Tulevaisuuden lukujärjestys

Kirjoittaja: Roope Kauravaara

24 huhtikuun, 2022

Lähdeteos: Tulevaisuuden lukujärjestys

Lähdeteoksen kirjoittaja: Perttu Pölönen

Teoriapisteet: 2

Luin viimeisestä perusopintoihimme kuuluvasta osa-alueesta eli osaajana kehittymisestä kirjan nimeltä ”Tulevaisuuden lukujärjestys”. Kirjan on kirjoittanut Perttu Pölönen. Valitsin tämän kirjan luettavaksi jälleen kerran pelkästään jo sen nimen perusteella. Tulevaisuuden lukujärjestys herätti itselläni heti mielenkiinnon siihen, miltä tulevaisuuden lukujärjestys voisi itseni kohdalla näyttää. Lukujärjestyksestä puhuttaessa tulee helposti mieleen koulu tai opiskelut, mutta itse ajattelen sen tällä hetkellä tarkoittavan enemmänkin aikataulua viikon tekemisistä. Nyt Tiimiakatemialla olemme alusta asti päässeet opettelemaan oman aikataulun eli tietynlaisen lukujärjestyksen tekemistä tyhjästä. Itselläni on useasti herännyt kevään aikana ajatuksia siitä, mitä minun todella kannattaisi tehdä viikkojen aikana, jotta olisin saanut mahdollisimman paljon tärkeitä oppeja esimerkiksi tulevaisuuden työelämään Tiimiakatemialta valmistuttua. Tästä syystä uskoin, että ”Tulevaisuuden lukujärjestys” kirjasta voi saada mielenkiintoisia ja uusia näkökulmia, sekä oppeja.

Heti kirjan alussa selviää, että Pölönen sai itsekin idean kirjan kirjoittamiselle hieman samanlaisista ajatuksista, joita kirjan otsikko itsessäni herätti. Hän nimittäin nostaa esille kysymyksen, jonka suuntaa itselleen: ”Mitä toivoisin, että minulle opetettaisiin, jos olisin nyt koulussa?”. Lisäksi hän kertoo itsekin miettineensä usein, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan. Uskon, että tällaiset kysymykset kiinnostavat monia ihmisiä juuri siksi, että jokaisella meistä on rakennettavanamme oma ura ja kukapa meistä ei haluaisi oman uransa aikana menestyä. Helpottaisi huomattavasti, jos olisi valmiiksi tiedossa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja kuinka siihen kannattaa valmistautua. Mistä taidoista ylipäätään tulisi olemaan eniten hyötyä? Pölönen tuo erikseen esille sen, että kirja ei ole vain koululaisille tai opiskelijoille, vaan kaikille. Kirjasta jäi hyvin mieleen seuraavat lauseet: ”Olemme keskellä ennennäkemätöntä teknologista kehitystä ja tarvitsemme elinikäistä oppimista niin kotona kuin työpaikalla. Emme voi olla varmoja kaikista tarvitsemista taidoista.”.

Kirjassa Pölönen antaa melko suoran ja avoimen vastauksen näihin tarvittaviin taitoihin, mutta antaa myös konkreettisia esimerkkejä ja tuo esille omia kokemuksiaan. Pölösen mukaan meidän ihmisten olisi kehitettävä etenkin niitä ominaisuuksia, jotka ovat aina olleet meille tärkeitä, mutta teknologian kehityksen myötä todennäköisesti vielä tärkeämpi. Tällaisia ominaisuuksia, joista Pölönen avaa esimerkkejä ovat uteliaisuus ja kokeilun halu, luovuus ja improvisaatio, ongelmanratkaisutaidot ja sopeutumiskyky, intohimo, luonnollisuus, kommunikaatio ja tulkinta taidot, yrittäjyys ja tiimityöskentely, pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys, hyvinvointi ja itsetuntemus, myötätunto ja rehellisyys, moraalisen rohkeuden ja etiikan tasapaino, sekä rakkaus. Mielestäni nämä taidot ovat todella tärkeitä ja näitä hallitsemalla pääsee jo pitkälle. Ei siis ihme, että Pölönen on kirjassaan jakanut näitä taitoja myös omiksi luvuikseen.

