Valitsemani kirja käsittelee sitä, kuinka saat itsestäsi kaiken irti ja saavutat parempia tuloksia kuin uskoisitkaan. Kirjan kirjoittanut Erik Bertrand Larssen on toiminut henkisenä valmentajana useille eri alojen huipuille, tämä herätti mielenkiintoni ja oli syy miksi päädyin valitsemaan kyseisen kirjan. Tie parhaaksi versioksi itsestään alkaa arkipäivän pienillä valinnoilla. Ajatuksena on siis se, että kun päivittäisiä tapojaan korjaa hiukan, suoritukset paranevat vähitellen huomattavasti. Näitä arkipäivän valintoja voivat olla esimerkiksi se, nouseeko herätyskellon soitua heti ylös vai nukkuuko vielä hetken tai selaako illalla puhelinta vai meneekö aikaisin nukkumaan jotta on seuraavana päivänä virkeä. Tämä saa heti pohtimaan omia pieniä arjen valintojani. Myönnän usein syyllistyväni huonompaan vaihtoehtoon molemmissa mainitsemissani arkipäivän valinnoissa. Kun herätyskello soi tekee mieli torkuttaa edes kymmenen minuuttia ja valitettavan usein iltaisin kännykän selaaminen vie voiton pitkiltä unilta. Kirjoittajan mukaan kirjalla on kolme tavoitetta. Auttaa lukijaa tulemaan tietoisemmaksi itsestään ja ajatustavoistaan, muuttaa ajatustapoja, jotka rajoittavat suorituskykyä ja saada lukija tuntemaan useammin mielihyvää. Tässä vaiheessa olen jo tullut tietoisemmaksi arjen pienistä valinnoista ja pyrkinyt tekemään parempia valintoja. Olen noussut ylös heti herätyskellon soitua ja mennyt aikaisemmin nukkumaan. Toivon, että saan arjen parempien valintojen tekemisestä itselleni tavan, sillä huomaan niillä olevan jo viikossa pieniä positiivisia vaikutuksia. Seuraavaksi kehotetaan selvittämään mistä saan mielihyvää, sillä mielihyvän tavoittelu ajaa meitä eteenpäin. Kysymys on yllättävän vaikea ja joudun jättämään sen hautumaan mieleeni.

Kun on selvittänyt itselleen mistä saa mielihyvää, tulisi omaa elämäänsä katsoa uudesta näkökulmasta. Tähän sopivat esimerkiksi ajatukset: jonakin päivänä kuolen, elämä on lyhyt, kaikki päättyy joskus. Voi myös miettiä, mitä itselleen haluaisi sanoa kuolinvuoteellaan? sekä onko ollut ylpeä elämästään? ja onko sen käyttänyt niin hyvin kuin on pystynyt? Tällaiset ajatukset saattavat kuulostaa joidenkin mielestä ahdistavilta tai dramaattisilta. Itsellänikin on ystäviä, joiden tiedän tietoisesti välttelevän kuoleman ajattelua ja siitä puhumista. Pidän tätä hyvin tehokkaana keinona uskaltaa tehdä valintoja ja olen itsekin pyöritellyt näitä ajatuksia mielessäni erilaisten valintojen edessä. Olen hyödyntänyt samankaltaisia ajatuksia, kun pallottelin ajatusta reppureissulle lähtemisestä. Kuulostaa varmasti monesta helpolle valinnalle, reppu selkään ja menoksi, mutta itse kärsin korkean paikan kammosta ja lentokoneet eivät ole tästä poikkeus. En ole edelleenkään, vaikkakin olen jo useampia reissuja rikkaampi oppinut pitämään lentämisestä. Koen sen kaikin puolin ahdistavana ja olen aina varma, että juuri se kone tippuu, jossa matkustan. Sain itseni tuolloin lähtemään reissuun ajattelemalla, että kuolen jokin päivä joka tapauksessa ja en halua katua kuolinvuoteellani, etten nähnyt maailmaa. Uutta näkökulmaa elämäänsä saa myös siitä, ettei vertaakaan itseään niihin, joilla menee huonommin vaan vertaa itseään itseensä. Sillä, jos aina vertaa itseään niihin, joilla menee huonommin, tyytyy helposti