Niin kauan kuin muistan, minulla on ollut tapana yliajatella asioita. Viimeisen vuoden aikana, olen huomannut, että minulla on hyvin nopea ajatuksenjuoksu. Pystyn prosessoimaan keskusteluja ja synnyttämään ajatuksia samalla kun vastaanotan uutta tietoa ja välitän sitä puheen kautta eteenpäin. En muista hetkeä, jolloin ajatukset eivät olisi pyörineet päässäni. Tästä on monesti seurannut tunne siitä, että en saa omilta ajatuksiltani rauhaa. Jos sama asia pyörii toistuvasti mielessä, se paisuu isommaksi, kuin mitä se todellisuudessa on. Mitä kauemmin pyörittelen asiaa päässäni sitä painavammalle se alkaa tuntumaan. Tästä syystä päätin lukea kirjan, joka neuvoo, miten oppia hallitsemaan omia ajatuksia. 

Kirja kertoo, että ajattelussa suurimmaksi osaksi on kyse mindseteistä. Suhtautuminen asioihin vaikuttaa hyvin paljon niiden kulkusuuntaan. Jos valmistaudun pettymään, tulen hyvin todennäköisesti kohtaamaan enemmän pettymyksiä. Jos taas suhtaudun asioihin avoimin mielin, luon itselleni potentiaalisemman alustan löytää tilaisuuksia epäonnistumisten sijaan. 

Tämä on näkynyt aivan konkreettisesti omassa arjessani. Aikaisemmin minulla on ollut tapana uskoa, että jos minulla sattuu hyvä tuuri ja elämässäni tapahtuu jotakin positiivista, voin olla varma siitä, että seuraavaksi tulee jokin vastoinkäyminen ja positiivisen kokemuksen tuoma onnellisuuden tunne ei säily pitkään. Tästä syystä fokukseni on ollut aivan väärissä asioissa. Olen kiinnittänyt enemmän huomiota epäonnistumisiin ja elämän negatiivisiin kohtiin kuin positiivisiin. Tämän seurauksena olen jäänyt vellomaan epäonnistumisten tuomaan negatiivisuuteen, ja asiat ovat tuntuneet suuremmilta mitä ne todellisuudessa ovat.  

Omien kokemuksieni kautta voin samaistua kirjan lauseeseen siitä, että oma tekeminen riippuu niin paljon omasta asenteesta. Kirjassa kehotettiin olemaan keskittymättä negatiivisiin ajatuksiin ja tuntemuksiin. Sen sijaan nämä asiat tulisi jäsennellä paperille ja miettiä, onko näissä ajatuksissa ja tuntemuksissa mitään perää. Tämän jälkeen negatiiviset ajatukset tulisi kumota positiivisilla ajatuksilla.   

Kun elämä toi minulle hieman useampia positiivisia kokemuksia, tämä antoi minulle oikean suunnan mihin edetä. Päätin muuttaa ajatteluni kurssin suuntaa ja alkaa keskittymään enemmän elämän positiivisiin asioihin. Aloin vähitellen poistamaan itsestäni tätä negatiivista ajatusmallia siitä, että aina hyvän jälkeen sattuu jotakin huonoa. Olen yrittänyt löytää huonoista tilanteista edes jotakin positiivista, sillä asialla on aina kaksi puolta. Näin olen arkielämässäni yrittänyt kumota negatiivisia ajatuksia korvaamalla ne positiivisilla. Olen huomannut, että kokeilemalla tätä ajatusmallia tunnun saavan elämästä enemmän irti. Fokus on oikeassa paikassa ja olen itse avannut uusia ovia mahdollisuuksille ja onnistumisille. 

Olen todennut, että tämä yliajattelun työstämisprosessi on minulle vielä hyvin kesken. Ajatusten muokkaaminen negatiivissävytteisistä ajatuksista positiivisiksi kaipaa vielä paljon työtä. Kirjan mukaan ajatusten jäsentely paperille auttaa niiden prosessoinnissa. Kun konkreettisesti näet oman ajatuksesi paperilla, pystyt tarkastelemaan sitä paremmin ja tajuamaan, onko ajatuksessa ja sen synnyttämässä tunteessa mitään realistista pohjaa. Yleensä olen itse antanut ajatusten, joilla ei tunnu olevan mitään perää liukua pois mielestäni. Hyvin usein ne jäävät pidemmäksi aikaa mieleeni. Näissä tilanteissa voisin alkaa hyödyntämään ajatusten jäsentelyä papeille. Näin saan myös ulkoistettua kyseisen asian pois mielestä.  

