Vengan 21 oppituntia maailman tilasta treeneissä, minulle muodostui monia kysymyksiä ja huomasin tiedonpuutteen katsellessa maailmaa laajemmassa perspektiivissä. Kirja on myös noussut käytävä keskusteluissa lukuisia kertoja esille. Tämän vuoksi mietin miksipäs ei, maailman tilanne koskettaa etenkin meitä tulevaisuuden työelämän rautaisia ammattilaisia, joidenka tulisi johtaa maailmaa kohti parempaa huomista. Joten tämän ajatuksen juoksun perusteella avatuksi kirjaksi muodostui Yuval Noah Hararin kirjoittama 21 oppituntia maailman tilasta.

Tiedon ja ymmärryksen janoisena ihmisenä, kirjassa oli älyttömästi uutta ja mielenkiintoista. Monet asiat olivat kuitenkin todella moniulotteisia ja pohdin kuinka niiden reflektoiminen edistää minun liiketoiminnallista osaamistani. Sen vuoksi lähdinkin rajaamaan reflektiota painottuen kahteen eri kategoriaa kansainväliseen yhteistyöhön ja tekoälyvallankumoukseen. Nämä ovat osa meidän jokapäiväistä arkeamme ja koskettavat nyt ja tulevaisuudessa meidän asiantuntijuuttamme konkreettisesti. Me tulemme olemaan tulevaisuuden johtajia, mutta meidän ensiksi tarvitsee ymmärtää mistä olemme tulleet, missä olemme nyt ja mihin haluamme suunnata, ennen kuin tahti puikko ojennetaan meidän hellään huomaan.

Ajatusrikkaita lukuhetkiä!

Siviilisaatiot ja nationalismi ei pelasta maailmaa

Kirjassa Harari kertoo Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin unelman ihmiskunnan yhdistämisestä verkossa, kuitenkin viimeaikaiset tapahtumat maailmassa on kirjan mukaan sivilisaatioiden törmäys. Törmääjinä toimii länsimaalainen ideologia ja islamilainen ideologia. En kuitenkaan tässä reflektiossa halua ottaa kantaa, kumpi on oikeassa tai väärässä. Kirjan kappaleen alussa hyvin sanotaan kuinka ”Maailmassa on vain yksi sivilisaatio”. Tällä tarkoitetaan, sitä että monet suuret ongelmat koskevat koko maailmaa, ei pelkästään länsimaita ja Lähi-Idän maita.

Tällä hetkellä Ukrainassa käydään selviytymistaistelua Venäjää vastaan ja Lähi-Idässä Israel sotii Palestiinaa ja Irania vastaan. Tämä on näyttäytynyt minulle pitkäkestoisena rautaesirippuna, missä länsi ja itä mittaavat ja testaavat sodankäynti laitteistoa. Ymmärrän että näiden maiden arvot ja ideologiat ovat toisistaan poikkeavat, ja molemmat osapuolet voi tuntua pakotetulta tilanteeseen. Tämä sodankäynti kuitenkin kasvattaa kuilua kansainväliseen yhteistyöhön minkä avulla voisimme yhdessä tämän maailman pelastaa. Tällä hetkellä sodalla tulee olemaan pitkäaikaiset vaikutukset tulevaan yhteistyöhön ja voi olla, että meidän elinajallamme toimivaa sellaista ei tulla näkemään.

Ongelmallinen sodankäynti on myös äärettömän kallista, mihin tällä hetkellä uppoaa suuret summat rahaa, jo ennestään tiukassa taloustilanteessa. Meillä Suomessa monet sodantuomat ongelmat eivät näy suoranaisesti ja helposti voi tulla ajatusmalli ”Mitä se meille kuuluu, jos toisella puolella maailmaa soditaan”. Jatkuvasti kuitenkin uutisoidaan, että lähetetään erinäköisiä miljoonien ja miljardien tukipaketteja. Ongelmana on, ettei ihmiset tiedä, mitä he saavat sillä summalla. Tämän myötä nousee ajatus omasta kotimaasta, missä on myös suuri rahantarve julkiselle sektorille ja jatkuvia leikkauksia tehdään. Uskonkin että usein tietämättömyys ja lyhytkatseisuus johtaa vahvaan nationalismiin. Kun ei nähdä tai kuulla konkreettisia vaikutuksia käytetyllä rahalla. 

