Miksi nukumme – kirjaa ei ole suotta kehuttu, se paneutuu perinpohjaisesti unen merkitykseen elämässämme vauvasta vaariin. Kirjassa käsitellään paljon tutkimuksiin ja kokeisiin perustuvaa tiedettä ja sitä, kuinka uni voi voimallaan parantaa elämänlaatuamme suunnattomasti. Olen itse pohtinut unen merkitystä elämässäni, omaa unen tarvetta ja sen rytmiä jo pidemmän aikaa, joten kirja itsessään on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa. 

Oikeastaan aloitin kirjan jo ennen syksyn starttia kesän aikana, sillä huomasin kesän unettomien öiden vaikutukset unen laatuun ja etenkin elämän laatuun. Juoksin kodin ja rientojen välillä, valvoin myöhään ja nukuin milloin missäkin. Veneessä, mökillä, autossa ja vieraissa paikoissa. Unen määrä öisin oli todella vähäistä. Keskellä kesää havahduinkin siihen, että en voi jatkaa arkeani näin. Paine olla mukana ja osallistua tapahtumiin kesän vuoksi oli suuri. Samaan aikaan tein työni ohella sesonkia, joten työtä riitti ja sen vuoksi unta olisi pitänyt tulla ainakin tuplasti enemmän. Vähäiset unet työkeikkaa ennen näkyi selvästi jaksamisessani, vaikka edellisen yön unen määrän tunneista en asiakkaideni vuoksi tinkinyt. Tästä olikin kirjassa hyvä esimerkki: vaikka ennen koe rupeamaa nukkuisi kaksikin yötä hyvin ja viimeisenä iltana, ennen koetta menisi juhlimaan on unen heikko laatu suoraan yhteydessä opittuun ja aiheuttaa suurta haittaa jo aiemman opittuun asiaan. Tämän lisäksi et voi saada univajetta koskaan kiinni tai nukkua varastoon.

Luontainen unirytmini 

Olen aina kokenut olevani uneliasta sorttia. Mielenkiintoinen havainto oli teinin luontaisesta unirytmistä valvoa pidempään ja siten myös nukkua pidempään. Lapsena rytmi on toisenlainen, kun teini-iässä rytmi muuttuu aikaisemman mainittuun ja sitten vanhemmiten palautuu taas lapsen omaiseen rytmiin. 

Muistan ala-aste ikäisenä nukkuvani aina todella sikeästi, pitkään ja aamulla herääminen oli haasteellista. Teininä rytmini ei muuttunut juurikaan, rakastin edelleen nukkua pitkään mutta yöunet saattoivat ajoittain lyhentyä. Osaltani sain tästä useinkin sanomista, mutta toisaalta illalla nukkumaan mentäessä kello läheni jo aamuyötä. Tänä päivänä, toistan edelleen samaista rytmiä. Menen nukkumaan myöhään ja mielelläni nukkuisin myös pitkään. Koen olevani tehokkaimmillani illalla. Tämä on aiheuttanut itselleni myös pohdittavaa, miksi on yhteiskunnan tasolla hyväksytympää omata aikainen unirytmi kuin myöhäinen rytmi? Kirjan lukemisen jälkeen olen selvästi ruvennut kiinnittämään unen määrään aikaisempaa enemmän huomiota. Illalla tv:tä katsoessa ennen kirjan lukua laitoin toisen jakson sarjaa pyörimään automaatiolla. Nykyään lasken unen määrän tunteja ja vahdin, että saan vähintään kahdeksan tunnin yöunet. 

Mielenkiintoinen havainto oli myös se, kuinka keinollisin menetelmin nykyään nukumme. Aikaisemmin aikojen alussa luonnollinen vuorokausirytmi määritteli meidän unirytmimme. Tänä päivänä, modernit aivomme säännöstelevät unta ja sen kestoa. Paljon puhuttu ja tutkittu sininen valo, puhelimet ja televisiot haittaavat untamme usealla kymmenellä prosentilla. Kun taas aamulla heräämme keinotekoisesti herätykseen, aiheuttaen meille aivojen shokkitilan. Siitä huolimatta Matthew suosittelee pidentämään REM -unta noudattamalla säännöllistä unirytmiä, vaikka se vaatisikin keinotekoista herätystä. Lisäksi sinisen valon katselu illalla paitsi haittaa REM -unta, se myös aiheuttaa unisuutta seuraavan päivän aikana. Kolmantena haittana iltainen melatoniin tuotanto viivästyy puolentoista tunnin ajan sinisen valon käytön jälkeen. Tämä on hyvä muistaa jatkossa, sillä tämänhetkiseen rutiiniin kuuluu iltaisin puhelimen selailu vähintään yhden tunnin ajan. 

”Paras epätoivosta toivoon johtava silta, on hyvin nukuttu yö.” – Joseph Cosman

Saatan joskus asioita pohtiessani yliajatteluun. Huomaan välillä vatvovani jotain isompaa päätöstä pidemmän aikaa, kannattaako vai ei? Yleensä nämä asiat tulevat mieleen juuri ennen nukkumaan menoa. Yöllä pohdiskellessani on siihen myös valtavasti aikaa ja ajattelun virta on loputon. Ajatellessani kuitenkaan en aina pääse lopputulokseen, jolloin koko asia tuntuu sekaiselta ja epäloogiselta. Kirjassa käsiteltiin hyvin myös univajeen merkitystä tunne-elämän vakaudelle. Nukkuessani huonosti, huomaan helposti mielialani olevan paljon ankeampi ja asiat tuntuvat haastavilta. Ei siis olisi ensimmäinen tai viimeinen kerta, kun hyvien yöunien jälkeen kaikki tuntuu paljon selkeämmältä ja loogisemmalta.

Tuo Joseph Cosmanin lausahdus ”Paras epätoivosta toivoon johtava silta, on hyvin nukuttu yö.” kuvastaa mielestäni loistavasti unen merkitystä ajattelutyöskentelyssä ja kiteyttää pitkälti kirjan. Niin omassa henkilökohtaisessa arkielämässä kuin työmaailmassakin, sillä riskit univajeessa voi olla kohtalokkaita.