Vihdoinkin sain käteeni kirjan johtamisesta, viimeeksi sellainen oli tullut luettua melkein vuosi sitten. Olen ottanut yllättävän monta projektipäällikön roolia, ja oikeastaan mikään niistä ei tunnu menevän hyvin. Olen vaan ihmistyyppi, joka tykkää tehdä kaiken itse, eikä uskalla antaa muille tehtäviä.

Se on toki koko ajan muuttumassa. Uskon että tiimiakatemia auttaa siihen aika paljon. Esimerkiksi minusta tuntuu, että Loistopixel projektissa se voisi tulla vielä enemmän näkyviin, sillä se kiinnostaa minua tosi paljon, oikeastaan koko projekti rakentuu kiinnostuksen ympärille, mutta aikaa siinä ei riitä oikein muuhun, kuin itse tekemiseen, joten uskoisin, että tämä auttaa delegoida jotain asioita muille.

Mutta mitäs minä opin kirjasta?

Itse asiassa kirja tuntuu kertovan, niin erilaisesta johtamisesta, kuin mitä akatemialla on. Toki jotain asioita voi hyödyntää myös täällä, kun taas toiset tuntuu sopivan vain tilanteisiin, kuin sinulla on oikeasti ”työntekijöitä”. Esim tee vähemmän ja ole enemmän tuntuu oudolta miettiä akatemian ympäristössä.

Mutta kirjassa oli myös hyviä vinkkejä. Sellainen asia kuin ”älä käytä sanaa minä, vaan sanaa me”, voi tuntua aika perus jutulta, mutta ennen kuin tulin akatemialle huomasin puhuvan aina kaikesta muodossa ”minä”. Kuin kerroin jotain mitä akatemialla aattelin tehdä, niin projekti on minun ja minä sen teen. Mutta nyt siinä ehkä on ollut muutosta ja yritän puhua muodossa me. Kirjassa puhuttiin paljon kaikkee mihin se vaikuttaa, mutta en jostain syystä ottanut mitään ylös.

Luottamus

Tiimin sisällä pitää olla luottamus. Kirjassa oli paljon lukuja siitä, miten paljon luottamus parantaa energiatasoa ja sitoutumista yms. Mutta tärkeintä, ehkä että sen puhutaan olevan yksi tärkeimmistä työpaikan ominaisuuksista.

Meidän tiimissä on puhuttu paljon luottamuksesta, ja kaikki aina puhuu siitä että luotetaan, mutta ei sitten ehkä välttämättä luotetakaan. Vaikea aihe. Pitää kuitenkin muistaa, että johtajan ja työntekijöiden välillä olisi tärkeää olla luottamus.

Pidä taukoja

Lol, tää on juttu joka välillä unohtuu. Nykyaikaisessa kiireessä välillä miettii, että mitäpä mää taukoja pitelisin. Mutta kirjassa on hyvä vertailu, että päivä vailla taukoja on mielelle sama kuin maratonin juokseminen keholle ilman vettä.

Vielä vaikeampaa on pitää taukoja kun tekee asiaa, mikä oikeasti kiinnostaa. Siinä voi huomata, että onkin istunut 4 tuntia koneen ääressä, juomatta, syömättä ja ilman lepoa. Muutoksena voisi olla ajastimen käyttö, joka muistuttaa levon tarpeesta.

Elämän nousut ja laskut

Elämässä on aina hyviä ja huonoja päiviä. Kirjassa kerrottiin, että on tärkeää olla tyyni, niin iloisissa jaksoissa, kuten myös huonoissakin. Eikä kyse ole siitä, että et voi nauttia hyvistä hetkistä, vaan sitä, että et addiktoidu niihin. Voit elää ne ja kokea, mutta et takerru.

Ennakkokäsitys pois

Kirjassa kerrottiin johtajasta, joka turhautui mieheen joka valitti usein. Tämä henkilö jäi tällaisena johtajan mieleen. Kun tämä henkilö oli aloittanut keskustelun siitä, miten tiimissä jaettiin tietoa, johtaja keskeytti hänet ja ehdotti, että siirrytään toiseen asiaan. Muut tuijotti johtajaa hämmästyneenä, sillä henkilön pointit olivat hyvät, mutta johtaja ei edes yrittänyt kuunneella sitä.

Asiaa kannattaa miettiä tiimiläisistä. Mitkä päähänpinttymät vaikuttavat mieleesi, kun tapaat heitä? Mieti hetken aikaa viittä tärkeintä ihmistä, joiden kanssa olet tekemisissä, ja kysy itseltäsi, mitä heihin liittyviä tiedostamattomia vinoumia sinulla on.

Pyyteettömyys ja myötätunto

Pyyteettömyydestä sanottiin sen verran, että älä janoa tunnustusta äläkä kiitosta. Ennen johtajat yrittivät saada kaikki onnistumiset itselleen, vaikka sen teki joku hänen alainen. Nyt kaikki on toisin. Hyvä johtaja on se, joka ottaa kaikki epäonnistumiset niskoilleen ja antaa tiimille mahdollisuuden kokeilla. Mutta onnistumiset jakaa aina tiimille.

Myötätuntoon sisältyy neljä eri ominaisuutta. Ensimmäinen ominaisuus on toive siitä, että muut ovat onnellisia. Toinen on halu lievittää toisten kärsimyksiä. Kolmas on ilo toisten menestyksestä. Neljäs on kyky nähdä kaikki yhtä arvokkaina.

Kannattaa miettiä asiakkaan tai tiimiläisen kohdalla, miten voit oikeasti auttaa heitä.

Mindfulnes

Viimeisenä asiana kerron siitä, mistä puhuttiin läpi kirjan, eli mindfulnes harjoituksista. Siitä miten sitä tekevä ihminen pystyy keskittymään paremmin tiimiläisiin, työhön ja miten paljon muita hyötyjä sillä oli. Sellaista jokapäiväiseen arkeen siis.