Pitkäaikaisen stressin, riittämättömyyden, kiireen, epävarmuuden tunteita – tässä ja nyt. Olen ajanut itseni kieltämättä vähän huonoon jamaan, sillä kaikki mun elämän osa-alueet ovat olleet pitkään epätasapainossa. Aki Hintsan kokonaisvaltainen hyvinvoinnin malli, Menestyksen ympyrä, tuli pohdittavakseni ehkä ihan sopivaan aikaan.

Mallin ytimessä komeilee Core, joka johtaa sitoutumisvaiheen kautta kuuteen hyvinvoinnin peruselementtiin. Elementit näkyvät yllä olevassa kuvassa. Toisin kuin monet muut ympyrän muotoiset kerrosmallit, tämä malli kulkee sisältä ulospäin. Kaikki lähtee liikkeelle Coresta ja sen ”hallitseminen” on edellytys menestymiseen hyvinvoinnin peruselementeissä. Core:lla Hintsa tarkoittaa ydintä, joka on hänen mukaansa motivaation alkulähde. Ytimen määrittelee kysymykset: tiedätkö, kuka olet, tiedätkö mitä haluat, hallitsetko itse omaa elämääsi? Kaikkiin näistä kysymyksistä voi vastata pintapuolisesti, mutta se ei ole mallin tarkoitus. Coressa haetaan syvempää ja aitoa itsensä ymmärrystä.

Ajattelin koostaa reflektioni vastauksista näihin Coren kysymyksiin. Purskahdin kuitenkin itkuun, kun tajusin, etten osaa vastata niihin oikeasti. Toisaalta en tiedä miksi ajattelin osaavani, jos kaikki kirjassa mainitut, maailmantason superstaratkaan eivät osaa. Lopulta varmaan aika harva osaa. Uskon Core-mallin merkitykseen, sillä kaikki kuusi elementtiä ei ole missään vaiheessa elämäni aikana olleet yhtä aikaa kunnossa. Sehän kertoo suoraan siitä, etten täysin tiedä kuka olen, mitä haluan enkä hallitse omaa elämääni. Lähden avaamaan ajatuskeloja, joita kirjaa lukiessa syntyi.

Vasta matkalla oman Coren löytämiseen

”Kuolema on väistämätön, mutta sen ei tarvitse olla hidas, kivulias tai ennenaikainen” – Aki Hintsa

Tuntuu todella rajulta kuulla tutkimustietoa siitä, kuinka paljon ympäristötekijöillä ja elämäntavoilla tosiaan voikaan olla vaikutusta yleiseen terveyteen. Tavoitteena kun ei yllättäen itsellänikään ole sairastua kansansairauksiin. Samalla kuitenkin olen täydellisen syyllinen oman hyvinvoinnin tilaan tällä hetkellä, ja tietysti päävastuussa siitä tulen aina olemaankin. Olen päättänyt, että en enää akatemian jälkeen tule ajamaan itseäni tämän kaltaiseen tilanteeseen. Kaikkiin ympäristötekijöihin ei vain pysty vaikuttamaan, joten vaikeista hetkistä täytyy siis opetella selviämään paremmin eikä käyttää liikaa energiaa niistä selviämiseen tai niitä välttääkseen. Eli kun tuntee itsensä ja elämä on mahdollisimman moniosaisesti hallinnassa, perusta on vahva eikä väistämättömät vastoinkäymiset saa kaikkea murtumaan. Joka tapauksessa minun on annettava arvoa itseeni, hyvinvointiini sekä omaan kehooni, sillä olenhan itseni tärkein ja ehdottomin resurssi. Opettelen tuntemaan Minäni entistä paremmin jatkamalla keskustelemista itseni kanssa ja sitä kautta pitämään parempaa huolta hyvinvoinnistani. Vaikka akatemian tuoma vastuu ja uusien oppien määrä on kuormittanut minua, on se myös antanut korvaamatonta oppia. Oman ajattelun, oppien ja tekemisen reflektointi on avainasemassa Coren löytämisessä.

Läsnäolo

Aina sanotaan ja ajatellaan, että jossain vaiheessa se helpottaa. Elämässä tulee kuitenkin aina uudelleen ja uudelleen uusia haasteita ja toivottomuuden vaiheita. Eikä kukaan ole sanonut, että elämä edes kestää siihen asti, että tämänhetkinen vastoinkäyminen on ohi. Sen sijaan, että odottaa kaiken helpottavan ja maagisesti korjaantuvan on harjoitettava tyytyväisyyttä. On mahdollista olla läsnä, tyytyväinen ja onnellinen tässä hetkessä, vaikka tulossa olisi miten ihania juttuja. Itse myönnän odottavani tulevaa: sitä että valmistun akatemialta, pääsen matkustelemaan, perustamaan perheen yms. mistä unelmoin. Se harmittaa, sillä halusin viimeisen akatemiavuoteni olevan paras kuluneista. Lupaan itselleni pyrkiväni löytää joka päivästä jotain, mistä kiittää ja mihin olla tyytyväinen, vaikka ei se aina helppoa olekaan. Mitä sitä huomista odottamaan.

Arvojen ja tekojen ristiriita

Identiteettikriisi tarkoittaa basicly sitä, että arvot ja tavoitteet eivät sovi loogisesti yhteen. Kirjan case esimerkin naisella oireili polvet kovan, pitkäaikaisen stressin seurauksena. Työhön hukkuva nainen piti arvonaan läheisiä ihmisiä, mutta ei työltään kerennyt tämän arvon mukaan elämään. Tätä casea kuunnellessa samaistuin, sillä toki tunnistan asiat, jotka ovat tärkeimpiä ja huomaan olevani usein melko kaukana niistä. En elä täysin minulle tärkeiden asioiden mukaisesti – arvoni ovat ristiriidassa tekojeni kanssa. Esimerkin nainen pistettiin pienten steppien avulla kauemmas hänelle itselleen vaarallisesta työstä ja lähemmäs arvojensa mukaista elämää. Ei mennyt kauaakaan, kun polvikivut olivat poissa. Ei se ole ihmekään, että kokonaisvaltainen hyvinvointini krakaa, kun toimin vastoin omia arvojani.

Valitusvirreltähän tämä kuulostaa, nyt kun uudelleen lukee. En usko sen kuitenkaan olevan vain sitä. Ehkä vain pieni herättely taas itselleni, että muistan keskittyä olennaiseen ja tärkeimpään.