Ensimmäinen kosketuspintani johtajuuteen tuli cheerleading valmennuksesta. Aloitin valmentamisen apuvalmentajan roolissa ollessani 16-vuotias. Ryhmä koostui vajaa kolmestakymmenestä 7–12-vuotiaasta tytöstä. Valmensin kyseistä ryhmää kahden vuoden ajan ja sen jälkeen siirryin valmentamaan +15-vuotiaita. Valmentamani ryhmä koostui vajaa kahdestakymmenestä 15–45 vuotiaasta. En kuitenkaan luokittele tätä itse varsinaiseksi johtajakokemukseksi, sillä saamani koulutukset eivät olleet kovin korkealaatuisia ja lisäksi olin hyvin hukassa sen suhteen, mitä teen.  

Cheerleading tausta loi kuitenkin todella hyvän pohjan Tiimiakatemiassa toimimiselle. Tiimitoiminta rakentuu luottamukseen, mukautumiskykyyn ja yhteistyökyvyn varaan, samoin cheerleading. Se on kontaktilaji, jossa kirjaimellisesti heitellään toisia ihmisiä ilmaan. Ilman hyvää kommunikaatiota, mukautumiskykyä ja tiimityöskentelytaitoja heitoista ja nostoista ei tulisi mitään, ja lisäksi niiden epäonnistumisen seuraukset voivat olla kohtalokkaita. Olen harjoitellut yllä mainittuja taitoja jo 15-vuotiaasta asti. Ne ovat toimineet edellytyksenä lajin harrastamiselle. Haastavuuden ja vaikeustason noustessa myös luottamusta, mukautumiskykyä ja tiimityöskentelytaitoa on pitänyt kehittää. Lähtökohtaisesti saman joukkueen kanssa treenataan yhden kauden ajan. Kauden päätyttyä tiimiläiset tekevät päätöksiä ryhmän vaihtamisesta ja lajin lopettamisesta. Uuden kauden alkaessa tiimi saattaa olla kaikkea saman ja täysin uuden välillä. Tästä syystä kyky mukautua muiden tapaan tehdä asioita on ollut kaikista tärkein taito.  

“Vain sisäisesti toisiinsa luottava joukkue voi menestyä”. Täysin samaa lausetta voi peilata tiimitoimintaa. Vain toisiinsa luottava tiimi voi menestyä. Sen takia luottamukseen panostaminen on äärimmäisen tärkeää. Olen aina ihmetellyt, miten joukkueessa vallitsee niin syvä luottamus, vaikka emme loppupeleissä tunne toisiamme kovinkaan hyvin. Kyse on siitä, että tiimillä on yhteinen tavoite ja yhteinen päämäärä, jonka eteen ollaan valmiita tekemään töitä. Tiimiläiset ymmärtävät sen, kuinka tärkeää on sitoutua ja ilmestyä paikalle, sillä lajissa emme pysty toimimaan, ellei koko tiimi ole paikalla. Sitoutuvuuden kautta alamme rakentamaan luottamusta. Ilmestymällä paikalle ja työskentelemällä yhteisten tavoitteiden ja päämäärän eteen osoitamme ansaitsevamme muiden tiimiläisten luottamuksen.  

Kehumisen ja kannustamisen kulttuuri 

Kirjassa puhutaan kehumisen ja kannustamisen tärkeydestä. Matkalla tavoitteita kohti on kannustettava joukkuetta, jotta motivaatio ja taistelutahto säilyvät. On tärkeää huomata kehitys ja antaa siitä palautetta, sekä tuoda esille tavoitteiden saavuttamista, sillä jotkut ihmiset eivät huomaa edistystä. Sama pätee tiimitoiminnassa. Hyvin usein saatetaan kiinnittää huomiota tiimin kehitys- ja kipukohtiin. Niiden aiheuttamia negatiivisia tuntemuksia aletaan lietsomaan ja kaikki kannustaminen ja onnistumiset peittyvät negatiivisuuden alle. Täytyykin muistaa, ettei kehitys ole lineaarista. Toisinaan mennään hurjaa eteenpäin, joskus otetaan taka-askelia, mutta kehitys jatkuu. Tiimin ja tiimin yksilöiden kehityksessä on tärkeää nostaa onnistumisia ja saavutettuja tavoitteita esille, kehua ja kannustaa tiimiläistä. Tämä lisää tiimin sisäistä luottamusta, motivaatio kasvaa, ja parhaimmillaan kehu saattaa luoda kipinän uudelle taistelutahdolle.  

