Pohdintaa

Rehellisesti sanottuna kirja valinta oli itselleni huono. Luin ennen tätä teosta Leena Ståhlbergin kirjoittaman Kohti omannäköistä yrittäjyyttä kirjan ja sain siitä mielettömän paljon irti. Tämän takia minusta tuntuu, että kirjassa ei tullut mitään uutta vaan se oli jo aiemman oppimani toistamista.  Tiedän ettei kirjoista opi aina uutta, mutta tälle syksyä tämä oli liian mones itsensä johtamisen kirja.

Se mikä herätti itsessäni ajatuksia, liittyvät Symbaattiseen ja Parasymbaattiseen hermostoon. Tajusin niitä opiskellessani, että käyttäytymiseni pohjautuu niihin. Välillä olen todellakin ylikierroksilla, ja sillon Symbaattinen hermosto on liian aktiivinen. Kun taas olen todella tylsistynyt, Parasymbaattinen hermosto on tällöin liian aktiivinen. Keväällä 2023, symbaattinen hermostoni oli todella ylikierroksilla. Suoritin robottimaisesti elämääni, menin tehtävästä toiseen, enkä osannut enää levätä edes vapaapäivinä. Kehoni antoi minulle merkkejä siitä, että olisi aika pysähtyä, mutten osannut tiedostaa sitä. Minulla lisääntyi ahdistuneisuus sosiaalisissa tilanteissa, jonka huomasin käsien tärinänä, pulssin kohoamisella, sekä jatkuvana sekoamisenpelkona. Olen rauhoittunut vasta tänä syksynä. Voin sanoa vasta nyt, että arkeni on minulle sopivaa. Nykyään minulla on tarpeeksi sosiaalista elämää ja tarpeeksi lepoa. Tämä tuleekin olemaan minulle yksi haasteistani, että kuinka saan pidettyä ensikeväänä paketin kasassa. Minulla on projektipäällikön rooli Kotakahvilassa, talouspäällikön rooli, sekä haluan panostaa parisuhteeseeni ja omaan hyvinvointiini. Odotan kuitenkin innolla sitä, että pääsen haastamaan itseäni.

Konkreettisia keinoja hermostojeni tasoittamiseen on ollut saunomisen lisääminen, kirjojen lukeminen, ulkoilu, ruuan tekeminen sekä nukkuminen. Ennen olen juossut hommasta seuraavaan, mutta nyt keskityn siihen mitä teen. Esimerkiksi ruokaa tehdessäni en enää kuuntele musiikkia ja heittele kattiloita sen rytmissä, vaan keskityn lukemaan ohjeita ja siihen mitä teen.

Avantouiminen on ollut yksi tärkeimmistä opeistani elämässä. Ei vaan uimisen ilosta, vaan siksi että olen oppinut käyttämään samaa hengitystekniikkaa silloin, kun olen muissakin epämukavissa tilanteissa. Olen saanut varmuutta siihen, että ahdistavat tunnetilat menevät ohi ja selviän kyllä niistä.

Ajatukseni tällä hetkellä kertovat siitä, että olen oppinut ja sisäistänyt paljon asioita itsestäni. Olen pohtinut paljon ja tehnyt konkreettisia tekoja edistäen henkistä hyvinvointiani. Lisäksi olen hyväksynyt paljon asioita itsessäni. Olen miettinyt miksi käyttäydyn tietyllä tavalla ja miten olen tottunut käyttäytymään. Lähipiirissänikin on huomattu mun kehitys, mikä antaa lisää innostusta tähän matkalle.  Voisin tähän reflektioon koota syksyllä oppimiani asioita, jotka ovat tulleet tämän, sekä aiempien kirjojen oivalluksena.

Miten itsensä johtamisen kehittyminen näkyy minussa?

Olen vienyt paljon asioita käytäntöön, jonka takia itsensä johtamiseni on kehittynyt. Suurimpana kehityksenä se, että olen viimeksi saanut nukuttua yön heräämättä 2 vuotta sitten, ja nyt minulla on jo useampi viikko hyvin nukuttuja öitä takana. Nykyään en enää unesta rupea tinkimään, olen paljon energisempi nukkuessani hyvin.

Käyn nykyään myös ulkoilemassa ja liikkumassa paljon useammin.  En enää siksi, että näyttäisin paremmalta, vaan siksi että sen takia voin paremmin. En enää voisi kuvitella, että olisin päivän käymättä ulkona. Huomaan sen välittömästi tukkoisuutena olossani. 