Mietin, että missä kohtaa astuu myös median vastuu voimaan. Ihmiset ovat taipuvaisempia lukemaan huonoja uutisia, kuin hyviä. Derral Evesin Youtube Formula kirjassa puhuttiin, että pitäisi luoda sisältöä sillä kulmalla mistä puhutaan, eikä mistä mahdollisesti tykätään, sillä ihmiset interaktiivisuus julkaisua kohtaan kasvaa mielettömästi, jos se herättää vahvoja tunteita. Ymmärrän että tämä on monen uutisia tuottavan tahon ydinliiketoimintaa, mutta ohjaako se negatiiviseen suuntaan. Onko eettisesti oikein ohjata otsikoilla ja sanavalinnoilla lukijoiden ajatusta toiseen suuntaan, vaikka kirjoitus olisikin täysin totta? Toisaalta jaksaako kukaan lukea todella neutraalia tekstiä, mikä ei ohjaa lukijan ajatusta ja jos ohjaa kenellä on valta päättää sen suunta?

Tällä hetkellä nämä aiheet ovat varmasti nykyisten johtajien pöydällä, ainakin toivottavasti. Mitä me voimme kuitenkin opetella tällä hetkellä on yhteisö- ja tiimitoimintaa, mitä tällä hetkellä aktiivisesti harjoittammekin. 

Radikaalina ajatusvertauksena vertaan yllä mainittua ideologia taistoa, tiimi toimintaan Tiimiakatemialla. Jokaisella meillä on omat lähtökohtamme, kun Tiimiakatemialle haimme ja jokainen meistä etsii ja arvottaa sieltä eri asioita. Jos tiimi ei ole valmis löytämään yhteistä suuntaa, on yhdessä tekeminen haastavaa, sillä jokainen toimii omien arvojen mukaisesti ja ne saattavat olla ristiin keskenään. Se mikä meidän pitäisi Tiimiakatemialla löytää ja oppia on löytää yhteinen suunta, mikä sopii kaikille ja saada sitoutettua tiimiläiset siihen. Se tarkoittaa pitkiä keskusteluja ja kompromisseja mutta yhdessä päästään pidemmälle kuin yksin. Tämä taito pitäisi sitten jalkauttaa myös maailmalle, ja saada kaikki toimimaan yhteisen hyvän vuoksi. Tämä toki on kaunis ja jopa hieman kommunistinen ajatus, mutta enemmin tai myöhemmin meidän on unohdettava itsemme ja keskittyä yhteiseen selviytymiseen.

Tekoälyvallankumous kenelle valta kuuluu

Korvaako tekoäly työni, on tällä hetkellä monen opiskelijan sekä työelämässä toimivan. Kirjassa Harari hyvin mainitsee, kuinka tekoälyvallankumous ei ole vain nopeampia ja älykkäämpiä koneita. Kirjan mukaan kyse on enemmän yhteiskunnallisista ja biologisista murroksista, missä tekoäly oppii tulkitsemaan inhmillisia tunteita, haluja ja valintoja ihmisistä. Nyt jo puhutaan kuinka tekoäly pystyy opettelemaan ja jopa olemaan parempia päätöksenteossa kuin ihmiset, pelkästään analysoimalla dataa ihmisten käytöksestä. Kysymys kuuluukin kuka saa kouluttaa tekoälyä, ja millä datalla? Viekö tekoäly työpaikat, vai onko se mahdollisuus uuteen. Meillä taannoin Tiimiakatemian yhteisöllisessä tapahtumassa oli puhumassa tekoäly firman edustaja, jonka sanat jäivät mieleen. Hän kertoi meille, ettei tekoäly tule viemään töitämme, vaan ihmiset, jotka hallitsevat sen. Tämä herättikin ajatuksen siitä, kuinka todennäköisesti tekoäly tulee vain muokkaamaan nykyistä työasettelua. Se tulee poistamaan paljon työpaikkoja, mutta se avaa myös paljon uusia.  Tämän vuoksi en koe itse huolta omasta työstäni, mutta mielenkiinnolla seuraan millaisia työmahdollisuuksia avautuu.

Tällä hetkellä datan markkina-arvo noussut tekoälyn kehityksen myötä räjähdysmäisesti. Suuret yritykset ja valtiot kilpailevat suuresta määrästä dataa, mitä he voivat hyödyntää lähitulevaisuudessa. Mielenkiintoiseksi tässä muodostuu, se että tavan kuluttajat eivät vielä miellä dataa valuutaksi? Me kuluttajat holtittomasti hyväksymme kaikki tietosuoja kyselyt ja annamme luvan päästä ja hyödyntää kaikkea dataamme. Datasta on helppoa luopua, kun se ei tunnu vaikuttavan mihinkään, eteenkään negatiivisesti.