Nämä konstit eivät kuitenkaan poista ongelmaa ajatusten jatkuvasta virtaamisesta ja tämän aiheuttamasta kuormittavuudesta. Kirjan mukaan työmuistiin mahtuu maksimissaan 7 asiaa. Yleensä näistä seitsemästä huomiokanavasta, meillä on käytössä 3–4 kanavaa.  

Koen, että oma mieleni pystyy prosessoimaan hyvin monta asiaa kerralla. Tällöin mieleni käyttää useampia huomiokanavia. En kuitenkaan vie ajatustyötä loppuun asti ja tämän seurauksena suurin osa huomiokanavista on kokoaikaisesti käytössä. Toisin sanottuna tukin suurimman osan työmuistin käytävistä. Asioiden jäädessä kytemään mieleeni, ne paisuvat ja vievät enemmän tilaa. Suurin osa ajatuksistani liittyy tällä hetkellä tiimiakatemiaan ja projekteihin. En saata näitä ajatuksia loppuun, vaan jätän ne työmuistiini odottamaan parempaa aikaa. Tästä syystä mieleni ei pysty lepäämään, vaan on kokoaikaisessa työmoodissa ja keskeneräiset asiat paisuvat mielessäni.  

Kirjassa kehotettiin pilkkomaan suurempia kokonaisuuksia pienempiin osiin task listiä hyödyntämällä. Suurempi kokonaisuus pilkotaan pienempiin osiin ja nämä osat listataan allekkain. Kun listan pienempiä tehtäväpalasia alkaa toteuttamaan, kokonaisuuden valmiiksi saattaminen muuttuu rennommaksi puuhasteluksi. Kokonaisuus ei tunnu enää niin isolta ja stressaavalta taakalta.  

Osittain olen arjessani hyödyntänyt task listin tekoa.  Toki vain siinä osin, että en unohda kaikkia asioita, mitä minun tulisi hoitaa. Suuren ajatusmäärän takia, nämä isommat kokonaisuudet tuntuvat niin paljon raskaammille ja kuormittunut työmuistini ei osaa pilkkoa niitä päässäni pienemmiksi osa-alueiksi. Kun kirjoitan suuret kokonaisuudet task listille, yleensä tämän listan katsominen aiheuttaa minulle vain enemmän stressiä. Tässäkin asiassa paperille jäsentely voisi olla minulle hyvä ja toimiva ratkaisu. Voisin kokeilla listata ensin isommat kokonaisuudet paperille ja tämän jälkeen lähteä pilkkomaan niitä pienemmiksi osa-alueiksi. Omassa arjessani kotitöiden tekeminen ja asioiden suorittaminen ei tunnu niin työläältä ja stressaavalta kun kokonaisuudet pilkkoo pienempiin osiin. Tämän nojalla pienempien työtehtävien toteuttaminen puuhastelumielessä voisi vähentää esimerkiksi isompien projektien kuormittavuutta ja stressaavuutta. Kokonaisuuksien pilkkominen ja jäsentely tekee tilaa työmuistille. Liian suuret kokonaisuudet ahdistavat ja pilkkomalla kokonaisuudet pienempiin osiin työstä tulee ohimenevää puuhastelua stressin alla suorittamisen sijaan.  

Tulevaisuudessa aion keskittyä enemmän asioiden positiivisiin puoliin ja näin kehittää omaa ajatustyötäni. Negatiivisuudessa vellominen ei edistä mitään, vaan pikemminkin syö motivaatiota ja tahdonvoimaa toteuttaa. Näiden lisäksi aion yrittää saattaa ajatustyöni loppuun ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Kun olen saanut ajatustyöni tai konkreettisen työtehtävän loppuun asti, siirrän fokukseni vasta seuraavaan asiaan. Tällöin en vie ylimääräistä kapasiteettiä työmuistilta, asioiden stressaavuus ja toivottavasti oma kuormitukseni vähenevät. Kirjaa lukiessani tajusin, että myös ajatustyöhön pätee kuuluisa sanonta, laatu ennen määrää.