Ajatellessani Tiimiakatemialla opiskelua ja verratessani sitä juuri lueteltuihin taitoihin (ominaisuuksiin), olen täysin varma siitä, että ilman niitä päivittäisestä työskentelystä tulisi hyvin vaikeaa. Ei voi sanoa, että näistä vain yhden taidon hallitsemalla pärjäisi, sillä nämä ovat melkeinpä kaikki osa Timiakatemian arkea. Esimerkiksi ilman luovuutta ja uteliaisuutta olisi mahdotonta kehittää uusia projekteja ja oppia muilta tai ilman tiimityöskentelytaitoja, tiimin arjesta tulisi hankalaa ja syntyisi jatkuvasti uusia konflikteja. Kirjan luettua on saanut huomata, että taidot, jotka tuntuvat helposti perusosaamiselta, ovatkin kaikista tärkeämpiä. Kun mietin aikaisempaa työhistoriaani voin sanoa näiden kaikkien taitojen olleen suuressa merkityksessä. Helposti voisi kuvitella, että esimerkiksi luovuus on taito, jonka melkeinpä kaikki omistavat, mutta uskon, että kaikilla tämä taito ei esiinny ainakaan yhtä vahvasti. Toiset ovat luovempia kuin toiset, sen me huomaamme jo nopeasti, kun työskentelemme erilaisten ihmisten kanssa. Miksi sitten kyseenalaistan helposti omaa tekemistäni ja mietin, kehittääkö se mitään taitojani, vaikka tiedän, että päivittäisessä arjessa Tiimiakatemialla kehitän jatkuvasti muun muassa tiimityöskentelytaitojani?

Pohtiessani vastausta tähän kysymykseen, kirjasta tulee mieleen Pölösen esittämä ongelma, jonka mukaan tehokkuus on leimannut aikaamme. Hänen mukaansa olemme pitkään pyrkineet saamaan enemmän vähemmällä. Tämä toimii niin pitkään, kun tiedämme mitä haluamme. Pölösen mukaan tulevaisuus on kuitenkin epävarmaa, koska emme välttämättä tiedä, mitä haluamme tai mitä meiltä odotetaan. Tällöin tehokkuus ajattelu ei enää toimi. Mielestäni ei ole siis väärin ajoittain kyseenalaistaa omaa toimintaansa, sillä meidän ihmisten täytyy pystyä ennakoimaan ja varautumaan.

Kirjassa tuodaan useiden esimerkkien kautta lukijalle tietoon se, kuinka maailma on muuttunut aina, mutta nykyään muutos tapahtuu vain nopeammin. Meidän ihmisten täytyy siis olla myös aiempaa muutoskykyisempiä. Pölönen sanoo tähän liittyen mielestäni mielenkiintoisen lauseen: ”Sinulle tyypilliset asiat epäilyttävät isovanhempiasi ja ne asiat, joita sinä epäilet ovat tavallisia lapsenlapsillesi.”. Tätä ei tule helposti ajatelleeksi, mutta näinhän asiat yleensä menevät. Olisi tärkeää, että pystyisimme ottamaan uusia muutoksia vastaan, sillä muutoin uudet radikaalit ideat jäävät vain vanhojen radikaalien ideoiden jalkoihin ja jäämme puolustamaan niitä. Mielestäni kuitenkin kaikki aiemmin luetellut taidot ja ominaisuudet tukevat myös tätä tilannetta. Kun ihmiset ovat sopeutumiskykyisiä ja uteliaita, sekä kokeilun haluisia, on varmasti myös uutta muutosta helpompi ottaa vastaan. Varsinkin meidän nuorien olisi hyvin tärkeää mielestäni omaksua näitä taitoja, sillä me olemme ne, jotka rakentavat tulevaisuutta. Pelkästään jo Tiimiakatemialla, voin viedä itseäni tielanteisiin, joissa joudun harjoittamaan näitä tärkeitä taitoja.

Kirjan viimeisessä luvussa kiteytetään mielestäni tärkeä muistutus kaikille: ”Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.”. Tämä lause antaa mielestäni positiivisen kuvan tulevaisuudesta ja luo vaikeinakin aikoina uskoa ihmisiin. Varsinkin tällä hetkellä maailman tilanne on hyvin epävakaa, sillä Venäjän ja Ukrainan välillä käydään sotaa ja koronavirustautikin jyllää yhä. Pölönen toteaa vielä lopussa, että menestymiselle on lopulta yksi välttämätön askel kaikkien yksilöiden omaavien taitojen lisäksi, nimittäin sukupolvien välinen dialogi. Näin voimme tulevaisuudessa löytää oikean suunnan!

You May Also Like…

21 oppituntia maailman tilasta

Yuval Noah Hararin teos 21 oppituntia maailman tilasta herätti valtavasti ajatuksia ja kiinnostusta. Kirjassa...

Markkinointi boksin ulkopuolelta

Tällä hetkellä olemme käynnistämässä yhteistyötä asiakkaan kanssa ja he tarvitsisivat meiltä muun muassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti