Meidän tiimissämme on ollut paljon puhetta siitä, kuinka tiimiläistemme unenlaatu on yleisellä tasolla erittäin huonoa. Kuka on milloinkin nukkunut vain kaksi tuntia viime yönä, kuka nukkunut pitkään, mutta kokee siltikin olevansa väsynyt. Itse koen olevani enemmän tuota toisena mainittua sorttia. Tämän vuoden hyvinvointipäällikkönä halusinkin ottaa tämän yhteisen kompastuskivemme suurennuslasin alle ja lähteä tutkimaan, kuinka voisin edistää omaa, mutta myös tiimin unenlaatua. Kirjasta inspiroi minua vetämään tiimilleni treenit aiheesta ja lähteä kehittämään yhteistä hyvinvointiamme.

Ensimmäinen asia, joka pisti silmään kirjassa, oli se, kun Tuomilehto kertoi, ettei ruudun katsominen ennen nukkumaanmenoa vaikuta unenlaatuun. Meille on aina toitotettu sitä, kuinka sinivalo on pahasta unelle ja viimeinen asia mitä ennen nukkumaanmenoa saisi tehdä, on ruudun katsominen. Tuomilehdon mukaan kyse on kuitenkin ennemmin siitä, mitä sillä älylaitteella tekee. Esimerkiksi kirjan lukua tai sarjan katsomista Tuomilehto suositteli ennen nukkumaanmenoa, jos uni ei meinaa tulla. Somen selaaminen, sähköpostin läpikäynti tai pelien pelaaminen taas herättävät aivoja entisestään. Minulle on aina ollut vaikeaa mennä nukkumaan siten, että en tekisi puhelimellani jotain. Olikin helpottavaa tietää, etten ole ihan tuhoon tuomittu tämän tapani vuoksi. Tällä hetkellä selaan TikTokia usein ennen nukkumaanmenoa. Eli jos pystyn edes vaihtamaan tämän TikTokin johonkin sarjaan, unenlaatuni varmasti kohenee.

Olen viime vuoden lopulla alkanut taas treenaamaan säännöllisesti ja siksi olikin mielenkiintoista, että kirjassa puhuttiin paljon unen ja treenin yhteistyöstä. Nykyään on paljon treeniohjelmia, jotka kertovat sinulle mitä ja milloin sinun tulee treenata. Tämä voi toimia varmasti hyvänä ulkoisena motivaattorina; joku muu kertoo sinulle, milloin tehdä jotakin. Mutta koska ihmisen keho ei ole robotti, ei tämä aina välttämättä maksimoi urheilun hyötyjä. Välillä täytyykin siis keskittyä perinteisiin keinoihin, eli kuunnella kehoa. Jos olet aamulla todella väsynyt, ei aamutreeni välttämättä ole hyvä idea, sillä kehosi ei yksinkertaisesti jaksa. Lisäksi yleisesti ikinä ei kannattaisi myöskään tehdä raskasta treeniä myöhään illalla, sillä se pitkittää nukahtamisaikaa usealla tunnilla, kun kehosi käy kierroksilla. Itse olenkin hyvin kuunnellut kehoani omissa treeneissäni ja en juuri koskaan käy salilla aamuisin, sillä en yksinkertaisesti ole aamuihminen. 
Tuomilehto myös mainitsi, että päiväunet voivat oikeasti parantaa treenin laatua. Puolen tunnin päiväunet ennen treeniä lisäävät vireystasoa ja reaktiokykyä. Tämä luonnollisesti lisää treenin laadukkuutta. Puolen tunnin unet eivät myöskään vielä vaikuta seuraavan yön uniin, mutta siitä pidemmät vaikuttavat niin yöuniin kuin treeniinkin. Itse en tykkää ottaa päiväunia säännöllisesti, sillä en päivän aikana yleisesti tunne väsymystä. Tämä tietenkin kertoo siitä, että unenlaatuni yleisesti on hyvää. 
Kirjassa puhuttiin myös säännöllisen liikunnan tärkeydestä unenlaatuun liittyen. Puolen tunnin liikunta päivässä on merkittävämpää kuin tunnin hikiliikunta viikossa. Itselläni tämä täyttyy aika helposti, sillä kävelen/pyöräilen joka päivä akatemialle, josta itsessään tulee jo puolesta tunnista tuntiin liikuntaa. Sen lisäksi pyrin myös hikiliikuntaan vähintään 4 kertaa viikossa. Kaikille tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja sen vuoksi jokaisen pitäisikin kiinnittää tähän huomiota.