Tällä hetkellä maailmalla kovaa puhetta herättää kiinalaisen PDD Holding yhtiön omistama Temu. Temu kerää ultra halpoja tuotteita vastaan hirvittävän määrän dataa, jota he pystyvät kehityksen edistyttyä hyödyntämään aivan järjettömästi tekoälyn tuomiin mahdollisuuksiin. Kun mietin yrityksen eettisyyttä ja vaikutusta tulevaisuuteen, se pelottaa. Kuinka eettistä tässä maailmantilanteessa, missä ylikulutus on korkeimmillaan on vaihtaa dataa jotain halpakrääsää vasten. Toki kuluttaja näkökulmalla ymmärrän, että siellä moni asia on paljon edullisempaa likvidoidussa valuutassa, mutta annamme sinne vastineeksi valuuttaa, minkä likvidoitumisen mahdollisuus on vastaikään huomattu. 

Johtaako tulevaisuudessa suuryritykset vai valtiot? Kenellä on oikeus kouluttaa tekoälyä datallamme, sillä sille siirtyy suuri valta? Nämä asiat jäi kirjan teknologia osuudesta vahvasti mieleen, mitä pitää varmasti pureskella vielä paljon. Mietin myös kuinka tällainen kehitys- ja datakilpailu, menee enemmän suorituskeskeisen puolelle. Unohdammeko elämän kilpailun sumussa? Ymmärrän että monet tällaiset asiat tuovat menestystä ja myös sen rinnalla merkityksellisyyttä, mutta pohdin tuoko se onnellisuutta. Toki jokaiselle onnellisuus merkitsee ja koostuu eri asioista, joillekin se voi olla intohimo, kun toisille taas ei. Mieleeni tulee elämystuotannon kautta kilpailuformaatit, missä helposti kilpailu elementti siivuttaa matkasta nauttimisen. Toki kilpailu ja siinä pärjääminen tuntuu varmasti merkitykselliseltä, mutta usein kilpailijoiden nautinto koostuu pienistä hyvistä hetkistä, kun he ovat läsnä, eikä jatkuvasta suorittamisesta, jotta kilpailussa pysytään mukana.

Yleisiä ajatuksia

Kirja oli mielestäni erittäin ajatuksia herättävä, sillä se auttoi ajattelemaan montaa asiaa monesta näkökulmasta ja asteetta syvemmin. Kirja oli myös kirjoitettu aika rajulla kädellä ja otti paljon kantaa maailmalla tapahtuviin asioihin, tämä oli kuitenkin sellainen elementti, minkä takia voisin suositella kirjaa jokaiselle. Kirja ei kaunistellut, mutta ei myöskään lietsonut. Se antoi realistisia näkymiä, mitä ihmiskunta ei ole välttämättä vielä valmiita näkemään. Monessa kirjan kohdassa myös heräsi oma tietämättömyys aiheesta ja todella paljon piti perehtyä myös googlen avulla asioihin, jotta saisin kattavamman oman näkemyksen luotua. 

Helposti sitä tekee päätöksiä vajaalla tiedolla. Sitten mietin yleisesti haastavia asioita, mistä maailmalla ja Suomessa äänestetään. Pohdin onko ihmisten ketkä ei aiheesta mitään tiedä hyvä äänestää? Pitäisikö äänestämiselle olla koe, että olet kelvollinen äänestämään? Pitäisikö antaa vain henkilöiden päättää, ketkä on päätetty päättämään meidän puolestamme? Hyvänä esimerkkinä mielestäni toimii BREXIT, missä merkittävä osa ei edes tiennyt mistä äänestää ja millaisia vaikutuksia sillä oli? Mielestäni tällaisen estämiseksi, jonkinlainen testi olisi hyvä suorittaa, jotta voidaan varmistua siitä, että ihminen tiedostaa aihealueen ja sen tuomat riskit ja seuraukset. Tämä on itselle Nordnetistä, tuttu missä joudut moneen sijoituskohteeseen testin avulla osoittamaan pätevyytesi ymmärtämään mihin olet laittamassa rahojasi.

Ajatus haaste itselleni ja muille. Tiedämmekö oikeasti miksi toimimme tavalla niin kuin toimimme ja millainen vaikutus tällä on elämämme IKIGAIHIN?