Onnistumisia tärkeämpänä on kiinnitettävä huomio epäonnistumisiin, mutta lähestymistavan tulisi olla myönteinen. Cheerleadingissä on tärkeää seurata, mitä tehdään, kun epäonnistutaan. Näin tiedetään, mitä voidaan korjata. Lajissa onnistumisiakin suurempi merkitys on hyvillä kiinniotoilla. Suurin osa stunteista epäonnistuu ja niiden seurauksena nousija putoaa. Kun alas tulleessa stuntissa kehutaan ihmisiä, jotka ovat saaneet nousijan kiinni muut tajuavat, että kehuttu henkilö teki jotakin oikein. Tämän seurauksena muut alkavat kopioimaan kehutun henkilön tapaa toimia. Samaa ideaa voidaan soveltaa arkielämään ja tiimitoimimiseen. Jos projektissa kohdataan epäonnistumisia, projektiryhmän jäseniä voidaan silti kehua kovan työn tekemisestä, rohkeasta yrittämisestä tai sinnikkyydestä. Tämä auttaa epäonnistumisen kohdannutta jatkamaan ja yrittämään uudelleen, ja tällainen toiminta viestii myös muille, että kyseinen henkilö on tehnyt jotain oikein.  

Johtajuus: 

Tiimitoiminnan lisäksi cheerleading antoi minulle hyvät työkalut johtajuuteen ja tiimiliiderinä toimimiseen. Kirjassa puhutaan kuinka huipputason cheerleadereiltä edellytetään pitkäjänteisyyttä, sitkeyttä ja kykyä sietää ja käsitellä epäonnistumista. Mielestäni tätä edellytetään ihan jokaiselta lajia harrastavalta, etenkin heiltä, jotka kilpailevat. 

Kirjoitin aikaisempaan reflektiooni siitä, miten johtajuus on jatkuvaa epäonnistumista menettämättä intoa itse tehtävää asiaa kohtaan. Lajista on ollut hyvin paljon apua tämän kanssa, sillä minulle on aina ollut hyvin hankalaa kohdata epäonnistumisia ja hyväksyä niitä. Laji on kuitenkin laittanut minut kohtaamaan epäonnistumisia, mikä on opettanut minut sietämään niitä ja jatkamaan epäonnistumisista huolimatta. Mikä olisikaan sen parempaa kuin asettaa epäonnistumista pelkäävä ihminen kasvotusten omien epäonnistumisten kanssa. Lajissa harjoitellaan uusia taitoja uusien ihmisten kanssa. Suurin osa stunteista tulee alas. Oma mieli estää akrobatiataitoja. Pelon ja epäonnistumisen tunne yrittää vallata kehon, ja mielessä pyörii pahimmat skenaariot. Silti joka ikisissä treeneissä joudumme sivuuttamaan nämä ajatukset ja tuntemukset ylittämällä itsemme ja tekemällä sen, mitä pelkäämme. Emme saa antaa epäonnistumisten lannistaa, vaan on noustava ylös, nollattava ja yritettävä uudelleen samalla palolla kuin aikaisemmin. Jos annamme epäonnistumisen päästä pään sisälle, se vaikuttaa koko ryhmän tekemiseen, joka vaikuttaa koko joukkueeseen. On vain yritettävä uudelleen ja uudelleen, sillä kehitys ja onnistumiset tulevat ainoastaan toistojen kautta. Sama pätee arkielämään. Epäonnistumisia ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti. Ne pitää huomioida oppimisen näkökulmasta, mutta huomioimisen jälkeen on noustava ylös ja jatkettava.  

Johtajana toimit jatkuvana roolimallina ja esimerkin näyttäjänä. Et voi antaa pettymyksesi näkyä. Kirjassa annetaan esimerkkikohtaus siitä, kun MM-kilpailuiden jälkeen Maria pääsee omaan sänkyynsä ja hän romahtaa. MM-hopeasta pettyneiden urheilijoiden edessä on ollut pakko säilyttää toimintakyky ja esittää vahvaa, sillä heidän edessä romahtaminen olisi syönyt viimeisenkin toivon kipinän. Nyt Maria ei kuitenkaan jaksa enää näytellä. Roolimallina sinun mielialallasi, fiiliksellä ja tunteilla on hyvin iso vaikutus muuhun tiimiin. Pettymyksiä kohdatessa, ärsyyntyneenä ja kyllästyneenä omat tunteet on jätettävä takaa-alalle. Tiimiä on jaksettava tsempata, jotta toimintakyky ei lamaannu. Epätoivoisessa hetkessä sinun on oltava se, joka lähestyy asiaa positiivisesta tulokulmasta, sillä esimerkillä johtaminen, tunnetilat ja rohkeus tarttuvat. Kun näet toisen toimivan tilannetta edistävällä tavalla, se tarttuu. Siksi on myös tärkeää ympäröidä itsensä inspiroivilla ihmisillä. Käytös ja ajatusmallit tarttuvat. Kun ympäröit itsesi rohkeilla ihmisillä, jotka uskaltavat unelmoida, rohkaiset itseäsi asettamaan omat tavoitteesi korkealle. Pystyt siirtämään tällaista ajattelutapaa tiimiläisiisi ja riittävän ajan kanssa se aiheuttaa ketjureaktion, joka lisää rohkaisevaa ilmapiiriä.  