Unen ja urheilun lisäksi Tuomilehto lisäsi vielä kolmannen yhteistyökumppanin, ravinnon. Tuomilehto kertoi asian, joka sai ainakin minut muuttamaan ruokailurytmiäni. Tähän mennessä olen syönyt aina aamupalan ennen akatemialle menoa, lounaan akatemialla, päivällisen päästyäni kotiin (n. 16 aikoihin) ja sitten illalla iltapalan. Tuomilehdon mukaan ei päivällistä tulisi kuitenkaan syödä heti kotiin päästyään vaan itseasiassa vasta n. kahdeksan aikaan illalla. Heti työpäivän jälkeen tulisi syödä välipalaa, joka ei ole niin raskasta, että se vaikuttaisi vireystilaan. Näin vielä työpäivän jälkeenkin jaksaa tehdä hommia ja esimerkiksi treenata. Illalla runsaampi ateria sen sijaan laskee vireystilan ja sen ansiosta on helpompi nukahtaa illalla. Tuomilehdon mukaan pieniä ruokailuja pitäisi muutenkin olla enemmän päivän aikana, jotta vireystila pysyisi tasaisena koko päivän. Tähän minun täytyykin kiinnittää huomiota, sillä usein syön vain neljä kertaa päivässä, joka ei ole tarpeeksi.
Kirjassa esiteltiin hyvän unen resepti, jossa kerrottiin vaihe vaiheelta, mitä sinun tulisi tehdä ja syödä mihinkin aikaan päivästä. Vaikka olen itse sitä mieltä, että kaikille tämä rytmi ei varmastikaan toimi, haluan testata sitä jonkin aikaa itse ja mahdollisesti esittää tämän myös treeneissä tiimillemme. Kirjan ehdottama päivärytmi on nimittäin tarpeeksi ympäripyöreä, jotta sen voi liittää myös meidänkin arkeemme.

Niin kuin olen reflektiossani useamman kerran maininnut, aion pitää aiheesta treenit tiimilleni. Uskon kirjan avulla saaneeni vankan pohjan teoriaa. Ajattelin myös treeneihimme lisätä kirjassa mainittuja mielikuvitus- tai hengitysharjoituksia, jotka saattavat jollekin toimia hyvänä rentouttajana. Aluksi ajatuksenani oli saada myös itse kirjailija, Henri Tuomilehto, vieraaksi treeneihin, mutta meillä ei ollut budjettia laittaa vierailijaan. Lähdin etsimään toista vierasta treeneihin ja törmäsin Miia Sorantoon, joka tekee työkseen univalmennusta yrityksille ja sattuu olemaan myös Tiimiakatemian alumni. Meillä olikin alustavaa puhetta vierailusta, mutta se on vielä vähän auki.
Yksi asia, mitä kirjassa käsiteltiin, mihin en tekstissäni paneutunut, on unisairaudet. Ymmärrän, että millään kikkakonsteilla ei voi kaikkea parantaa, enkä voi välttämättä edistää tiimiläisteni hyvinvointia, vaikka kuinka yrittäisin. Eikä se toisaalta ole tehtävänikään. Toivon kuitenkin, että tulevista treeneistä olisi jollekin hyötyä, sillä itse ainakin aidosti hyödyin kirjan opeista.