Harri Gustafsbergin ja Helena Åhmanin kirja tarjoaa syvällistä tietoa ja ymmärrystä henkisen suorituskyvyn ja tilannetajun merkityksestä sekä henkilökohtaisessa että ammatillisessa elämässä. Teoksessa käsitellään, kuinka henkinen suorituskyky – eli kyky valjastaa käyttöön koko aivokapasiteettimme haastavissa tilanteissa ja toipua niistä – on avainasemassa tehokkaassa päätöksenteossa ja ongelmanratkaisussa.

Kirjan ytimessä on tilannetaju, jota kuvataan henkisen suorituskyvyn keskeisenä elementtinä. Tilannetaju määritellään kykynä muodostaa kokonaisvaltainen näkemys kuhunkin hetkeen vaikuttavista tekijöistä ja toimia tämän pohjalta tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Tilannetaju koostuu kolmesta pääkomponentista: kyvystä havaita keskeinen informaatio, ymmärtää eri informaation osien keskinäinen merkitys ja hahmottaa, miten nämä tiedot vaikuttavat johtopäätöksiimme ja toimintaamme. Hyvästä tilannetajusta ja ”pelisilmästä” on hyötyä päivittäin arkisissa tilanteissa kuin myös paineellisissa tilanteissa tehdessä tärkeitä päätöksiä. Mielestäni henkinen suorituskyky, sen kehittäminen ja ihmisen ajatus- sekä päätösprosesseihin vaikuttavat tekijät ovat mielenkiintoisia aiheita. Myöhemmin tarkemmassa tarkastelussa olevista havaintovirheistä eli ”-bias:eista” olen kuullut jo aihetta sivuavissa podcasteissa, mutta tämän kirjan luettuani käsitän ne paremmin ja olen tietoisempi niistä jatkossa.

Päätöksentekoomme vaikuttavat monet tekijät, kuten aikapaine, sosiaalinen paine, henkilökohtaiset arvot ja mieltymykset. Mentaaliset mallit, jotka muodostuvat aisti-informaatiomme ja aiempien kokemustemme pohjalta, ohjaavat päätöksentekoprosessiamme. Nämä mallit ovat yksilöllisiä ja jatkuvassa muutoksessa, päivittyen uuden tiedon ja kokemusten myötä. Ne auttavat meitä tulkitsemaan tilanteita ja ohjaavat havainnointiamme, muodostaen siten tilannetajumme perustan. Aiemmin mainitut mentaaliset mallit voivat kuitenkin ohjata meitä nopeasti harhaan, mikäli niitä ei pysähdy tunnistamaan, pohtimaan ja tiedostamaan. Ihmismieli toimii niin, että kun jotain tapahtuu, ihminen näkee siitä vain osia. Mieli ei pysty prosessoimaan kaikkea ympärillä olevaa informaatiota, vaan ihmismieli suodattaa aiempien kokemusten pohjalta, mitä se prosessoi, ja tulkitsee mitä tahansa tilannetta osin virheellisesti. Hyvä tilannetaju auttaa parantamaan tämän prosessoinnin tarkkuutta. Tilannetaju auttaa paitsi tekemään parempia päätöksiä myös korjaamaan nopeammin huonoja päätöksiä, joita jokainen väistämättä tekee joskus. 

USA:n ilmavoimien päätutkija Mica Endsley luoma tilannetietoisuusmalli perustuu kolmijaotteluun, jossa huomiota suunnataan tietoisesti 1) itsestä nouseviin havaintoihin, 2) toisista ihmisistä nähtäviin havaintoihin ja 3) ympäristöön. Kun tilannetajua kehitetään, lisätään kykyä havainnoida itseä, toisia ja ympäristöä. Kirjassa käsiteltyjä asioita voi kehittää niin henkilökohtaisella tasolla itsekseen, kuin myös tiimissä tiimin kanssa, mutta joissain tapauksissa havaintoharhoja ei ole edes mahdollista havaita ilman toisen henkilön silmää ja näkemystä. Yksi yleisistä havaintovirheistä onkin tämä ”sokea kohta” jossa saatamme huomata toisissa ihmisissä tai heidän teoissaan vaikuttavat havaintovirheet, mutta emme kykene tunnistamaan niitä itsessämme syystä tai toisesta.

