Kaipasin pimenevän syksyn keskelle jotain kevyempää, vähemmän teoreettista luettavaa. Johtajuuden koulutusohjelmassa sain vinkin Ulrika Björkstamin Nouse nyt -selviytymistarinasta ja otin kirjan kuunteluun. Kevyttä kuunneltavaa kyseinen teos ei todellakaan ollut, mutta voin ehdottomasti suositella kirjaa jokaiselle.

Marraskuussa 2008 suomalaisnainen Ulrika oli matkalla töistä kotiin Meksikossa, kun lentokone tippuu hänen päällensä. Tämän seurauksena Ulrikan kasvot ja koko keho palaa, peiliin katsoessa Ulrika näkee tuntemattomat kasvot ja hänen täytyy luoda koko minäkuva uudelleen.  Kirja on tarina siitä, miten kirjoittaja on selviytynyt tästä, mistä löytää voimia selviytymiseen? 

Kirja antoi perspektiiviä omaan arkeeni, kuuntelun jälkeen omat haasteet tuntui mitättömältä. Näin ei pitäisi kuitenkaan ajatella, koska jokainen meistä reagoi ja kokee haasteet omalla tavallaan eikä niitä pitäisi missään nimessä vertailla muiden haasteisiin. Olen itse kokenut syksyn haastavana ja ajoittain vain suorittamisena. Projektien, kirjojen, vapaa-ajan ja työn tasapainottaminen on tuntunut vaikealta, ja olen joustanut omasta vapaa-ajasta liian helposti. Lähiaikoina olen opetellut hetkessä elämisen taitoa, jotta oppisin nauttimaan jokaisesta hetkestä. 

Pysähtyminen

Kun Ulrikan päivät koostui sairaalasängyllä makaamisesta ja ainut muuttuva asia oli kellon viisarit edessä, Ulrika ymmärsi mahdollisuuden pysähtyä tarkistelemaan elämäänsä. Päivien samankaltaisuus, muuttumattomuus muuttui illuusioksi kun Ulrika ymmärsi, ettei kahta samanlaista päivää ole eikä tule. Mahdollisuus kasvuun syntyy kohtaamalla vaikeatkin ajatukset sellaisina kuin ne ovat. Ulrika löysi merkityksen onnettomuudelle käymällä vaikeatkin asiat läpi perinpohjaisesti, ja kääntämällä onnettomuuden vahvuudeksi. Tarinalle voi luoda merkityksen myös sillä, miten kerrot sen. Minkä vallan annat arvillesi?

Resilienssi

Johtajuuden koulutusohjelman ensimmäisellä lähijaksolla keskustelimme itsensä johtamisesta ja resilienssistä. Resilienssi eli muutoskyvykkyys on taitoa sopeutua muutoksiin ylläpitäen samalla hyvinvointia ja korkeaa suorituskykyä. En ollut aikaisemmin miettinyt aihetta enkä omaa resilienssitasoani. Koulutusohjelman jälkeen olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota seitsemään ominaisuuteen, joista resilienssi muodostuu. Haluan tasapainoittaa nämä ominaisuudet, jotta palautumiseni muutoksiin olisi mahdollisimman hyvä. Erityisesti kehittymistä vaatii yhteys toisiin eli avun ja resurssien hyödyntäminen. Kuten Ulrika painotti kirjassaan, kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.

Nykypäiväni ihannoitu itsenäisyys ja yksilöllisyys sotii avun pyytämisen ajatusta vastaan. Huomaan myös omissa ajatuksissani välillä itsenäisyyden ihannointia ja tästä haluan päästää irti. Ajattelen usein etten tarvitse apua, vaikka todellisuudessa avun hakeminen keventää omaa kuormaani. Ulrika painottaa kirjassaan ympäristön ja olosuhteiden merkitystä selviytymiseen. Jokaisessa meissä on valmiudet jopa mahdottomasta selviytymiseen, näiden valmiuksien löytäminen piilee kuitenkin vuorovaikutuksessa muihin. Selviytyminen ei riipu vain yksilön tahdosta ja erinomaisuudesta, vaan ympäristöstä sekä siitä miten ympärillä olevat ihmiset näkevät hänen potentiaalinsa.

Mieleeni kirjasta jäi erityisesti sanat ”Ihmisen voima piilee yhteisössä, yhteisön voima piilee ihmisessä”.

Onnettomuuden jälkeen Ulrika menetti työkykynsä ja työpaikkansa, työorjentoitunut Ulrika joutui luomaan uransa sekä elämänsä uudelleen. Nykyään hän työskentelee ratkaisukeskeisenä valmentajana, ja auttaa muita löytämään voimavaroja muutostilanteisiin. Vastoinkäymiset tarjoavat mahdollisuuden kasvuun. Koulutusohjelmassa listasimme ylös viimevuosina tapahtuneita muutoksia, ja jälkeenpäin niitä tarkastellessa näen haastavatkin muutokset kasvun hetkinä. Vaikka haasteita kohdatessa ei siltä tuntuisi, ne kasvattavat minua ihmisenä ja auttavat tulevassa.

Kirjoittaja inspiroi minua, ja ravisteli ajatusmaailmaani vastoinkäymisistä ja haasteista. Elämä voi mullistua silmänräpäyksessä, ja siksi on tärkeää elää hetkessä eikä vain murehtia tulevaa.