Kasvuhakkeroinnissa ajatuksena on, että yritykseen hankintaan kasvujohtaja taikka erillinen kasvusta vastaava tiimi. Johtajan tai tiimin tehtävänä on keskittyä tarkastelemaan yrityksen toimintaa täysin yrityksen kasvamisen ja jatkuvan kehittymisen näkökulmasta. Näillä toimijoilla on myös päätäntävaltaa yrityksen operatiiviseen toiminaan ja he vievät käytäntöön asioita, joilla liiketoiminnan toteuttamista voidaan tehostaa. Tästä aiheesta tarkemmin kertoo Kasvuhakkeroi tai kuole.

Kirja on hyvä sinulle, jolla on a) olemassa liiketoimintaa ja b) sen sisällä tapahtuu rutiininomaisia asioita. Minulla ei toistaiseksi ole vielä kumpaakaan. Tanssiryhmä Keissi on vasta alkutaipaleellaan eikä muista edeltävistä projekteista ole lähdetty synnyttämään mitään pidempiaikaista bisnestä. Toivottavasti minulla on hyvä syy palata tämän kirjan hyvin käytännönläheisten vinkkien äärelle myöhemmin uudelleen.

Onneksi kirja ei suinkaan jättänyt täysin kylmäksi. Kirjan kirjailija ja entinen kasvun operatiivinen johtaja Mari Luukkainen puhuu myös siitä, kuinka paljon yrityksissä tapahtuvia rutiininomaisia, arkisia asioita pitäisi pystyä tehostamaan. Tyypillisiä esimerkkejä ovat turhat ja ylipitkät palaverit taikka perustavanlaatuiseen markkinointiin käytetty aika, puhuttaen vaikkapa somepostauksista. Näistä karsiminen olisi äärimmäisen tärkeää, jotta aikaa käytettäisiin enemmän liiketoiminnan kasvattamisen kannalta merkityksellisiin asioihin.

Tästä minulle syntyi ajatus, että yleisesti ottaen ihmisillä, niin myös minulla on helposti taipumus hairahtua ”mukamas”-tekemisen ansaan. Keksin termin ihan itse. Ajattelisin sen tarkoittavan tyytyväisyyden tunnetta siitä, että olet tehnyt ahkerasti ja huolellisesti jonkin asian eteen töitä. ”Mukamas”-tekeminen juontaa juurensa kuitenkin siihen, ettei työtä ole osattu tehdä (tiedostaen tai tiedostamatta) niiden asioiden eteen, jotka aidosti ja tehokkaasti kasvattavat liiketoimintaa.

Tämä kehittämäni mukamas-tekeminen on samaa sukua prokrastinaation kanssa. Yhtenevää on se, että molemmissa henkilö hakee nopeaa mielihyvän tunnetta ja vastaavasti välttelee epämiellyttävien asioiden tekemistä. Erona vastaavasti on, että kun prokrastinoidessa henkilö siirtyy tekemään jotain täysin epärelevanttia (juttelen akatemialla muille, vaikka pitäisi kirjoittaa reflektio), on mukamas-tekeminen tehotonta työskentelyä tärkeän asian (liiketoiminnan) edistämiseksi (keskityn hiomaan somepäivitystä, vaikka pitäisi soitella kylmäpuheluita).

Minun omat mukamas -tekemisen ansat:

Lukeminen: Luen akatemialla kirjat aina fyysisinä, hyvin säntillisesti lähes kannesta kanteen. En juurikaan hypi tylsien kohtien yli, sillä entä, jos jotain olennaista meneekin ohi. Lukutahtini on varmasti astetta rauhallisempi, mitä joillain muilla saattaa olla. En juurikaan lukiessani kiirehdi sivujen läpi.

Reflektointi: Kun akatemia alkoi ja bisneksen tekeminen oli kaikin puolin uutta ja vierasta, oli oma turvapaikkani vetäytyä kirjoittamaan reflektioita hyvinkin huolellisesti. Yhteen reflektioon meni liikaa aikaa, mutta huolellinen kirjoitusprosessi tuotti ahkeruuden tunteen. Tiesin olevani hyvä kirjoittamisessa. Vaikka olen tässä asiassa kehittynyt, koen silti, että tahtia voisi tehostaa. Kun reflektointia tehdään jatkuvasti, on tärkeintä opetella poimimaan uusi ajatus ja miettiä, miten se toteutuu käytännössä.

Ylipäätänsä liiallinen hifistely yksittäisissä asioissa: Usein kyseessä on jokin visuaalisuutta vaativa tehtävä. Helposti lyöttäydyn Canvan ääreen liian pitkäksi aikaa, vaikka tiedostan pienemmänkin panoksen riittävän kiitettävään lopputulokseen.

Entä mitä minun pitäisi olla tekemässä yllä olevien asioiden sijasta?

Asiakastapaamiset: Alkuvuoden suhteen asiakastapaamiset ovat sujuneet määrällisesti hyvin. Alumnitiimin kautta kohtaamisia, niin suunniteltuja kuin spontaanejakin on kertynyt paljon, mikä on verkostojen kasvattamisen näkökulmasta hyvä juttu. Nyt kuitenkin koen, että alan olla alumnien tapaamisen suhteen jo pitkälti mukavuusalueellani. Aikaa tulisikin käyttää huomattavasti enemmän Keissiin liittyvien asiakastapaamisten solmimiseen.

Toimintasuunnitelman tekeminen Keissille: Keissin suhteen projektiryhmässämme pyörii paljon erilaisia ideoita. Ajatuksen kanssa näitä pitäisi lähteä suunnitelmallisesti miettimään eteenpäin sekä erityisesti pohtia, millaisten kontaktien kautta ideoita saisi vietyä käytäntöön. Tärkeää olisi myös, ettei toimintaa suunniteltaisi liian pitkään, vaan mahdollisimman pian pyrkisimme jalkautumaan asiakkaisiin.

Mukamas-tekemisestä pitäisi siis pystyä ravistelemaan itsensä irti, jotta työskentely keskittyisi enemmän projektien kasvua edistäviin asioihin. Yleisenä haasteena on se, että nämä ovat useasti vaikeita tai epämiellyttäviä juttuja hoitaa, jonka vuoksi jämähdämme hiomaan helpompia asioita. Näiden hyötysuhde käytettyyn aikaan on kuitenkin huomattavan pieni.

Jos keskittyisin itse enemmän asiakkaiden kontaktointiin, tehokkaaseen suunnitelmallisuuteen ja myynnin mahdollistamiseen, saisin todennäköisesti jo lyhyessä ajassa kasaan suuren määrän konkreettista kehitystä sekä uusia käytännön oppeja. Ehkäpä alan pitämään viikoittaista listausta siitä, mitä olen tosiallisesti tehnyt liiketoiminnan kasvattamiseksi.