Dialogia vai keskustelua, mitkä tekijät erottavat nämä toisistaan? Dialogin tarkoituksena on pysyä avoimena uusille näkemyksille, rakentaa yhteistä ymmärrystä ja kehittää kuuntelutaitoja. Dialogissa ei ole oikeaa tai väärää näkökulmaa, eikä päämäärää ollenkaan. Keskustelun tarkoituksena taas on tiedon jakaminen, näkemysten esittäminen, päätösten tekeminen tai yhteisen ymmärryksen rakentaminen. Keskustelun ja dialogin suurin ero on juuri se, että dialogissa ei ole selkeää päämäärää, kun taas keskustelussa yleensä on.

Tiimiakatemialla Dialogi on hyvin keskeisessä asemassa ja yksi koko oppimismallin kulmakivistä. Ilman dialogia, emme pystyisi jakamaan tietoa tai näkemyksiä ja oppiminen jäisi taka-alalle. Muistan kun ensimmäistä kertaa istuin treenitilassa tuoliin ja meille kerrottiin, että käykää dialogia määrätystä aiheesta. Muistan, että mielikuvani dialogista oli ihan erilaiset, mitä ne tällä hetkellä on. Vierastin aluksi ajatusta jakaa tietoa suullisesti ja omia näkemyksiäni ja mielipiteitä muiden ihmisten korville, koska se tekisi minusta haavoittuvaisen. Tajusin kuitenkin, että mitä enemmän jaan tietoa ja omia ajatuksia, sitä enemmän opin ja samalla myös oppivat muutkin. Tällä hetkellä koen dialogin erittäin tärkeänä osana ihan päivittäistä arkea ja koen, että sen harjoitteleminen on opettanut minua käsittelemään erilaisia asioita. Tunteita ja ajatuksia ja niiden lopullista tarkoitusperää.

Tämän reflektion kirjoittaminen tuntui helpolta, koska pidimme treenit aiheesta dialogi ja tieto oli otettu tästä kirjasta. Haluankin tässä reflektiossa tuoda esille omia ajatuksiani ja kompastuskiviä liittyen neljään dialogin taitoon (kuuntelu, kunnioitus, kärsivällisyys, suora puhe), sekä reflektoida tiimimme dialogia.

Dialogin neljä taitoa

Kuuntelu

Kuuntelu on yksi hyvän tärkeimmistä kulmakivistä, ellei jopa tärkein. Kuunteleminen ei ole pelkästään sanojen ja eleiden vastaanottamista, vaan niiden viestin ymmärtämistä. Kuunteleminen vaatii hiljaisuutta niin ulkoisesti, kun myös päänsisäisesti. Kun aloin ajattelemaan omaa kuuntelutaitoani ja sen kehittymistä tässä viimeisten vuosien aikana, on tapahtunut suurta kehitystä. En ole ennen kirjan lukemista ajatellut kuuntelemisen tärkeyttä, enkä omien ajatusten hiljentämistä. Olenkin miettinyt välillä, että miksi vaikka kuinka yritän kuunnella, en saa mistään kiinni. Se on todennäköisesti johtunut siitä, että mielessä on ollut paljon muita asioita akatemian ulkopuolelta, jolloin en ole saanut omia ajatuksiani hiljennettyä. Kirjassa kerrottiin tähän vinkki, että sinun pitää itse harjoitella omien ajatusten hiljentämistä ja saada aivosi sellaiseen tilaan, että pystyt vastaanottamaan informaatiota.

Kuuntelemiseen vaikuttaa myös omat muistot ja se, että miten näkee toiset ihmiset. Kuvittelen päässäni tilanteen, jossa haluan saada tietoa markkinointiprojektiini, jotta saan hommat rullaamaan eteenpäin. Tässä tilanteessa mietin, että kuuntelenko mieluummin tiimitoveriani, joka on lukenut kirjan aiheesta, vai menenkö tapaamaan alan ammattilaista. Tässä tuleekin ristiriitana se, että onko vuorovaikutus enää siinä vaiheessa dialogia vai onko se keskustelua. Onko siinä tarkoituksena laajentaa molempien ajattelumaailmaa vai vastaanottaa informaatiota puolin toisin? Tämä on se ajatus, mikä välillä ottaa itsestäni vallan ja dialogi vaihtuu huomaamattomasti keskustelun puolelle. Tämän takia harjoittelenkin omaa kuuntelutaitoa päivittäin, etten vahingossa päästä dialogia keskustelun puolelle.

Kunnioitus

Kirjan kunnioittamista käsittelevässä kappaleessa korostettiin, että avoin ja rakentava dialogi perustuu osapuolten väliseen kunnioitukseen. Kunnioittaminen ilmenee kuuntelemisessa, toisen näkemyksen arvostamisessa ja avoimuudessa erilaisille ajatuksille. Kunnioittaminen arvona on sellainen, mitä minulle on toitotettu ihan nuoresta pitäen. Kaikkien mielipiteitä ja näkemyksiä pitää kunnioittaa samalla tavalla, kun haluaisi omia näkemyksiä ja mielipiteitä kunnioitettavan. Koenkin itse, että tämä on yksi vahvuuksistani ja sen takia, dialogissa muiden näkemysten ja mielipiteiden hyväksyminen on helppoa. Huomaan kuitenkin välillä treeneissämme, että kaikki eivät pysty kunnioittamaan toisten näkemyksiä. Esimerkkinä tulee mieleen tilanteita, joissa tietyt osapuolet ovat eri mieltä, mutta näkemyksiä ei saada tuotua esille kunnioittavasti tai rakentavasti.