Kirjassa käsiteltyjä havaintovirheitä:

1. Samankaltaisuusvääristymät (me ja he/ne)

Vääristymä liittyy stereotypioihin ja ennakkokäsityksiin. Aivomme jakavat tapaamamme ihmiset meiksi ja heiksi, mikä taas vaikuttaa tulkintaamme sekä suhtautumiseemme ihmisiä kohtaan ja näemme me-ryhmäläisistä erilaisia asioita kuin ne-ryhmäläisistä.

• Toimintaperustaiset havaintoharhat (ylioptimismi)

Kirjan mukaan tapaamme arvioimaan myönteisten tapahtumien todennäköisyydet liian korkealle, jolloin aikatauluissa ei kyetä pysymään, mikäli yllättäviä takapakkeja ilmenee.

• Assosiaatio- ja arviointivirheet (vahvistusvinouma, ankkurointiharha=ensimmäinen tieto otetaan totuutena.)

Olen erityisesti pyrkinyt tiedostamaan vahvistusvinouman ennen kirjan lukemista, sillä se kuuluu mielestäni nykypäivänä jo muun muassa tyydyttävään medialukutaitoon. Syötteet mukautuvat toimintaasi ja analysoivat parhaansa mukaan tarjotakseen materiaalia, jota juuri sinä haluat nähdä. Tulisi muistaa lähdekriittisyys ja pohtia myös mahdollisia taustalla vaikuttavia intressejä selaillessaan tietoverkossa, kuten myös ottaa itse tarkemmin selvää.  Näin voisi välttyä ankkurointiharhaan lankeamisesta.

Edellä mainitusta tekee mahdollisesti vaikeampaa ihmisen tapa huomioida ja muistaa tieto, joka tukee omia uskomuksiamme ja jättää samalla epähuomiossa tai automaatiolla vähemmälle huomiolle tiedon, joka todistaa omia uskomuksiamme vastaan.

• Kokemukselliset virheet (Esim. läpinäkyvyyden illuusio, ylivertaisuusvinouma)

Kokemukselliset virheet ovat käteviä siinä, että ne saa ryhmässä läpinäkyviksi helposti puhumalla, mutta mikäli kommunikointia ei tapahdu koetuista asioista, jää tilaa harhoille. Uskomme usein liian sokeasti havaintojemme kuvaavan todellisuutta, vaikkei näin aina ole. Virheellinen uskomus ”koska näen tai koen näin, asia on näin.” johtaa usein virheelliseen tulkintaan.

Kokemusharhat tapahtuvat useimmiten alitajuisesti ja ne voivat olla tästä syystä hankalia tunnistaa. Nämä nostettiin tästä syystä kirjassa organisaatioiden systeemien kehittämisen pääkohteita.

Havaintovirheiden välttämiseksi voi hyödyntää esimerkiksi kolmiportaista järjestelmää:

1. Hyväksyä, että biologiastamme johtuen olemme havaintoharhaisia emmekä aina ymmärrä sitä itse.
2. Nimetä ja tunnistaa erilaisia havaintoharhoja ja kuinka ne saattavat vaikuttaa päätöksentekoon erilaisissa tilanteissa.
3. Pienentää havaintovääristymien vaikutusta oppimalla hyödyntämään strategioita, jotka vaikuttavat havaintoharhojen ydinmekanismeihin tilannetietoisuuden parantamiseksi.

Kirja ehdottaa myös käytännön keinoja henkilökohtaisen tilannetajun kehittämiseen. Esimerkiksi liiketoimintaympäristön havainnointi ei tulisi perustua pelkästään tuloksiin, vaan myös prosesseihin. Lisäksi on tärkeää tarkastella oman navan lisäksi läheisimpien ihmisten ajattelua, eli joiden kanssa vietät eniten aikaa töissä sekä vapaa-ajalla. Tiedostaa oma erehtyväisyys ja kyseenalaistaa oma päättelykykymme sekä ymmärtää, miten erilaiset strategiat toimivat eri havaintovirhetyyppeihin nähden. Henkilökohtaisella tasolla voin pyrkiä vähentämään havaintoharhoja pohdiskelemalla omia ajatusmallejani ja kokemuksiani, hyödyntämällä sekä mahdollisimman rationaalista ajattelua että intuitiota ja lisäämällä päätösten läpinäkyvyyttä tiimiläisten keskuudessa.

Loppuun herättelevät kysymykset, jotka voivat edesauttaa omien ajatusmallien avautumista syvällisemmin:

Oletko miettinyt, miksi ajattelet, niin kuin ajattelet?

Miksi oikeutamme oman näkemyksen niin voimakkaasti?

Mistä minun uskomukseni ovat kotoisin?

Miksi uskon siihen, mihin uskon?