Luovuudesta innostuneena päätin etsiä aihealueen kirjallisuutta. Lukulistalleni päätyikin Juha T. Hakalan Luova laiskuus: Anna ideoille siivet. Kirjassa pohdittiin paljon luovuutta yleisesti eri näkökulmasta ja millainen paikka sillä on työpaikoissa ja yhteiskunnassa. Tässä reflektiossa pyrin käymään omia ajatuksia läpi niin luovuuden mahdollistamisesta kuin toteuttamisesta Tiimiakatemialla, sekä antamaan myös konkreettisia ratkaisuja asioihin

Toivottavasti reflektio saa sinutkin ajattelemaan omaa suhtautumista luovuuteen ja miten sen mainetta voitaisiin kehittää.

Luovuuden tila ja aika

Kirjassa Hakala kertoo, että luovuudelle pitää olla tilaa ja aikaa.  Luovien asioiden parissa työskennelleenä samaistun kyllä tähän. Olen aikaisemmista luovuusteemaisista kirjoista havainnoinut saman pointin, sillä aikaa ja paikkaa luovuudelle ei voi määrittää. Miten ruokkia sitten luovuutta työpaikoilla? Kirjassa tässä puhuttiin ympäristönä ja olosuhteina, mitkä edesauttavat luovuuden toteutumista. Luovuutta kun ei voi pakottaa olemaan jokainen tiistai kello 08:00-10:00.

Miten tämä Tiimiakatemian arjessa oikein toteutuu, onko meillä tilaa ja aikaa? Mielestäni tämä on paljon jokaisesta itsestä kiinni, miten asian kanssa toivoo tekevänsä. Mielestäni kuitenkaan sille ei annetta arjessa painoarvoa, enkä usko, että kaikki uskaltaisivat edes merkata tunteja luovasta työstä, kun heillä ei pakosti siitä mitään esitettävää, sekä ympäristö siihen voi tuntua todella ei koulu tai työpaikkamaiselta. 

Luovuustumakkeen syttyminen

Niin kuin liekki, luovuus vaatii oikeanlaisen olosuhteen syttyäkseen. Kun luovuuden liekki on syntynyt, tarvitsee sitä kuitenkin ruokkia, samalla tavalla kuin oikeaakin liekkiä. Kun oikeilla asioilla ruokitaan luovuuden liekkiä, voidaan päästä mitä villeimpiin ideoihin.

Näin jälkikäteen huomasin kuinka tämä on ollut LÄN:in keskeisimpiä asioita. Meidän valmentajien ja apuvalmentajien rooliin kuului rakentaa mahdollisimman otollinen tumakkeen syttymisympäristö. Minun ja Iidan Riipisen tehtävään kuului vielä eritoten sen satunnainen ruokkiminen ja sen suunnan näyttäminen muille tiimiyrittäjille.

Miettiessäni viimeistä Riikan kertaa, huomaan kuinka onnistuimme loistavasti tämän tumakkeen sytyttämisessä. Siirtyminen Riikaan loi varmasti todella syttymisherkän reaktion, sillä tämä oli jotain mitä kaikki oli odottanut. Jännite viimeiseen lähijaksoon oli tapissaan ja enää oli ulosmittaamisen aika. Jännitteen ollessaan huipussaan oli lähtökohta onnistumiseen loistava. Toki kovalla jännitteellä on myös riski katketa, mutta sen riskin olimme tietoisesti ottaneet siirtymällä ulkomaille, sekä innostamalla muita tulevasta. 

Millainen paikka liekillä on Tiimiakatemialla? Mielestäni Tiimiakatemia on otollinen paikka, sytyttää luovuuden tumake ja keksiä jotain uutta. Koen kuitenkin, että yhteisö ei ole liekkiä ruokkiva tekijä, sillä koen että liian usein takerrutaan liian pieniin asioihin ja nähdään liian paljon esteitä. Mielestäni ajatusmalli ”joo, mut”- mallista pitäisi saada muutettua ”joo, ja”- malliin. Tällä hetkellä kaikki ovat vähän vetäytyneet omiin koloihinsa, eikä kiinnostusta tai mielenkiintoa muiden asioihin juuri ole. Tähän pitäisi jotenkin saada muutosta aikaan, sillä yhä useammalla jää hyödyntämättä oman tiimin, sekä koko Tiimiakatemian osaaminen.

