Kirja esitteli minulle täysin uuden termin, NVC. Se on lyhenne englanninkielisestä termistä Nonviolent communication. NVC on amerikkalaisen kirjailijan Marshall B. Rosenbergin kehittelemä prosessi vuorovaikutuksesta. Sen tarkoituksena on auttaa luomaan yhteys ihmisten välillä ilman vaatimuksia tai ennakko-olettamuksia. NVC ohjaa meitä muokkaamaan tapojamme ilmaista itseämme ja kuunnella muita. NVC jakautuu neljään eri osa-alueeseen, mitä tarkkailemme, mitä tunnemme, mitä tarvitsemme ja mitä pyydämme rikastuttaaksemme omaa elämäämme.  

Kirjailijan mukaan melkein mikä tahansa konflikti on mahdollista ratkaista niin, että kaikki ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Tämä vain vaatii paljon kärsivällisyyttä, aikaa ja halukkuuden luoda yhteys keskustelijoiden välille. Käyttämällä NVC:tä voimme todella puhua sydämestämme, tässä on kuitenkin hyvin tärkeää, että keskustelun kaikki osapuolet sisäistävät kyseisen kommunikaatiotavan. Ilman yhteistä käsitystä, tarpeiden ja ongelmien syyt saattavat jäädä keskustelun osapuolille epäselkeiksi. Kun kerromme toiselle osapuolelle asiamme ilman vaatimusta ja oletusta sekä ilman vahvaa tunnepohjaa, tulemme paremmin ymmärretyksi, ja saamme keskusteluista enemmän irti. Normaalisti tarkkailemme ensin, mitä tapahtuu. Oli se sitten sanottua tai tehtyä, pian teemme ennakko oletuksen, tykkäämmekö vai emme. Tämän jälkeen reagoimme yleensä joko hyökkäävästi, vetäytyvästi tai puolustautuvasti. NVC:n avulla voimme muokata tätä tiettyä mallia reagoida ja pystymme sen sijaan tunnistamaan sekä ilmaisemaan viestimme sisällön selkeästi ja ymmärrettävästi.  

Jotta voimme harjoittaa NVC:tä meidän on tehtävä ensin konkreettisia havaintoja asioista, jotka vaikuttavat hyvinvointiimme. Sen jälkeen on tutkittava, miltä meistä tuntuu suhteessa siihen, mitä juuri havainnoimme. Tämän jälkeen tunteille olisi saatava perää. Mitkä tarpeet tai arvot vaikuttavat tunteiden pohjalla. Kun olemme kartoittaneet tarpeemme, pystymme pyytämään paremmin konkreettisia tekoja, jotka parantaisivat tilannetta ja oloamme. Kiteytetysti NVC auttaa sanoittamaan tunteet, löytämään syyn niille ja näiden pohjalta pystyy kertomaan, mitä haluaa jonkun tekevän, jotta olo muuttuu.  

Kun kommunikoimme omilla persoonallisilla tavoilla, emme ole valmistautuneet kohtaamaan käytöstä, josta emme pidä tai jota emme ymmärrä. Näissä tilanteissa usein reagoimme ajattelemattomasti tunteen pohjalta. Kuusitoistahenkisessä tiimissä, näitä tilanteita syntyy usein. Ihmiset ymmärtävät toisensa väärin ja pian olemme keskellä väittelyä. Väittelyt eivät yleensä ole onneksi suuria, mutta ne turhauttavat helposti. Turhautumisen kautta tuomme tunteen mukaan väittelyyn ja unohdamme, että hyvin useissa tilanteissa asetelman tulisi olla sellainen, jossa asiat riitelevät, ihmiset eivät. Kun toinen hyökkää ja toinen vetäytyy, tai toinen hyökkää ja toinen puolustautuu, asiat tulkitaan väärin. Hyvin usein näissä tilanteissa toista osapuolta kielletään tekemästä jotakin. “Älkää laittako niitä info viestejä Whatsappiin, kun ne hukkuvat sinne miljoonien viestien sekaan”. Tiimissä voisimme opetella toimimaan NVC:n mukaisesti ja luopua kokonaan hyökkäävästä, vetäytyvästä ja puolustautuvasta kommunikaatiotavasta. Tällaisessa kiistatilanteessa asiaa olisi hyvä lähestyä positiivisesta näkökulmasta ja kieltämisen sijaan voisimme kertoa, mitä toisen tulisi tehdä ja miksi. “Voisitteko laittaa tärkeät infoviestit pelkästään Teamsiin, sillä tällä hetkellä ne hukkuvat satojen Whatsappviestien viidakkoon ja minua ahdistaa, että jokin tärkeä tieto menee ohi tästä syystä”. Näin ympärillä olevat ymmärtävät paremmin, mitä tulisi tehdä ja miksi. Omaa ulosantia voi viilata vielä kiinnittämällä tarkemmin huomiota asian ulkoasuun. Hyvin usein kertoessamme tuntemuksistamme käytämme sanontaa “minusta tuntuu”, vaikka parempi tapa ilmaista asia olisi “minun mielestäni” tai “ajattelen, että”. Usein sekoitamme pintapuoliset ajatukset todellisten tunteiden kanssa.   