ajattelemaan, että pitää olla tyytyväinen siihen mitä itsellä jo on, koska maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla on asiat paljon huonommin. Itsensä vertailu itseensä toimii myös mielihyvän lähteenä, jos pyrkii aina tekemään parhaansa. Tämä kyllä osui ja upposi. Olen todella useita kertoja päätynyt ajattelemaan esimerkiksi, että pitää olla tyytyväinen, kun on katto pään päällä ja rahaa ruokaan, koska kehitysmaissa on monilla ihmisillä asiat paljon huonommin. Ja sillä perusteella jatkanut esimerkiksi työssä, jossa en viihtynyt. Tietenkin siitä pitää olla kiitollinen, että meillä pohjoismaissa asuvilla on asiat todella hyvin mutta se ei saisi olla esteenä sille, ettei saisi tavoitella vielä parempaa ja enemmän. Viimeinen neuvo uuden näkökulman löytämiseen on omien arvojen ja tarpeiden löytäminen. Tätä voi lähteä miettimään kysymyksellä, mikä minulle on tärkeintä? Kun omat arvot ovat selvillä, jatkossa pitäisi olla helppoa tehdä päätöksiä kysymällä itseltään: onko se mitä aion tehdä sopusoinnussa arvojeni kanssa? Jos vastaus on myöntävä, teet sen. Jos vastaus on kieltävä, et tee. Ennen tiimiakatemialle tuloani en ole hirveästi miettinyt omia arvojani. Tiimiakatemialla arvoja on mietitty jo useampaan kertaan, on mietitty sekä tiimin että osuuskunnan arvoja. Ainakin omalla kohdallani tämä on saanut myös miettimään omia arvojani. Muutamia omia arvojani nousee nopeasti mieleen ja päätän kirjoittaa ne ylös kuten kirjassa kehotetaan. Kun omat arvot kirjoittaa ylös ja katsoo niitä päivittäin niiden mukaan elämisen pitäisi helpottua.

Tässä vaiheessa matkaa paremmaksi on aika etsiä hyvä tavoite. Tavoitteen tulisi olla motivoiva ja sellainen, että pelkästään sen ajattelusta saa mielihyvää. Tiedostan tavoitteiden tärkeyden mutta olen itse kokenut tavoitteiden asettamisen aina hankalaksi. Voi olla, että tavoitteeni eivät ole olleet riittävän selkeitä tai etten ole ennen tavoitteiden asettamista miettinyt riittävästi omia arvoja ja tarpeitani. Neuvoina oikeiden tavoitteiden tunnistamiseen annetaan, että niitä ajatellessaan on heti innostunut ja ne ovat voima, joka auttaa selviämään haasteista, joita tulee eteen tavoitteiden saavuttamisen matkalla. Tavoitteen määrittelyn apuna voi käyttää myös kysymyksiä kuten millaisissa tilanteissa et huomaa ajankulua? sekä mistä innostut ja missä olet todella hyvä? Kun on löytänyt omat oikeat tavoitteensa ne kannattaisi vielä kirjata ylös, jolloin ne konkretisoituvat itselle paremmin. Päätän kokeilla kirjata tavoitteitani ylös, nähtäväksi jää onko siitä hyötyä. Seuraavana olisi aika ryhtyä pyrkimään kohti asettamiaan tavoitteita. Matka tavoitteiden saavuttamiseen ei ole helppo. Tärkeimmäksi neuvoksi perille pääsemiseen annetaan, että pitää oman tavoitteensa mielessä. Tämän lisäksi tärkeässä roolissa on myös kärsivällisyys ja vastoinkäymisistä selviäminen. Kärsimätöntä voi auttaa asettaa useita pienempiä välitavoitteita ja vastoinkäymisistä selviää helpommin, jos on valmistautunut myös pahimpaan. Koen, että välitavoitteista voisi olla hyötyä ja ne auttaisivat jaksamaan matkalla tavoitteeseen. Pahimpaan valmistautumista olen käyttänyt elämässäni aika paljonkin ja se on ollut hyödyllistä. Itselläni huomio tosin saattaa kiinnittyä liikaa ajattelemaan pahinta mahdollista mitä voi tapahtua.

