Luen aika harvoin elämänkertoja ja silloin kun niitä luen, on usein kyseessä jokin minulle merkittävä henkilö, jonka uraa olen pidemmän aikaa seurannut ja jonka tarinasta olen inspiroitunut. Tällä kertaa mentiinkin sitten aivan päälaelleen tämän pointtini kanssa. Tuomisen Saku on minulle nimenä hyvinkin tuttu aiemmin lukemieni hänen teostensa kautta, mutta tiedän että minua vanhemmalle sukupolvelle sitä entistä tutumpi ja merkityksellisempi, sillä hän on vaikuttanut ja tehnyt urallaan merkittäviä asioita jo silloin kun en ollut vielä syntynytkään. Kun aloimme kartoittaa toisen kauden vieraslistaa Tulevaisuusajattelua podcastille, nousi Tuomisen nimi hyvinkin useasta lähteestä pinnalle. Ja mikä parasta, hänet tullaan kuulemaan meidän toisella tuotantokaudella. Koska olen tyyppinä hyvin tiedonjanoinen ja utelias, haluan tutustua aina vieraisiimme mahdollisimman perinpohjaisesti ja tänä syksynä Tuomisen julkaisema elämänkerta Ettekö te tiedä kuka minä olen tarjosi loistavan sauman päästä perehtymään entistä paremmin Tuomisen mielenmaisemiin ja uran kohokohtiin. 

’’Ihminen muistaa ne tilanteet jotka vaikuttaa mahdollisimman laajasti häneen ja hänen tunteisiin’’

Tuomisella on loistava lähestymistapa pyrkiä saamaan lukijan huomio erottautumalla joukosta. Tämä itsessään näkyy jo kirjan nimessä, joka vetää suoranaisesti puoleensa erilaisuudellaan ja hieman jopa ylimielisyydellään. Muista elämänkerroista poiketen, tämä kirja sai myös koko etenemisen ajan pohtimaan omaa elämääni ja siellä tekemiäni valintoja. Ja ehkä nimenomaan se, ’’Miksi minun muistoni kiinnostaisi ketään’’ ja ’’Onko totuutta edes olemassa vai onko kyse vain paikalla olevien havainnoista ja mielipiteistä’’ saivat minut pohtimaan tilanteita, joissa olen ja mitkä tekevät niistä nimenomaan itselleni merkityksellisen ja muistettavan. Esimerkiksi miettiessäni tilannetta, jossa tapaan pitkään fanittamani henkilön. Muistan varmasti tämän tilanteen ikuisuuden, hän tuskin kymmenen minuutin jälkeen, sillä olen vain todellisuudessa yksi kaikkien fanien joukosta. Mutta entä jos asia ei olisikaan niin. Pystyisinkö tekemään tilanteista entistä muistettavan myös toiselle osapuolelle. Pystyisinkö erottumaan joukosta, sillä että tekisinkin jotain mitä vastapuoli ei odota minun tekevän? Jättäisinkin muistijäljen itsestäni.

Jatkaakseni ajattelua tästä, päädyin pohdinnoissani siihen, että tilanteissa tekemilläni valinnoilla on todella merkitystä. Kun mietin usein itseäni esimerkiksi mennessäni asiakastapaamiselle, haluan että tilanne on minulle mahdollisimman rento, jotta pystyn olemaan tilanteessa mahdollisimman oma itseni. Olen pienestä saakka kokenut äärimmäisen tärkeäksi valmistautumisen, sillä se usein takaa minulle juurikin tämän rentouden. En ehkä ole se sponttaanein tyyppi, minkä vuoksi haluan etukäteen panostaa siihen, että jättäisin jonkinlaisen muistijäljen sillä, että olen oikeasti kiinnostunut siitä, minkä vuoksi tavata. Huomaan tämän myös vapaa-ajallani, sillä välillä höösään liiankin paljon esimerkiksi valmistellessani illanistujaisia tai juhlia ostamalla sinne miljoonaa eri vaihtoehtoa tarjottavaksi, jotta kaikki voisivat olla tyytyväisiä illan kattaukseen.

Miten ennakkoluulot määrittävät tekemistämme? Miksi aina pitää ajatella niin paljon? Viimeisin vuosi on pistänyt minut miettimään paljon ammatillista itsetuntoani. Esimerkiksi viime kevään podcast projektia käynnistellessä muistan miettineeni lukuisia kertoja sitä, miksi nämä ihmiset suostuvat tulemaan meidän podcastiin vieraaksi. Olemme täysin noviiseja ja aiheesta tietämättömiä. Tuolloin ajatusmaailmani oli hyvin paljolti rajautunut siihen, että katsoin vieraita todella paljon ylöspäin ja huomasin ensimmäisissä jaksoissa jännittäväni ihmisiä juuri sen vuoksi, että ennakkoluuloni rajoittivat ajatteluani siihen, suuntaan, että nämä henkilöt ovat jotenkin korkea-arvoisempia kuin itse olen. Todellisuudessa jokaisen heidän ammattilisen ulkokuoren alta kuoriutui todella lämminhenkisiä ja ihania ihmisiä.  Nykyään pyrin välttämään liika-ajattelua. En halua muodostaa ihmisistä etukäteen esimerkiksi lööppien vuoksi muodostunutta mielipidettä, sillä olen usein huomannut ne täysin vääriksi. Mistä päästäänkin kysymykseen: ’’Voiko ihmisten paremmuutta mitata? Koen, että ihmisten paremmuus mitataan sillä, mitkä asiat mielessämme määrittävät tietyt asiat paremmiksi kuin muut. Se, että olet viraltasi korkeammassa asemassa, ei takaa, että olisit ihmisenä mitenkään parempi kuin muut.

