Vähemmällä enemmän

Kirjoittaja: Roosa Lassila

11 maaliskuun, 2022

Lähdeteos: Vähemmällä enemmän

Lähdeteoksen kirjoittaja: Hakala, Juha T

Teoriapisteet: 0

Kunnianhimon merkitys

Mitä kunnianhimo on? En tiedä tarkkaa määritelmää sille, vaan koen kunnianhimon olevan halu ja pyrkimys tavalla tai toisella erottua kanssaihmisistä. Se on tavallaan kurottumista toisten yläpuolelle. Kunnianhimo on se jokin pyrkimystemme takana, joka laittaa meidät todistamaan jotakin itsellemme ja muille. Vastaavasti pelko, itseluottamuksen puute tai riippuvuus toisten ihmisten mielipiteistä voi syödä meidän kunnianhimoamme ja tehdä meistä enemmistön mielipiteeseen mukautujia.

On siis tärkeää omistaa hyvä määrä kunnianhimoa, sillä muiden mielipiteeseen mukautuminen pitää meidät mukavuusalueellamme, vähentää kokeilunhaluamme sekä pyrkimystä tehdä asiat aiempaa paremmin. Elämässä tulisi haastaa itseään. Tehdä rohkeita kokeiluja, mokata ja niin oppia virheistä. Elämässä ei tulisi tyytyä, sillä tavoitteiden asettaminen ja sitä kautta kunnianhimoinen tekeminen on tärkeää. Sillä pääsemme elämässä eteenpäin emmekä tyydy ja jää esimerkiksi töihin siihen ensimmäiseen työpaikkaa, jonka saamme. 

On myös hyvä muistaa, että liika kunnianhimo on huonosta. Kun tähtäimessä on pelkästään paljon parempi suoritus ja kyse on korkealle kurottelusta, tavoitteena on usein voitto tai äärimmäisessä tilanteessa lopullinen voitto. Jos koko ajan tavoittelemme enemmän ja enemmän, emme ikinä tyydy tai hetkeksi pysähdy nauttimaan saavutuksistamme, tällöin emme koe minkään laista täyttymystä tai onnea. Kun juoksemme kunnianhimon perässä yrittäen koko ajan saavuttaa jotakin, elämästä tulee pelkkää suorittamista. Tällöin emme koskaan saa työtä valmiiksi, sillä olemme aina tavoittelemassa jotakin uutta ja liiallinen kunnianhimo alkaa syödä omaa onnellisuuttamme. Kunnianhimoiset ihmiset kuitenkin odottavat tulevaisuudessa olevansa onnellisempia kuin muut ihmiset. Tämä johtuu siitä, että he ajattelevat olevansa matkalla kohti onnea, sillä ovat satsanneet niin paljon siihen mitä tekevät, että he eivät lopeta ennen kuin tavoittavat täydellisen onnistumisen. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan koskaan tunne todellista onnea, eivätkä tule koskaan olemaan tyytyväisiä. He keskittyvät koko ajan yhä etäämmälle pakenevien tavoitteiden saavuttamiseen. Siispä meidän olisi hyvä ikään kuin pelkistää elämäämme ja keskittyä ensisijaisesti niihin todella tärkeisiin asioihin. Tämä voi tarkoittaa tavoitteiden määrällistä vähentämistä ja ehkä myös laadullisen tason laskemista joissakin asioissa. Tällöin saamme fokuksen meille oikeasti tärkeisiin asioihin. Resurssimme riittävät, saatamme todella tavoittaa hakemamme voiton ja meillä on hetki aikaa pysähtyä nauttimaan siitä.

Kunnianhimo liittyy myös työelämän ongelmallisiin piirteisiin, kuten perfektionismiin ja työnarkomaniaan, sillä kunnianhimo voi vahvistaa halua tuntea pätevyyttä ja kehittyä aina vain paremmaksi. Tämä ei kuitenkaan aina ole paha asia, mutta tämän kaltaisten kytkentöjen kautta kunnianhimo on osavaikuttajana keskuudessamme vallitsevaan työuupumukseen ja työperäiseen ahdistukseen. Liiallinen kunnianhimo töissä saattaa ajaa meidät tavoittelemaan itsellemme liian haastavia asioita tai tekemään ylettömän paljon töitä. Tällöin saatamme ahdistua näistä liian haastavaksi kokemistamme asioista tai vapaa-ajan puutteesta ja pahimmassa tapauksessa uhkana on palaa loppuun. 