Avoimuus on yksi tiimitoiminnan ja luottamuksen avainedellytys. Tässäkin tilanteessa sinun on toimittava roolimallina. Jos haluat, että asioista keskustellaan avoimesti ja suoraan, myös sinun on pystyttävä siihen. Omalla avoimuudella rohkaiset muita tiimiläisiä jakamaan enemmän itsestään. Rohkean avoimuuden ei tarvitse olla syvimpien salaisuuksien vuodattamista tiimille. Se voi alkaa oman fiiliksen ja sen aiheuttaneen syyn jakamisesta.  

Puuttumisella voit myös vaikuttaa tiimin suuntaan. Pienimpiinkin asioihin tarttuminen on tärkeää, varsinkin henkilömäärällisesti suuremmissa tiimeissä. Yhtä tiiviissä tiimissä kuin Elementia epäkohtiin ja pienimpiinkin kinoihin on pureuduttavat mahdollisimman pian. Muuten asiat alkavat paisua ajan kanssa ja tästä voi aiheutua ikäviä seuraamuksia. Kinojen ja epäkohtien aiheuttamat tunteet kasaantuvat ja tämä saattaa jaotella varsinkin suurempaa tiimiä pienempiin ihmisryhmiin ns. “puolien” mukaan.  

Yksi hyvä esimerkki tällaisesta oli auringonottokielto Floridassa. Aihe jakoi hyvin paljon mielipiteitä. Sääntö oli “ylemmän tahon” eli valmentajan laatima, ja urheilijat eivät itse saaneet vaikuttaa päätökseen. Tämä jakoi paljon mielipiteitä, ja tiimiläiset alkoivat jakaantumaan mielipiteidensä mukaan pienempiin porukoihin.  

Kun ongelma ratkottiin, säännön laatiminen ja voimassaolo perusteltiin hyvin ja vakuuttavasti, ja pelisäännöistä sovittiin jo alkuvaiheessa, auringonottokiellosta ei päässyt paisumaan sen suurempaa ongelmaa. Siispä, kun pieniin ongelmakohtiin pureudutaan heti ja mielipiteistä sekä tehdyistä päätöksistä annetaan lujat perustelut, eikä omille päätelmille jätetä varaa, vältytään suuremman ongelman paisuttelemiselta.  

Kirjassa oli paljon sellaisia oppeja ja havaintoja, joita jouduin oppimaan tiimiliiderinä kantapään kautta. Joten kirjan lukeminen aikaisemmin olisi voinut olla hieman hyödyllisempää. Sain silti kirjasta useita ideoita, joita voisi ehdottaa tiimille.  

Kirjassa puhuttiin siitä, jos jonkin ryhmän tietty stuntti ei onnistu, tilalle vaihdetaan hetkellisesti joku toinen samaa paikkaa tekevä urheilija. Oman tekemisen ja tuntuman kautta hän ymmärtää, mikä on vikana ja osaavat auttaa stuntin korjaamisessa.  

Tiimin sisällä voisimme osallistaa tiimin jäseniä toisten tiimiläisten projektipalavereihin, varsinkin jos projektissa on törmätty johonkin ongelmaan. Tiimiläiset pääsisivät opettamaan toinen toisiaan ja tämä toisi tuoretta näkökulmaa projektiin. Tuntuman ja erilaisen osaamisen kautta, olisi helpompi nähdä, mikä vaatii kehitystä ja miten projektia voisi parantaa. Tämä lisäisi myös tiimin sisäistä avoimuutta.  

Maajoukkueella on aina fiiliskierros treenien alussa. He näyttävät sormilla mikä on tämän päivän fiilis, vireystaso, stunttipäivän tai akropäivän. Näin valmentaja ja muut tiimiläiset ovat tietoisia toistensa nykyisestä tilasta ja osaavat hieman valmistautua siihen, mitä on tulossa. Tällainen malli voisi toimia meillä vaikka treeneissä tai viikkopalaverissa, varsinkin jos käsitteillä on jokin raskaampi aihe. Tiimiläiset pääsisivät näkemään, millaisella fiiliksellä toiset ovat ja tämä voisi lisätä tiimin sisäistä ymmärrystä. Treeneissä ja viikkopalavereissa voisi ottaa myös 3 kehua menetelmän käyttöön. Maajoukkueessa käydään kirjoittamassa 3 kehua päivän treeneistä taululle. Tätä tehdään siksi, että se vahvistaa positiivista mieltä, luottamusta, oppimista sekä motivaatiota.  

Olen ajatellut, että voisin aloittaa valmentamisen uudestaan. Cheerleading valmentamisen näkökulmasta kirja antoi hyvin pitkän listan asioita, joita voisin viedä käytäntöön. Muutamana esimerkkinä haluaisin ottaa joukkueellani käyttöön häiriötreenit kehittääkseni heidän mukautumis- ja toimintakykyänsä. Vaatisin urheilijoilta samaa, olivat he sitten kisaamassa tai varalla, sillä ikinä ei voi tietää mitä tulee vastaan ja kaikkien on kyettävä paikkaamaan toisiaan.