Pelon hinta

Kirjoittaja: Ida-Lotta Aksovaara

22 marraskuun, 2020

Lähdeteos:

Lähdeteoksen kirjoittaja:

Teoriapisteet:

Kuka pelkää? Mitä pelkää? Miksi pelkää? Mutta minkä hintaista pelko meille on? Kolmeen ensimmäiseen kysymykseen on sata kertaa helpompi vastata, kuin siihen mikä on pelon hinta. Kuinka paljon maksaisit, ettei sinun tarvitsisi pelätä tai voisit toteuttaa hurjimmatkin unelmasi. 

Ihmiset pelkäävät todella erilaisia asioita. Vaikutusta on varmasti ainakin iällä, kasvuympäristöllä ja persoonalla. Pienenä pelkäsin pimeää ja luulin olevani haavoittumaton. Kun ikää karttui huomasin pelon olevan asia joka pitää ihmiskuntaa hengissä, eikä pelkästään aivojeni luomat hirviöt sängyn alla. 

Tiimimme yhteinen projekti Hatsina perustui puhelinmyyntiin. Puhelinmyynti on, kuin huonosti pureskeltu ruoka. Siihe ei kuole, mutta tuntuu helvetin pahalta. Olen aina vihannut soittamista ja vielä enemmän puhelinmyyntiä. Koen kuitenkin kehittyneeni näissä paljon ja saaneeni pelkoni aisoihin. Eli nykyään se on vain todella epämukavaa siis puhelinmyynti. Uskon, että tähän auttoi paljon kokemuksen kertyminen työelämässä, kuin myös sen tajuaminen että se toinenkin on vain ihminen ja hänki sössöttää ja tekee virheitä. Hatsinassa koen silti kohdanneeni suuria pelkoja, mutta niiden ylittäminen auttoi minua, vaikka siinä tilanteessa en sitä varmasti niin kokenutkaan. Uskon myös tiimin tuen ja muiden samanlaisen ahdistuksen näkemisen olevan munun kohdallani tärkeää. Eli siedätin pelkoan. Pelkoa pitää siedättää useammin kuin kerran vuodessa tai siitä ei ole isossa näkökulmassa juurikaan hyötyä. Sanon silti, ei kiitos puhelinmyynille. 

Toinen pelko minkä koen korostuvan akatemialla on epäonnistumisen pelko. Tämän ääneen sanominen tuottaa jo ahdistusta. Uskon, että tämän takia en ole viime keväänä lähtenyt toteuttamaan unelmiani. Luulen huonojen kokemusten vaatealalta vaikuttavan tähänVanilla Vintagen myötä koen oppineeni jo paljon, vaikka toivottavasti on vielä paljon edessäkin. 

Viivytän yleensä erilaisia hakemuksia viimeiseen asti, sillä pelkään että tulen pettymään. Loppujen lopuksi vaikka siinä hetkessä epäonnistuminen, kun sinua ei valita tuntuu maailmanlopulta niin se ei määritä loppuelämääsi. Uskon epäonnistumisen opettavan paljon ja mikä olisi tätä turvallisempi paikka siihen. 

Kirjan suurin oppi oli se että pelkääminen ei ole pahasta ja pelkoa pystyy hallitsemaan. Ennen kaikkiea pelon kanssa pystyy oppia elämään, jos sitä ei pysty siedättämään. Kaikki on omasta valinnasta kiinni. 

“Monet ihmiset ovat intohimoisia, mutta heidän uskomuksensa siitä, keitä he ovat ja mitä he osaavat, estävät heitä toimimasta unelmiensa eteen” — Anthony Robbins 

You May Also Like…

Hyvät, pahat ja rumat

Hyvät, pahat ja rumat

Hannu Sokala ja Juha-Pekka Raeste ovat kasannet aikamoisen pläjäyksen maailman 50 vaarallisimmasta yrityksestä....

0 kommenttia

Lähetä kommentti