Valtavirrasta poikkeavat

Hakala kertoo hyvin kirjassa, kuinka olemme kaikki olleet peruskoulussa lähemmäs 10 000 tuntia, missä olemme tottuneet tiettyyn oppimismalliin. Tässä oppimismallissa meidät kaikki koulutetaan tietynlaiseen ajatusmalliin ja tämän myötä samankaltaistetaan ihmisiä. Tämä luo kaikille tietynlaisen pohjatietouden ja näkemyksen maailmaan, mitä sitten peruskoulun ulkopuoliset asiat vahvistavat ja muuttavat.

Meillä jokaisella on paljon omaksuttaja asioita, mitä ajattelemme, että näin asiat ovat tai joku toinen asia ei ole edes mahdollista. Tämän myötä ihmisistä syntyy muutosvastarinnan kätyreitä, jotka ovat ajankangistamia seuraamaan valtavirran toimintaa. 

Valtavirrasta poikkeavat ihmiset usein haastavatkin vanhentuneita toimintamalleja ja haluavat kehittää sitä entisestään. Nämä henkilöt eivät kuitenkaan saa usein kannatusta, sillä ideoita pidetään usein hulluina, sillä vanha asia koetaan toimivaksi eikä siitä haluta luopua. Mielestäni tähän erinomainen esimerkki on pankkipalveluiden ja valuutan sähköistyminen, mitä vastaan monet olivat ja ovat yhä. 

Mitä hulluimmista asioista voi tulla miljoona bisnes. Kirjassa kerrottiin valtavirrasta poikkeavasta henkilöstä kuka keksi maailman helppo hoitoisimman lemmikin, mitä ei tarvitse hoitaa, ruokkia, ulkoiluttaa eikä edes sen kuolemasta tule surra. Mikä tämä mystinen lemmikki sitten oikein oli? Tämä lemmikki oli Gary Dahlin kehittämä Pet Rock, missä oli yksinkertaisesti kivi olkipeitteellä pienessä pahvilaatikossa, missä oli reikiä ja kantokahva. Monen korvaan tämä voi kuulostaa täysin absurdilta bisnesidealta, mutta Dahlin myi näitä Pet Rock lemmikkejä neljällä dollarilla yli miljoona kappaletta.

Näkijän vaihtaja

Hakala kertoo kirjassa kuinka aina uusista työntekijöistä tulisi ottaa kaikki irti heti alussa, vielä kun työpaikka ei ole ehtinyt vaikuttamaan työntekijän ajatusmaailmaan. Tarkoituksena on saada ulkopuolelta erilaista näkökulmaa ja perspektiiviä, sillä usein jonkin asian tekijät jumittuvat tietynlaiseen perspektiiviin ja siitä irtaantuminen voi olla erittäin haastavaa.

Tiimiakatemialla on myös kipuiltu siitä, kun tieto ei liiku vuosikurssien välillä. Tähän heräsi ajatus näkijän vaihtaja sessioista, missä kuka tahansa voisi tulla sparrailemaan tai keskustelemaan Tiimiakatemiaan, tiimin, projekteihin ja yksilöllisiin tavoitteisiin liittyen. Tarkoituksena olisi, että etenkin vanhemmat tiimiyrittäjät pääsisivät jakamaan tietouttaan nuoremmille tiimiyrittäjille, mutta muutenkin saada yhteisöltä ja sen jäseniltä enemmän tukea ja näkökulmaa omaan tekemiseen. 

Loppuajatukset

Mielestäni tämä oli loistava teos luovuudesta ja varsinkin sellaisille, keille aihe on vielä uusi. Hakala kertoi ja havainnollisti erittäin hyvin ja arkisin esimerkein lukijaa pohtimaan luovuuden paikkaa. Näkijän vaihtaja menee varmasti synnytyksissä ja projekteissa käyttöön, mutta voisin myös alkuvuoteen järjestää ensimmäisen näkijän vaihtaja session. Mielestäni tämä kirja ei takertunut liikaa itse luovuuteen vaan antoi näkökulmia sen syntymiseen ja siihen asennoitumiseen. Oivallinen opus LÄN:ille luettavaksi.