Ihmismieli on hyvin mielenkiintoinen aihe ja mietinkin useasti mikä saa minut tekemään asioita niin kuin teen. Joskus on alkanut tuntua siltä, että oletan asian olevan jotenkin ajattelematta sitä kunnolla läpi. Tämä tietenkin vaikuttaa hyvin negatiivisesti päätöksenteko kykyyni ja tajuan vasta jälkeenpäin virheeni. Halusin oppia siis ihmismielestä ja päätöksen teosta ja siksi luin Daniel Kahnemanin kirjan: Think fast&slow.

Daniel Kahneman kertoo kirjan nimen mukaisesti kahdesta ajattelutavasta nopeasti ja hitaasti. Näitä ajattelutapoja hän kuvaa nimellä: System 1 ja System 2. System 1, on nopeaa ajattelua. System 1 ominaisuudet ovat sen nopeus ja tehokkuus, jotka mahdollistavat nopeat vastaukset tutuissa tilanteissa ja välittömissä uhkissa. Se toimii intuitiolla ja nojaa kokemuksen kautta opittuihin malleihin. Tämä järjestelmä vastaa vaistoista, vaikutelmista ja nopeista arvioista, jotka usein toimivat sopeutuvina mekanismeina päivittäisessä elämässä. Se kuitenkin nojaa oikoteihin ja tämä voi johtaa kognitiivisiin vinoumiin vääristäen havaintoja ja päätöksentekoprosesseja. Nopeaa ajattelua käytetään siis rutiininomaisissa tehtävissä, kuten vaikkapa pyörällä ajo. Se onnistuu päivittäin pyöräilevältä ihmiseltä ilman suurempaa ajattelua. Toki tämä on vain yleinen esimerkki, eikä jokainen käytä nopeaa ajattelua samoihin asioihin.

Sen sijaan System 2, on niin sanottua ”oikeaa” ja hidasta ajattelua. Se on harkittua ja vaativampaa luonteeltaan. Se osallistuu loogiseen päättelyyn, kriittiseen ajatteluun ja ongelmanratkaisuun, vaatien tietoista huomiota ja henkistä energiaa. System 2 puuttuu tilanteisiin, jotka vaativat syvällisempää analyysia, monimutkaisia laskelmia tai ristiriitaisten tietojen ratkaisemista. Vaikka se on hitaampi kuin System 1, se tarjoaa suuremman tarkkuuden ja kontrollin päätösten tuloksiin, lieventäen intuitiivisten arvioiden aiheuttamia vinoumia ja virheitä. Esimerkki hitaasta ajattelusta voisi olla, vaikka tämän reflektion kirjoittaminen. Kirjoitan harkiten ja paljon miettien kirjassa puhuttuja asioita.

Niin kuin jo reflektion alussa mainitsen aina välillä unohtuu ajatella asiat tarkasti läpi eli system 2 tyylillä. Tämä saatta usein johtua väsymyksestä ja hieman laiskuudesta. Kirja Kuitenkin avasi minulle hyvin minkälaisia ongelmia tästä voi koitua. Nämä ongelmat olivat hyvin linjassa, sen kanssa mitä arjessa koen. 

Ajattelumme ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoista, että sen voi vaan raa’asti jakaa kahteen eri osaan. Nämä järjestelmät nimittäin toimivat toistensa kanssa vuorovaikutuksessa. Aivot säätelevät näitä järjestelmiä koko ajan tilanteen ja tehtävän kognitiivisten vaatimusten mukaan. Vaikka system 1 usein johtaa nopeutensa vuoksi, system 2 voi korvata automaattiset vastaukset tilanteissa, jotka vaativat harkittua harkintaa tai virheiden korjausta. Lisäksi system 2:lla on tärkeä rooli system 1:n tulosten valvonnassa ja säätelyssä, toimien kognitiivisena vartijana virheiden havaitsemiseksi ja virheellisen päättelyn korjaamiseksi. Koska ajettelujärjestelmät toimivat keskenään yhdessä on hieman vaikeaampa tietää kumpi malli edellä on juuri ajateltu. Näitä järjestelmiä on kuitenkin tärkeä ymmärtää. Tietämällä kummankin järjestelmän vahvuudet ja heikkoudet saan tehtyä rationaalisempiin ja paremmin perusteltuja valintoja. Pyrinkin nykyään olemaan valppaampi ja kriittisempi omien ajatteluprosessieni suhteen, eli pohdin omaa ajattelua. Tämä ainakin toivottavasti edistää minua arvioimaan tietoa paremmin, sekä vättämään kognitiivisia vinoumia.  

Nämä kognitiiviset vinoumat ovat poikkeamia ihmisen ajattelussa ja päätöksenteossa, jotka  aiheuttavat virheitä, vinoutumia ja epäloogisuuksia tiedon käsittelyssä. Näitä vinoumia esiintyy erityisesti nopeassa ajattelussa. Muutamia erilaisia vinoumia ovat vahvistusvinouma. Ihmisen aivot arvioivat yleensä tietoa olemassa olevien näkemyksiensä perusteella. Tämä johtaa siihen, että ei huomioida tietoa, joka on ristiriidassa omien ajatuksien kanssa. Minun mielestä tämä on vinoumista yleisin ja esimerkiksi sosiaalisen median algoritmit korostavat vain onglemaa näyttämällä sisältöä, joka juuri minulle sopii.  Pitää siis muistaa aina ajatella asioita, myös muiden näkökulmasta. Toinen mielestäni yleinen vinouma on ankkurointi. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset antavat enemmän painoarvoa ensimmäiselle tiedolle jonka he saavat. Tämä tieto voi hyvinkin olla väärää, mutta koska muuta tietoa asiasta ei ole siihen luotetaan sokeasti. Olen varmasti syyllistynyt tähän monesti, mutta juuri nyt ei tule mitään hyvää esimerkkiä mieleen.

Loppusanat:

Ajattelun nopeasti ja hitaasti välissä oleva jako selventää automaattisten ja harkittujen kognitiivisten prosessien vaikutusta ihmisen käyttäytymisen ja päätöksenteon ymmärtämisessä. Tunnistamalla kunkin järjestelmän vahvuudet ja heikkoudet Voin yrittää hyödyntää kognitiivisia kykyjäni tehokkaammin, tekemällä parempia valintoja. Painosanalla yrittää minulla ei kuitenkaan ole mitään hajua, miten tätä jakoa pitäisi oikeasti kontrolloida.