Matka tavoitteiden saavuttamiseen on aloitettu ja seuraavaksi harjoitetaan omaa sisäistä dialogia eli opitaan hallitsemaan omia ajatuksia. Sisäinen dialogi on jaettu kolmeen osaan. Käytettyihin sanoihin, itselle esitettyihin kysymyksiin ja voimalauseisiin. Käytetyillä sanoilla on välitön vaikutus, jos esimerkiksi sanot olevasi väsynyt, sinua alkaa todennäköisesti väsyttämään entistä enemmän. Tällaisia kielteisiä sanoja kannattaisi siis tietoisesti välttää. Oikeat kysymykset ovat sellaisia, joista tulee hyvälle mielelle. Tällaisilla kysymyksillä saa huomaamattaan kasvatettua itseluottamustaan. Voimalauseiden tulisi olla sellaisia, että ne tuovat jotain esiin omasta persoonasta mutta ovat positiivisia. Hyviä voimalauseita voisivat olla esimerkiksi, olen luova tai valmistaudun aina hyvin. Usein itseään saatetaan luonnehtia kielteisillä lauseilla kuten inhoan matematiikkaa tai olen aina myöhässä. Huomaan ruksaavani jokaisen mitä ei pitäisi tehdä kohdan. Jos väsyttää, lähes poikkeuksetta päivittelen ääneen, että kylläpäs väsyttää. Kysyn myös itseltäni usein negatiivisia kysymyksiä, jotka vain latistavat entisestään. Voisin myös kuvailla itseäni lauseella, olen huono matikassa. Tästä täytyy siis ehdottomasti ottaa neuvot käyttöön.

Näillä neuvoilla matka kohti tavoitteita on jo hyvässä vauhdissa. Seuraavaksi neuvotaan mitä tehdä itse suoritustilanteessa. Suoritustilanteen vaatima voima on löydettävä itsestä. Sen pitäisi onnistua, kun hallitsee kaksi tekniikkaa, visualisoinnin ja moodin. Visualisoinnissa mietitään rauhassa ja ennakoidaan mitä tulee tapahtumaan. Kun sitten oikeasti tullaan paikalle ja kaikki todella tapahtuu, tilanne on jo tuttu. Jotain visualisoinnin kaltaista olen tietämättäni tehnyt jo vuosia. Esimerkiksi jos tiedän, että huomenna on kiireinen päivä, käyn illalla mielessäni läpi missä järjestyksessä ja mitä kaikkea aion tehdä huomenna. Moodin voisi määritellä olevan olo- tai mielentila. Se on tila, jossa ihminen pystyy toimimaan optimaalisesti, vaikka olisikin keskellä haastavaa tilannetta. Oman moodin voi löytää, kun selvittää millainen on parhaimmillaan. Tämä kannattaa määritellä parilla sanalla. Seuraavaksi valitut sanat yhdistetään yhdeksi tunteeksi. Tämä tunne pitäisi pystyä herättämään aina tarvittaessa. Yksi tapa tehdä se on palata tilanteeseen, jossa on ollut parhaimmillaan ja eläytyä siihen. Mikäli tässä onnistuu, kokee juuri samat tunteet kuin silloin. Kun pääsee näin pitkälle, täytyy sanoa itselleen valitsemansa sanat. Jos eläytyy hetkeen, jolloin on parhaimmillaan 50–100 kertaa ja sanoo valitsemansa sanat ääneen alkaa vähitellen oppia, että nämä sanat merkitsevät tiettyä tunnetta. Tämän jälkeen muutetaan sanat kuvaksi. Taas palautetaan mieleen tilanne, jossa on ollut parhaimmillaan ja eläydytään siihen, lausutaan ääneen valitut sanat ja nähdään kuva. Tämä kuva voi olla mikä tahansa, kunhan se edustaa sitä tunnetilaa, jossa on parhaimmillaan. Ja näin on päässyt oikeaan moodiin. Moodiin pääseminen kuulostaa haastavalta mutta haluan ehdottomasti kokeilla, löydänkö oman moodini. Alussa mainitsin, että kirjalla on kolme tavoitetta. Auttaa lukijaa tulemaan tietoisemmaksi itsestään ja ajatustavoistaan, muuttaa ajatustapoja, jotka rajoittavat suorituskykyä ja saada lukija tuntemaan useammin mielihyvää. Kirjan luettuani olen jo ainakin tullut tietoisemmaksi itsestäni, ja ajatustavoistani sekä alkanut tekemään parempia arjen valintoja. Näiden lisäksi aion varmasti jatkaa kirjasta saatujen neuvojen hyödyntämistä kohti parempaa versiota itsestäni.