoisten biologiset tekijät tekisivät heistä vähempiarvoisia. Täten, rasismia ei nykymaailmassa esiinny enää samalla tavalla, mitä joskus kauan aikaa sitten. Silti kaupan vartija saattaa perustella ottaneensa silmätikukseen kauppaa kiertäneen tummaihoisen pojan, koska “hän on varmaan kasvanut ympäristössä, jossa varastelu ja rikokset ovat yleisempää”. Biologiset syyt perustellaankin nykyään ympäröivän kulttuurin syyksi. Eli toisin sanoen; sama asia, eri paketti. Näin ihmiset nykyään voivat väärinkäyttää kulturalismia ja varjota rasisminsa sen taakse. 
Olen huomannut, että nykyään jotkut firmat taistelevat tätä alitajuista rasismia/kulturalismia vastaan ja se on ollut todella positiivista huomata. Katsoin esimerkiksi Ruisrockin harjoitteluhakemusta, kun pohdin, olisinko hakenut sinne harjoitteluun. Ensimmäinen vaihe hakemuksessa tehtiin täysin anonyyminä, nimenomaan sen vuoksi, ettei sinne valittaisi ihmisiä sukupuolen, etnisyyden tai iän perusteella. Näin Ruisrockin väki pystyi täysin keskittymään yksilön kykyihin sekä ammatilliseen taustaan; niihin asioihin, joilla oikeasti on väliä.  

Itsetuntemus on välttämätön taito 2000-luvun maailmassa 

Kirjassa käsiteltiin paljon myös yksilön vastuuta ja minkälainen vaikutus jokaisella on globaaleihin kysymyksiin. Nykyajan maailmassa, jossa tietoa saa käytännössä sekunneissa missä tahansa olitkaan, tulee ihmisen pysyä tiedon kehityksen tasolla. Sen vuoksi koulumaailmankin tulee muuttua. On turha harjoitella päässälaskutaitoja entiseen tapaan, kun jokaisella on toimiva laskin taskussaan. Entisten teknisten taitojen sijaan huomio pitäisi kiinnittää mm. luovuuteen, kriittiseen ajatteluun sekä kommunikaatio- ja yhteistyötaitoihin. Nämä ovat sellaisia asioita, mitä teknologia ei vielä voi meissä ihmisissä täysin korvata.  

Pitkään on nuorempi ikäryhmä heittänyt vitsiä siitä, kuinka vanhemmat pitävät kaikkea Facebookissa vastaan tulevaa postausta totuutena. Eikö heillä ole muka yhtään medialukutaitoa? Havahduin yhtenä päivänä kuitenkin siihen, kuinka selitin ystävälleni jotain mielenkiintoista faktaa ihmisistä. Fakta oli niin mielenkiintoinen, että ystäväni kysyi, mistä olin tästä kuullut. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että lähteenäni tosiaan oli toiminut jonkin yksittäisen henkilön video TikTokista. Eihän minulla ollut oikeasti pienintäkään hajua, pitikö väite oikeasti paikkaansa. Toki, jos olisin aiheesta lähtenyt opinnäytetyötä kirjoittamaan tai oikeasti aloittanut vakavaa keskustelua, olisin tietenkin tarkistanut faktan, mutta viattomana ruokapöytäkeskustelun aiheena annoin sen päästä sormieni läpi varmana faktana. Erilaisten lähteiden yleistyessä täytyy siis kriittisen ajattelun ja kyseenalaistamisenkin kasvaa. 
Vaikka tekoäly alkaa pikkuhiljaa tekemään monia asioita paremmin, mitä ihminen, en usko sen ikinä korvaavan täysin ihmisten välistä kanssakäyntiä. Tekoälyltä puuttuu esimerkiksi tunteet, jotka ovat iso osa kommunikaatio- sekä yhteistyötaitoja. Petteri Järvisen “Tekoäly ja minä” kirjassa mm. puhuttiin siitä, kuinka ensimmäinen terapeuttia korvannut tekoäly oli lopulta kannustanut masentunutta potilasta itsemurhaan, sillä se ei pystynyt käsittelemään potilaan tunteita oikealla tavalla (tähän palaan paremmin seuraavassa reflektiossani kyseisestä kirjasta). Olen aina ajatellut yhtenä vahvuuksistani taitoa olla ihmisten kanssa. Oli kyse sitten asiakkaalle miellyttävän asiakaskokemuksen takaamisesta, uudessa tiimissä työskentelystä tai hyvän vaikutelman tekemisestä uudelle työnantajalle. On hyvä saada varmistusta siihen, että ainakaan yhtä taidoistani tekoäly ei tule ihan hetkeen korvaamaan, jos edes koskaan. 

Nykyajan maailmassa algoritmit tuntevat sinut paremmin kuin sinä itse, joten on hyvä kehittää myös omaa itsetuntemusta, jotta pystyt edes joten kuten kilpailemaan sitä vastaan. Pitkään on puhuttu siitä, kuinka somessa on helppo olla mainoksen uhri ja kuinka helposti saatat ostaa jonkun tuotteen, jota mainostetaan Instagramisi etusivulla. Entä kun se ei enää vaikutakkaan pelkästään ostokäyttäytymiseesi? Entä kun algoritmisi nostavat tietyt postaukset juuri sinun näyttösi ruudulle muovaavaan käsitystäsi maailmasta? Tähän Harari esittääkin ratkaisukseen meditaation. Se kehittää ihmisen psyykkistä joustavuutta sekä itsehillintää ja auttaa tasapainottamaan ulkoisia sekä mielen sisäisiä asioita.  
Olen muutamia kertoja käynyt joogassa, jossa on ollut meditaatio osuuksia. Haluaisin lisätä sitä omaan arkeeni, sillä meditaatio on sellainen asia, joka tehoaa parhaiten, kun sitä tekee aktiivisesti. Helpoin tapa lisätä meditaatiota arkeen on aloittaa pienistä määristä. Vähän sama kuin kaiken muunkin kanssa, jos yrität liikaa kerrallaan, saat helpommin “yliannostuksen” ja lopetat kokonaan. Ethän valitsisi ensimmäiseksi juoksumatkaksikaan maratonia?  

Tämä kirja on ainoita kirjoja, jota olen suositellut ihmisille akatemialla. Vaikka aiheet olivat toisinaan ahdistavia ja synkkiä, oli se myös yksi mielenkiintoisimmista ja keskustelua herättävimmistä kirjoista, joita olen lukenut. Vaikka uskonkin sanontaan “tieto lisää tuskaa”, on joitain asioita, mistä jokaisen ihmisen tulisi olla perillä. Tämä kirja otti juuri ne asiat ja keskustelut esille.