Oma suhtautumiseni yrittäjyyteen on vaihdellut paljonkin vuosien mittaan. Ylä-aste ikäisenä uravalintoja pohtiessani, ei ole yrittäjyys käynyt mielessäkään sillä mielikuva yrittäjyydestä on tuolloin ollut, että se on riskialtista ja töitä joutuu tekemään ympäri vuorokauden. Ajatukseni yrittäjyydestä ovat lähteneet muuttumaan ehkä ensimmäistä kertaa silloin, kun opiskelin leipurikondiittorin tutkintoa ja tajusin, että ainakin jos Jyväskylässä haluaisin kyseistä ammattia harjoittaa saattaisi yrittäjyys olla ainoa mahdollisuus. Kuitenkin ajatus siitä, että todella joskus olisin yrittäjä, sai alkunsa, kun olin vuonna 2015 käymässä Budapestissä vaihdossa olevan ystäväni luona. Hän tiesi, että olen kissaihminen ja kertoi kissakahvilasta, jossa oli siellä vieraillut. Kyseiseen paikkaan oli tietenkin pakko päästä käymään, koska itse en aikaisemmin ollut moisesta kuullutkaan. Kun astuin sisään kissakahvilaan, mietin vain mielessäni, että onko todella mahdollista saada tehdä työkseen tällaista. Reissun jälkeen ajatus kissakahvilan perustamisesta Jyväskylään jäi kytemään mieleeni, sillä taitoja ravintola- sekä leipomoalalta jo omasin, vain yrittäjyyteen liittyvät asiat mietityttivät. Ajatus kissakahvilan perustamisesta ei vain jättänyt minua rauhaan. Siksi päädyinkin Gradialle opiskelemaan yrittäjyyden tutkinnon. Ajatuksenani oli päästä oppimaan yrittäjyydestä ja mahdollisesti jo heti valmistumisen jälkeen perustaa kissakahvila. Tutkinnosta valmistumisen jälkeen olisi minulla ollut periaatteessa kaikki edellytykset perustaa kissakahvila. Sitä en kuitenkaan onneksi tehnyt, sillä valmistuin vuonna 2019 ja korona tulikin pian sen jälkeen, ja se olisi varmasti ollut uudelle yritykselle kohtalokasta. Miksi en sitten perustanut yritystä ja koin yrittämisen riskit liian pelottavaksi? Gradian koulutus oli hyvä mutta kovin pintapuolinen raapaisu siitä mitä kaikkea yrittäjyyteen sisältyy. Varsinkin taloudesta olisin halunnut oppia enemmän, sillä se on itselle ollut yrittämisessä aina se kaikista suurin mörkö. Olen ensinnäkin ollut aina huono matikassa, jonka vuoksi kaikki talouteen liittyvä on tuntunut haastavalta. Tämän lisäksi yrittäjyydessä on taloudellisessa mielessä ahdistanut sen vaatimat alku investoinnit sekä niitä varten otettavat lainat. Tämän myötä on ahdistanut myös ajatus siitä, että mitä jos yrityksen saisikin pystyyn mutta se menisikin lopulta konkurssiin. Kuinka sitten selviäisi noiden lainojen kanssa. Varsinkin kun kissakahvilaa varten hankintoja olisi tehtävä suhteellisen paljon. Koin siis, että varsinkin kissakahvilan perustaminen tuntui hankalalta ja riskialttiilta sen kilpailijoiden määrän, suurten hankintojen ja spesifin kohderyhmän vuoksi. Puhumattakaan siitä, että kissakahvilassa mukana olisi myös eläimiä, joiden hyvinvoinnista olisi kaikissa tilanteissa pystyttävä pitämään huolta. Yrittäjyys kuitenkin kiinnosti edelleen, jonka vuoksi olen tässä missä olen nyt. Seuraavana askeleenani siis hakeuduinkin Tiimiakatemialle, jotta saisin konkreettisempaa ja kattavampaa oppia siitä, kuinka toimia yrittäjänä. Tämä on jo osittain alkanut toteutumaan mutta puhuimme juuri Elementian treeneissäkin, että jatkossa tiimiläistemme tulisi enemmän saada aluilleen projekteja, jotka todella vaativat käymään läpi asioita, joita oikeat yrittäjätkin käyvät. Eli, että laitettaisiin pystyyn jotain ihan uutta oikeasti alusta alkaen, jotta päästäisiin konkreettisesti oppimaan mitä yrityksen perustamiseen kuuluu. Omassa tiimissäni on onneksi vahva kannustus siihen, että jokainen lähtisi toteuttamaan unelmiaan ja tiedän, että omat tiimiläiseni auttavat kaikessa missä pystyvät. Tiimistämme löytyy myös jäsen, joka on jo itse laittanut yrityksen pystyyn ja olenkin toivonut, että hän kertoisi vielä enemmän oppejaan siitä koko tiimille.