Olemme kuitenkin hurjasti kehittyneet tässä ja tällaisia tilanteita tulee vastaan harvemmin enää nykyään ja uskon, että niitä tulee vähemmän ja vähemmän jatkossa. Toinen esimerkki, joka minulla tulee mieleen, on tilanne, jossa vaaditaan tiimiä tekemään yhteinen päätös. Jokaisella osapuolella on mahdollisuus tuoda oma näkemys ilmi ja tulla kuulluksi ilman pelkoa tuomitsemisesta tai vähättelystä. Tässä tilanteessa kunnioitus näkyy siinä, että kysytään suoraan hiljaisten ihmisen mielipiteet, jos he eivät niitä itse tuo esille ja tässä olemme tiiminä kehittyneet todella paljon. Enää ei myöskään hiljaisempien ihmisten mielipiteet jää niin herkästi kuulematta.

Kärsivällisyys

Kärsivällisyys on avaintekijä rakentavassa vuorovaikutuksessa ja päätöksenteossa. Se tarkoittaa kykyä kuunnella toisia huolellisesti, antaa aikaa erilaisille näkemyksille ja ratkaisujen syntymiselle. Kärsivällisyys mahdollistaa osapuolet välisten konfliktien ratkaisemisen ja auttaa saavuttamaan syvällisen ymmärryksen eri näkökulmista. Koen kärsivällisyyden olevan myös yksi omista vahvuuksistani ja olen tottunut odottamaan ja taistelemaan haluamistani asioista. Tämä on myös tullut nuoruudestani, kun olen paljon joutunut tekemään asioita yksin ja oppimaan sitä kautta, ettei elämä ole aina helppoa ja kaikkea, mitä haluaa ei saa heti. Tiimimme yksi vahvuuksista on mielestäni kärsivällisyys ja se on kehittynyt koko ajan enemmän ja enemmän. Hiljaisia hetkiä ei täytetä enää niin herkästi puheella, eikä ne tunnu raskailta. Annetaan toisten tiimiläisten kerätä ajatuksia ja antaa mahdollisuus jokaiselle tuoda omat näkemykset esille, mikä osoittaa mielestäni suurta kunnioitusta toisia tiimiläisiä kohtaan.

Suora puhe

Suoralla puheella tarkoitetaan vuorovaikutuksen selkeyttä ja avoimuutta. Suoran puheen käyttäminen helpottaa kommunikointia ja auttaa välttämään väärinymmärryksiä. Suoraan puhumisessa on paljon asioita, mitä pitää ottaa huomioon. Kunnioituksella ja empatialla on tässä suuri rooli. Vaikka suora puhe voi olla suoraa ja selvää, on tärkeää säilyttää kunnioitus toista kohtaan ja osoittaa avoimuutta erilaisille näkemyksille. Tämä auttaa luomaan rakentavaa ilmapiiriä keskustelulle ja edistämään yhteistä ymmärrystä.

Olen itse ollut aina hyvin suorapuheinen. Sanon asiat niin kuin ne ovat miettimättä sen pidemmälle. Tämä on aiheuttanut välillä epämukavia tilanteita, koska olen tunteiden vaikutuksen alaisena puhunut liian suoraan ja kunnioitus, sekä empatia ovat jääneet pois suorasta puheesta. Tässä olen kuitenkin kehittynyt todella paljon ja saanut kuulla läheisiltäni, että puhun välillä liian suoraan miettimättä toisen henkilön tunteita tai ottamatta niitä huomioon. Koen nykyään pystyväni ottamaan paremmin muut ihmiset huomioon, kun puhun suoraan ja en avaa enää suutani niin herkästi kaikista asioista, tai tuo jokaista ajatusta suoraan ulos, kun sellainen päähäni juolahtaa.

Tiimimme on kehittynyt myös todella paljon suoraan puhumisessa. Puhumme itsestämme ’’kohteliaana tiiminä’’, jossa näkemykset välillä tuodaan kiemurrellen ulos, ettei vaan menettäisi ’’hyvän tyypin’’ kasvoja. En itse ole ikinä ymmärtänyt tätä ajattelutapaa, koska suoraan puhuminen on ollut itselleni niin perusjuttuja. Kunnioittava ja empaattinen pitää tietysti olla, mutta mielestäni se on epäkunnioittavampaa, jos asioita ei saada sanottua niin kuin ne ovat ja se herättää itsessäni epäluottamusta muita ihmisiä kohtaan. Tietysti näihin asioihin vaikuttavat ihmisten omat kokemukset, muistot ja monet eri tekijät, ettei suoraan uskalleta puhua, mutta tiimimme on kehittynyt siinä todella paljon ja eriävätkin mielipiteet uskalletaan herkemmin tuoda nykyään esille. Tässä kuitenkin on vielä mielestäni kehitettävää.