Kun käytämme NVC:tä löytääksemme yhteisymmärryksen, yleensä osapuolten välinen yhteys saavutetaan. Tämä on seurausta siitä, että kaikki tulevat ymmärretyiksi. Kirjassa listattiinkin viisi avaintekijää konfliktien ratkaisemiseksi.   

1. Ilmaise. Meidän tulisi rohkeasti ilmaista omia tarpeitamme. Tässä meidän tulisi muistaa käyttää positiivista kehottamista negatiivissävytteisen kieltämisen sijaan.  

2. Etsi. Meidän tulisi etsiä toisten ihmisten todellisia tarpeita sen perusteella, miten he ilmaisevat itseään.   

3. Tunnista. Keskustelutilanteessa meidän olisi vahvistettava, että molemmat todella tunnistavat toistensa tarpeet. Jos näin ei ole, osapuolien pitäisi pyrkiä jatkamaan tarpeiden etsimistä sanojen takaa. Tämä askel on hyvin riippuvainen rehellisestä kommunikaatiosta. Ei pidä pelätä pyytää tarkennusta toiselta, jos kokee tarvitsevansa sitä.  

4. Tunne empatiaa. Meidän tulisi tarjota niin paljon empatiaa kuin vaaditaan toistemme tarpeiden kuulemiseen. Tämä vie paljon kärsivällisyyttä, mutta selkeän empatian osoittaminen varmistaa sen, että molemmat osapuolet tuntevat olonsa kuulluksi ja kunnioitetuksi.   

5. Sanoita. Meidän tulisi käyttää positiivista kieltä, kun ehdotamme strategioita konfliktin ratkaisemiseksi. Ratkaisut tulisi esittää pyyntöinä liittyen nykyaikaan sen sijaan, että kysyy, mitä voin tehdä huomenna tai ensiviikolla. Asia on nyt pinnassa, joten on tärkeää kysyä, mitä voin tehdä juuri nyt.  

Yllä mainitut konfliktin ratkaisemisen askeleet ovat sellaisia, joita voin hyödyntää myös tiimiakatemian ulkopuolella omassa elämässäni. Konfliktitilanteita tulee vastaan aina, kun toimitaan erilaisten ihmisten kanssa. Joten yhtä lailla myös ystävyyssuhteissa, parisuhteessa ja perhesuhteissa tulee erimielisyyksiä. Näissä tilanteissa tutussa ympäristössä lähden helposti tunnepohjalta puolustautumaan. Tällaisessa reaktiotilanteesa minun olisi hyvä muistaa nämä NVC:n viisi kohtaa konfliktin ratkaisemiseksi. Kun toista ihmistä ja hänen asiaansa lähestyy positiivisesti kehottaen negatiivisen kieltämisen sijaan, keskustelun sävy muuttuu äkkiä. On helpompi pitää tunteet poissa pelistä ja antaa asioiden riidellä. Positiivinen lähestymistapa jättää myös molemmille osapuolille paremman kokemuksen käydystä konfliktista. Paremman kokemuksen valossa luottamus kasvaa ja ihmiset uskaltavat jatkossa ottaa asiat rohkeammin esille kanssasi.