Työelämän tauottaminen

Nykyään on trendikästä väittää selviävänsä mahdollisimman vähällä unella ja painotamme enemmän ahkeran ja työteliään kuvan luomista. Vähättelemme ajatteluun käytetyn ajan merkitystä, sillä ulkopuolinen maailma ei tiedä mitä päässämme liikkuu. Ajatellessamme saatamme näyttää laiskoilta ja siltä, ettemme käytä aikaa hyödyksemme. Siksi luovat tauot ja uneksivat tyhjyyteen tuijottelut ovat jo kauan aikaa sitten jääneet työelämän takamaastoon. Välttelemällä tällaista ”ajan tuhlaamista” saamme pidettyä yllä tehokasta kuvaa itsestämme. 

Todellisuudessa väsytämme itseämme enemmän pitämällä ahkeraa kuvaa yllä. Mitä pidempään vietämme aikaa töissä, sitä tehottomampia olemme. Väsyneenä meidän kognitiivinen suorituskykymme on vain murto-osan levänneen, laiskalta vaikuttavan ihmisen suorituskyvystä. Mm. John F Kennedy, Leonardo Da Vinci yms. ovat hyödyntäneet menestyksensä tiellä useita taukoja ja päiväunia. Näitä taukoja on otettu kesken työpäivän, ja osa historiamme kuuluisista henkilöistä ovat hyödyntäneet arjessaan ihan säännöllisiä päiväunia, ellei jopa useita. Tällä tavalla lähes kaikki ihmiskunnan suurimmat havainnot ja keksinnöt ovat saaneet alkunsa, ajattelemisesta. Ilman näitä ajattelutaukoja moni havainto olisi jäänyt tekemättä. Todellisuudessa myös nykyään kunnolliset ajattelusessiot olisivat edelleen yksi tuottavimmista asioista joihin ihminen voisi työpaikallaan ollessa panostaa. 

Maailma ei ole aina sellainen, kuin se on saatu liiallisen kunnianhimon voimalla näyttämään. Niin kuin aikaisemmin totesin, suurimmaksi osaksi tämä työteliäs ja ahkera kuva on vain ihmisten luomaa kulissia. Aikaisemmin lukemassani kirjassa, Tahdonvoiman käyttöohje, kerrottiin tahdonvoiman loppuun kulumisesta ja siitä, kuinka se tarvitsee taukoja latautuakseen. Tämä sama ilmiö näkyy kunnianhimoisessa työskentelyssä. Ihmiset uurastavat kunnianhimon huumassa, painavat pitkää työpäivää, eivätkä kunnianhimon sokaisemina tajua resurssiensa olevan lopussa. Tällöin he eivät tajua hetkellisesti lopettaa työntekoa, vaan kuluttavat itseään loppuun kunnianhimoisesti tavoittelemalla päämääriään ja onnistumista. Tämä päämäärien saavuttaminen ei kuitenkaan lähene, sillä työn tekemisestä tulee koko ajan vaikeampaa, kun oma jaksaminen ja sitä myöten oma tahdonvoima kuluu loppuun. Siksi isoja työmääriä käsiteltäessä tulisi muistaa pitää taukoja, mahdollisuuksien salliessa jopa niitä 15 min päiväunia. Tämä mahdollistaa tahdonvoiman ja muiden resurssien latautumisen, auttaa meitä käyttämään aikamme viisaammin ja maksimalisoimaan suorituskykymme työnteossa. Hyvänä esimerkkinä tästä Einstein lähti yliopistolta kotiin jo 13.30. Kotona hän söi lounaan, joi kupin kahvia, otti päiväunet ja tämän jälkeen aloitti työvuoronsa, toisen työvuoronsa. Ilman tällaista menetelmää hän ei luultavasti olisi jaksanut panostaa toiseen työvuoroonsa, eikä mahdollisesti Einsteinin aikaansaannokset olisivat olleet niin mullistavia. 