Kirjassa lähes jokaisen yrittäjän tarinassa korostuivat seuraavat asiat: loputon halu oppia koko ajan lisää omasta alastaan, menestyminen vaatii kovaa työtä ja virheiden sietäminen, sillä niitä tulee väistämättä tapahtumaan mutta niistä myös oppii. Näitä asioita korostetaan mielestäni paljon myös Tiimiakatemialla. Olin vastikään Ekollan treeneissä, joissa projektissa mukana olevat tiimiyrittäjät komppasivat vahvasti noita kolmea yrittäjien tarinoissa korostuvia asioita. Jonka lisäksi he kannustivat lähtemään rohkeasti kokeilemaan viemään eteenpäin juuri sitä asiaa mikä itseä innostaa, vaikkei siitä välttämättä olisi osaamistakaan. Jos löytyy halua oppia ja tehdä hurjasti töitä oman juttunsa eteen, on mikä vain mahdollista. Ja virheitä on sattunut heillekin, mutta niistä on selvitty ja otettu opiksi. He puhuivat todella inspiroivasti ja päätinkin noiden treenien jälkeen, että nyt on aika itsekin miettiä mitä todella haluan tehdä Tiimiakatemialla. Loistavaa aikaa tähän on joululomalla, kun kaikki pakolliset opintosuoritukset ovat tältä syksyltä takana päin ja olemme saaneet vielä joulukuussa pyörivän projektimme Mecco pop-upin pakettiin. Sillä Ekollan tiimiyrittäjät nostivat myös esiin sen, miten ainutlaatuinen tilaisuus meillä on Tiimiakatemialla oikeasti laittaa yritys pystyyn ja samalla kuitenkin saada rahaa kelalta, jolla pystymme kattamaan asumisen ja elämisen. Tämän lisäksi käytössä on Tiimiakatemian yhteisö, josta voi pyytää apua ja lähes poikkeuksetta aina löytyy joku, joka tietää jotain asiasta johon apua tarvitset.

”Teet mitä haluat. Valitset alan ja tuotteet. Mietit mittakaavan, joka on sopiva: kasvat, kutistut tai poljet paikallaan. Määrittelet tavoitteet, kellonajat ja lomat. Teet työtä niiden kanssa, joiden seura antaa enemmän kuin se ottaa.” Näin kirjassa sanoo Wooden Oy:n yrittäjä Ola Kukkasniemi. Hän tiivistää hyvin myös tämänhetkiset omat ajatukseni siitä miksi yrittäjyys vetää puoleensa. Olen ehtinyt 30 elinvuoteni aikana tekemään niin ravintola- ja leipomoalan töitä, joihin omaan koulutuksen kuin kaikkea muutakin. Nirso en ikinä ole töiden suhteen ollut ja työttömyyttäkin on tullut kokeiltua. Kuitenkin aina töitä olen pääsääntöisesti tehnyt puhtaasti vain rahan vuoksi. Tottakai kaikki jossain määrin tekevät töitä rahan vuoksi, mutta kyllä työstään pitäisi muutakin saada. Omat työpaikkani ovat aina tuntuneet siltä, että ne ottavat enemmän kuin antavat ja, että suoritan vain elämääni eteenpäin ja elän sille, että pääsen lomalle ja saan sitten lomalla tehdä itselle mieluisia asioita. Koen, etten edelleenkään tiedä, kissakahvilaa lukuun ottamatta, mitä tarkalleen haluaisin ”isona” tehdä. Koenkin, että se on ollut itselleni haasteena polkuni selvittämisessä ja siinä, että olen vain päämärättömästi vaihtanut työpaikasta toiseen. Sillä kuten aikaansaamisen taika kirjassakin on todettu, on hankalaa mennä mitään kohti, jos ei ole olemassa selkeitä tavoitteita, kuinka sinne pääsee. Myös oivallus siitä, että töitä on pakko tehdä ja niitä tehdään suurin osa elämästä, joten miksi tuhlaisi lyhyen elämänsä tekemällä jotain pakon edessä kun voisi yhtä hyvin tehdä jotain itselle mieluista on ajanut itseäni kohti yrittäjyyden polkua. Suurin osa läheisistäni niin ystävät kuin perhe edelleen kauhistelevat ajatusta yrittäjyydestä ja kyselevätkin säännöllisin väliajoin, että vieläkö ihan oikeasti ajattelin ryhtyä yrittäjäksi. Tämä on ymmärrettävää sillä kaikki heistä pyörivät surullisen kuuluisassa oravanpyörässä. Vanhempani ovat tehneet samaa työtä vuosikymmeniä, koska perhe on jollain elätettävä eivät siksi, että työ olisi mieluista. Useat ystäväni ovat olleet vuosia samassa työpaikassa ja se, että itseään lähtisi kehittämään opiskeluilla tai työpaikan vaihdolla tuntuu heistä kovin raskaalta mukavuusalueen ulkopuoliselta asialta. Onneksi eräs ystäväni jaksaa kuitenkin kannustaa, jos intoilen yrittäjä ideoistani ja hän tsemppaa sanomalla asioita kuten ”mieluummin lähdet yrittämään ja epäonnistut kun et koskaan yritä mitään”. Tämä on saanut ymmärtämään, miten tärkeä yrittäjälle on vertaistuen verkosto ja tällä hetkellä tiimiakatemia ja varsinkin oma tiimini on itselleni sellainen.