’’Olennaista ei ole se mitä olen tehnyt ja aikaansaanut, olennaista on se, ketkä ihmiset ovat vaikuttaneet minuun ja rakentaneet elämästäni sellaisen kuin olen nyt’’ – Saku Tuominen

Mietin Tuomisen sanoja pitkään. Tottahan se on! Ihmiset vaikuttaa meihin. Osa enemmän osa vähemmän. Kyse on siitä, kuinka paljon me annamme heidän vaikuttaa ja muokata meitä. Pohdin tätä samaa kysymystä viime keväänä oppimisen psykologi Hanna Siefenin esiintyessä CrazyTownilla ja minulle nousi mieleen muutamakin elämänvaihe, jossa olen ollut näiden kysymyksien äärellä lähinnä sen vuoksi, miten teen päätöksiä ja millaisia vaikutuksia tekemilläni päätöksillä on ollut elämäni kannalta. Tuominen nostaa kirjassaan tärkeän pointin: 

”Keskity oman tekemisesi laatuun, älä siihen mitä muut sanoo miten sinun pitäisi tehdä’’

Kuka meistä todellisuudessa on määrittämään sitä, mistä toinen voi unelmoida tai millä tavalla elämää pitäisi elää. Viimeisen parin vuoden aikana olen työstänyt tätä aihiota paljon elämässäni. Ja työtä käskettyä, vähentynyt ja poistanut melko raakalla kädellä niitä ihmisiä, jotka ovat olleet unelmieni tiellä tai vaikuttaneet negatiivisesti siihen, mistä voisin haaveilla. Kirjoitin pari vuotta sitten Instagramiin tekstin vuoden 2021 vaikeasta elämänvaiheestani eron jälkeen. Tuossa kyseisessä kirjoituksessani totesin: ’’Kun poistaa yhden paskan asian elämästään, saa useamman hyvän asian tilalle’’. Tällä mentaliteetilla mennään edelleen. Tiimiakatemia aika on myös avannut ajatteluani todella paljon ja olenkin useampaan otteeseen puhunut siitä, että nykyään minulla on paljon helpompi lähteä tekemään asioita rohkeammin elämässäni, sillä ympäristöni sallii minulle sen. Omaan ihania ihmisiä ympärilläni, jotka tukevat päätöksiäni ja rohkaisevat minua tekemään asioita. Tämän myös haluan jatkuvan tulevaisuudessakin. ’’Kukaan meistä ei tiedä mihin kukakin meistä pystyy kun vaan saa tarvittavaa tukea ja rohkeutta ympäriltään’’.

Miksi aina pitää epäonnistumisen hetkellä ajatella: ’’Mitähän kaikki minusta nyt ajattelee?’’, vaikka todellisuudessa tuskin kukaan muistaa tapahtunutta kuin sen pienen hetken ajan. Tuominen kertoo kirjassaan esimerkin Jari Sarasvuon puhujakeikasta, jossa Jari heittää ilmoille lauseen ’’ Ihminen ei opi muusta kuin tekemistään virheistä’’ ja samalla heittää ajatuksen Tuomiselle sanoin: ’’ Vai mitä Saku’’.  Saku ei ollut tähän valmistautunut lainkaan. Hetken mietiskelyn jälkeen hän vastaa Jarille: ’’Lisätäkseni tähän. Kun jokin toimii, ihminen oppii myös  siitä.’’. Olen Tuomisen kanssa samoilla linjoilla siinä mielessä, että ihmisen tulee tiedostaa ne asiat jotka ovat onnistuneet, mutta myös äärimmäisen tärkeä on oppia oivaltamaan virheistä sen verran, että tiedostaa mikä on mennyt vihkoon, jottei toista samaa virhettä uudestaan. Mielestäni Tiimiakatemia on ollut loistava paikka oppia oivaltamaan omista virheistä. Muistan ikuisesti ensimmäiset päivät Akatemialla kun Joona Takkula kertoi kultamunaus palkinnosta. Tuolloin ajattelin, että olisi nöyryyttävää voittaa kyseinen palkinto. En ajattele sitä enää nyt. Mielestäni on tänä päivänä rohkeampaa kokeilla, kuin jättää kokeilematta virheen pelossa, sillä emme opi tapahtumista vaan niiden reflektoimisesta.

’’Kuinka paljon mahdollisuuksia meillä on päivittäin ja kuinka paljon jätämme niistä käyttämättä’’.

Kerroin vastikää rakkaalle kummitädilleni vuoden päästä edessä olevasta maailmaympärysmatkasta. Hän on elämänsä aikana reissanut paljon edesmenneen miehensä kanssa ja olen aina ihaillen katsellut heidän reissailuaan ympäri maailmaa. Tätini kommentoi reissusuunnitelmaamme sanoin: Ihan mieletöntä! Muista, elämässä ei ole tärkeintä päivien määrä vaan, se kuinka paljon niissä on elämää’’. Nuo sanat piirtyivät mieleeni niin vahvasti, että hetkellisen tulkinnan jälkeen päätin, että ensimmäinen tatuointi, jonka tulen itselleni ottamaan, pitää nämä sanat mukanaan. Tämä lause sai myös itsessään miettimään sitä, että miten omaa elämääni rakennan. Minkä arvojen päälle elämäni rakennan. Onko minulle tärkeämpää tehdä helvetisti töitä koko ajan, vaan voisinko käyttää tämän samaisen arvokkaan ajan niille asioille joita pidän vielä tärkeämpänä, kuten perhe ja ystävät. 

’’Mieti päivittäin niitä asioita, joita pidät elämässäsi tärkeänä ja mieti elätkö sen mukaan, että nämä asiat tulevat kuulluksi ’’– Saku Tuominen