Sanojen supervoiman avulla minun oli helppo tarkastella omaa ulosantiani ja miten toimintani vaikuttaa muihin.

Minun tulee aina tuoda oma mielipiteeni julki, tai muodostaa se kuuntelemalla muiden perustelut. Kirjan lause ”Tässä elämässä joko sinä myyt tai sinulle myydään.” tarkoittaa minulle, että moni keskustelu on omien ajatusten myyntiä toiselle osapuolelle. Jos minulla ei omaa mielipidettä asiasta ole tai en sitä uskalla sanoa, minulle yritetään sellainen myydä. En halua olla toisen ihmisen kaiku, vaan ääni. Treeneissämme usein toistelemme muiden kertomia asioita ja hukkaamme siten aikaa. Keskustelua edistääkseni muutoksen pitää lähteä minusta. jos jatkan muiden mielipiteiden toistelua, en voi tuoda omaani tehokkaasti julki. Jos en keksi mitään lisättävää keskusteluun tulee minun olla hiljaa, jotta en vie aikaa pois niiltä, joilla sitä on.

Oikeassa oleminen

Vahvimman reaktion minussa saa aikaan silloin, jos joku epäilee sanomaani asiaa, josta en itsekkään ole varma. Usein vahvoin reagoidessani ja heti kantani kertoneena huomaan, etten ole ollenkaan varma olenko oikeassa. Toisaalta kun olet varma omasta kannastasi, miksi sitä ei puolustaisi voimakkaasti?

Oikeassa ollessani liian usein keskityn kääntämään toisen mielipiteen pakottamalla omaani. Näin tehdessäni usein vain vaikeutan ratkaisun löytämistä. Jyräämällä toisen mielipidettä ja huutamalla kovempaa aiheutan vain negatiivisia tunteita toiselle. Keskustelusta toiselle jää vain mieleen tunne, jonka aiheutin toiminnallani, eikä sanomani sanat. Toisen mielipiteen kääntääkseni minun tulisi pysyä rauhallisena ja johdatella toinen oivaltamaan itse, miten hän on väärässä. Tämän toteuttaakseni on minun huomioitava toisen kanta ja keksittävä ajatuksia herättäviä kysymyksiä ja toteamuksia, jotka vievät keskustelua eteenpäin kohti yhteistä lopputulosta. Vastapuolen tulee kokea, että minä ymmärrän hänen mielipiteensä ja ajatuksensa, jotta hän on niitä valmis muuttamaan.

Kritiikki

Kirjasta mieleeni jäi kaksi kritiikkiin liittyvää neuvoa. Usein jos en näe suoraan hyötyä jostain tekemästäni asiasta ajattelen sen olevan vain ajanhukkaa ja valitan aiheesta. Tällainen ajattelu ja valitus vain varmistavat sen, etten saa käytetystä ajasta mitään irti. Sen ajan, jonka käytän valittamiseen voin käyttää paremmin miettien, miten saan enemmän irti toiminnastani tai miten voin auttaa muita hyötymään siitä.

Vahvoja tunteita herättävää kritiikkiä antaessa, tulisi minun muistaa kirjassa mainittu ohje; ”paras puolustus ei ole hyökkäys vaan myönteinen yllätys.” Sen sijaan että alkaisin puolustamaan kritiikkiäni, on paljon tehokkaampaa keksiä odottamaton näkökulma. Se saattaa auttaa toista rauhoittumaan ja miettimään asiaa uudella tavalla.

Kirja sai minut ajattelemaan omia sanojani ja niiden vaikutuksia. Ymmärsin ettei itse sanoilla ole merkitystä, vaan niiden tuomalla tunteella. Moni kiusattukaan tuskin muistaa mitkä sanat ovat satuttaneet, vaan muistavat sen tunteen, jonka ne sanat aiheuttivat.