Kokonaisuuksien hallitseminen

Isojen kokonaisuuksien hallitsemisen sijaan meidän tulisi purkaa nämä isommat kokonaisuudet pienempiin osiin. Tällöin voimme keskittyä paremmin kehittämään ja parantamaan näitä pieniä osia. Riippuen tavoitteistamme välillä näiden jo purettujen osien pilkkominen vielä pienempiin osiin on kannattavaa. Tämä antaa meille entistä pienemmän kokonaisuuden tarkasteluumme ja tämä mahdollistaa entistä laadukkaamman lopputuloksen. 

Kun olemme saaneet kehitettyä näitä useita pieniä palasia ja alamme kokoamaan niitä takaisin yhteen huomaamme, että näistä yksittäisistä pienistä muutoksista rakentuu yhdessä iso muutos. Tämä muutos on saanut alkuperäisestä kokonaisuudesta entistä paremmin toimivan kokonaisuuden. 

Hyvä esimerkki tällaisesta kokonaisuuden pilkkomisesta paloiksi oli, kun kirjassa mietittiin, miten asuntoauton painoa voisi keventää. Jos asuntoauton kevennystä olisi lähdetty tarkastelemaan kokonaisuutena, johtopäätös olisi ollut se, että autoa ei saa kevennettyä ilman sen rakenteiden heikentämistä. Tällöin koko auto olisi kärsinyt ja muutos ei olisi ollut kannattavaa. Kun asuntoauton painon keventämistä alettiin tarkastelemaan pienemmistä osista ja eri näkökulmista, ideoita oikein sateli. Toki nämä ideat olivat todella pieniä, muutamien grammojen höyläämistä sieltä täältä. Kuitenkin jokainen pieni muutos piti sisällään askeleen oikeaan suuntaan. Autosta löytyi muutama aivan turha kiinnityskohta. Nämä poistamalla auton painoa saatiin kevennettyä muutamalla sadalla grammalla. Seinästä löytyvä teräskisko korvattaisiin alumiinisella ja turhat muovimatot poistettaisiin. Näin pienillä yksittäisillä muokkauksilla ajoneuvon paino saataisiin tarpeeksi alas, mikä mahdollistaa mikroaaltouunin lisäämisen.  

Siispä yhteenvetona: emme saa tulla kunnianhimomme sokaisemaksi, vaan meidän tulisi muistaa pitää hyvä määrä kunnianhimoa elämässämme. Tällöin emme jämähdä mukavuusalueellemme, uskallamme tehdä rohkeita kokeiluja ja voimme pysähtyä hetkeksi ottamaan aikaa saavutustemme juhlistamiselle. Meidän olisi myös hyvä muistaa näitä saavutuksia tavoitellessamme pitää taukoja edistääksemme jaksamistamme, ja ottaa niitä luovia taukoja uusien näkökulmien tarkastelulle. Meidän tulisi pilkkoa isommat kokonaisuudet pienemmiksi paloiksi. Tällöin saamme pidettyä fokuksen näissä pienemmissä kokonaisuuksissa ja pystymme panostamaan pienempien yksityiskohtien parantamiseen. Näistä yksittäisistä pienemmistä parannuksista saamme koottua todella huiman ison parannuksen, joka vie meitä lähemmäs tavoitteitamme ja auttaa saavuttamaan ne. Jos alamme noudattamaan näitä kehotuksia ja liitämme ne osaksi arkeamme, olemme jo yhden askeleen lähempänä omien tavoitteidemme saavuttamista. 

You May Also Like…

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

Valmentava johtajuus

Valmentava Johtajuus Mitä valmentava johtajuus on, tai mitä se käytännössä tarkoittaa? Valmentava johtajuus tarkoittaa...

Inhimillinen strategia

Maailma ja ihmiset muuttuvat Ihmisten arvot sekä maailmankatsomus on muuttunut vuosikymmenien aikana. Ennen ihmisten...

0 kommenttia

Lähetä kommentti