Lisäksi oon vihdoin saanut ruokavaliooni tehtyä ne muutokset, mitä olen aina halunnut. Eli olen työstänyt juuri niitä elämän peruspilareita, jotka ennen ovat olleet epätietoisuudessa. Tai olenhan aina kuullut niistä, mutten oikeasti sisäistänyt niitten tärkeyttä.

Sosiaalisissa suhteissa on tullut paljon edistystä. Yksi merkittävimmistä kehitysaskeleista on kyky sanoa ei tilanteissa, joissa se on tarpeen. Aiemmin koin suurta painetta miellyttää muita ja suostuin usein pyyntöihin pelkästään välttääkseni pettymyksen tuottamista. Nykyään ymmärrän paremmin omat rajani ja olen oppinut asettamaan omat tarpeeni etusijalle ilman huonoa omatuntoa.  Lisäksi olen huomannut, että olen huomattavasti läsnäolevampi ja keskittyneempi ihmissuhteissani. Aiemmin saatoin olla fyysisesti paikalla, mutta ajatukseni olivat usein muualla. Nyt olen tietoisempi läsnäolostani ja pyrin antamaan aidon huomioni niille, joiden kanssa olen.

Hyödyt: 

Olen levollisempi, en enää heilu joka paikkaan 24/7. Pystyn muodostamaan ajatuksistani järkeviä, sekä olemaan uskottavampi. En kerrytä enää stressiä sisälle, vaan käytän aktiivisesti kalenteria, sekä TODO- listoja. En lupaile itseäni jatkuvasti joka paikkaan, vaan voin tehdä jopa extempore reissuja, sillä elämässäni on ensimmäistä kertaa tilanne, että olen järjestänyt kalenterissa tyhjää tilaa omalle ajalleni. Enää ei kuullosta omalta sanoa pelkääväni konflikteja, mikä todellakin oli vuosi sitten yksi suurimmista peloistani. Uskallan sanoa oman näkemykseni asioista, enkä hätäänny, vaikka toinen ottaisi palautteeni vastaan negatiivisesti. Oon aiemmin ottanut elämän liian vakavasti, ja yrittänyt liikaa olla täydellinen kaikessa. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä kaikki voi miellyttää minua. 

Mitä minun kuuluu vielä työstää? 

Puheiden ja tiedostamisen lisäksi erittäin tärkeää ovat teot. Huomaan itse miettiväni paljon, mutta en saa vietyä ajatuksiani käytäntöön. Tämä syksyn aikana toteutunut itsensäjohtamisprojektini on ollut poikkeus. Minulla on ollut aito halu kehittää minua ihmisenä, jonka takia mulla on ollut paljon motivaatiota käyttää aikaa itseeni. Olen pitänyt useamman viikon ruokapäiväkirjaa, pitänyt unen seurantaa sekä seuraillut liikkumisen vaikutusta uneen ja oppimiseen. 

Olen välillä kovin ankara itselleni. Huomaan vaativani itseltäni liian paljon. Haluaisin oppia vaatimaan itseltäni saman verran, mitä vaatisin hyvältä ystävältäni. Miksi vaadin itseltä liikaa? Luulenko olevani jotenkin tehokkaampi, kun teen paljon, mutta todellisuudessa stressaannun vaan kun asetan liian kovat tavoitteet? Ehkä se on sitä minun suorittaja luonnettani…

Tavoitteista huolimatta, minulla ei ole tarpeeksi itsekuria tai sitoutuneisuutta. En ehkä ole määrittänyt tarpeeksi välitavoitteita, jotka antaisivat motivaatiota. Lisäksi lipsun aikatauluista ja todiselen itselleni, että voin tehdä myös huomenna. Kuitenkin olo on mieletön, kun saa tehtyä ajoissa, joten mitenköhän saisin siitä rutiinin?

Olen todellakin innostunut aiheesta itsensä johtaminen. Olen jutellut usean ystävän ja yrittäjän kanssa itsensäjohtamisesta ja osalle käsite on edelleen tuntematon. Tämä on johtanut siihen, että olen ruvennut miettimään, että voisin pitää jonkin tyylisiä valmennuspaketteja pienyrittäjille tai kouluihin, jossa kerron aiheesta. Voisin aluksi kertoa itsensä johtamisesta, sitten tehdä suunnitelmat yrittäjän ja henkilöstön hyvinvointiin sekä käydä kehityksiä yhdessä läpi.  Tästä aiheesta minulla on palaveri ensivuoden alussa Tessan kanssa, joka on myös kiinnostunut valmentamisesta.