Markkinointia rakkaudella

Kirjassa sanotaan ”Rakkaudella tehty työ huomataan. Sen viesti kulkee sanattomanakin tehokkaammin kuin suurella rahalla ostetun mainosajan myötä.” Komppaan tätä täysin ja uskon, että tässä onkin syy miksi pienemmät ketjuihin kuulumattomat putiikit ja kahvilat menestyvät vaikka kilpailijoina on suuria, jopa globaaleja ketjuja. Otetaan esimerkiksi Teeleidi. Yrityksellä on kaksi toimipistettä, pienempi piste keskustassa ja niin sanotusti pääpiste Kramsunkadulla, joka ei ole sijainniltaan parhaiten asiakkaat tavoittava mutta siitä huolimatta on aina lähes täynnä ja on selvästi löytänyt vakioasiakkaansa. Teeleidi on toki spesifioinut itsensä jo tietylle asiakaskunnalle sillä, että heiltä saa vain teetä eikä lainkaan kahvia. Kuitenkin syy miksi itsekin vain satunnaisena teen juojana aina palaan Teeleidiin on yrityksestä huokuva rakkaudella tehty työ, joka huokuu niin työntekijöistä kuin yrittäjän tekemisestä. En myöskään ole nähnyt Teeleidillä kovinkaan suurta mainostusta, mutta sitäkin tärkeämmästä mainonnan lähteestä eli asiakkaiden eteenpäin kerrotuista hyvistä kokemuksista olen kuullut sitäkin enemmän. Toisena esimerkkinä on Roberts Coffee. Kyseinen yritys on ketjukahvila sekä globaalisti toimiva, mutta he erottuvat edukseen samankaltaisista kilpailijoista kuten Espresso Housesta, ensiluokkaisella palvelulla, josta näkee, että työtä tehdään intohimolla ja suurella sydämellä. Tämän vuoksi ainakin itse tuen mieluummin paikkaa, jossa työntekijöistä välittyy hyvä fiilis kuin paikkaa, jossa työntekijöistä huokuu huonojen työolojen aiheuttama stressi ja kiire.

Kirjassa puhutaan viidestä tiibetiläisestä riitistä ja niiden takana olevista tausta-ajatuksista, joista kaksi seuraavaa koin tärkeiksi: ”Viestin täytyy olla mielenkiintoinen asiakkaan kannalta perille mennäkseen. Oman idean ja asiakkaan tiedostetun tai tiedostamattoman tarpeen välille täytyy onnistua rakentamaan luottamusta herättävä silta. ”sekä ”Toisten ideoiden ja mallien toistaminen ei synnytä innostuksen tulta sen enempää asiakkaissa kuin oman yrityksen rutiineja toteuttavissa kumppaneissakaan, ellei yrityksen arvoilla ja visiolla ole heille henkilökohtaista merkitystä.” Nämä ovat asioita, joita olen paljon pohtinut oman unelmani kissakahvilan toteutuksen kohdalla. Sitä mikä on kissakahvilan asiakkaan tiedostettu tai tiedostamaton tarve ja kuinka luoda tuo luottamusta herättävä silta sen välille. Sekä varsinkin jälkimmäistä, kuinka erottua Jyväskylän kissakahvilalla, kun idea ja malli on jo toteutettu Suomessa. Alussa mainittu rakkaudella tekeminen on yksi asia, jonka haluaisin kissakahvilasta välittyvän mutta sen lisäksi koen, että kahvilalle pitäisi keksiä jokin täysin muista kissakahviloista poikkeava juttu, joka toisi lisäarvoa asiakkaille.

Kirjassa mietitään voisiko havaijilaisten aloha-asennetta eli sitä, että on onnellinen siitä mitä jo on jalostaa aloha-markkinoinniksi. Eli markkinoinniksi, jossa annetaan hyvän kiertää, jaetaan, välitetään ja iloitaan kohtaamisista. Käytännössä tämän kaltainen markkinointi mainostaisi itse itseään, työntekijöistä ja yrittäjästä huokuvalla onnellisuudella, joka kutsuu puoleensa ja tarttuu ilman sen kummempia toimenpiteitä. Aikaisemmin mainitsemani Teeleidi ja Roberts Coffee, tekevät jo käytännössä jotain hyvin tämän kaltaista ja näen, että tämän kaltainen markkinointi voisi olla myös osa kissakahvilan viehätystä. Se ei tietenkään yksinään riitä, mutta voisi olla juuri se tekijä miksi asiakas valitsee tulla kissakahvilaan ketjukahvilan sijasta. Aloha-markkinoinnin voisi tiivistää lauseeseen ”markkinoinnin haaste on onnistua vuorovaikutuksessa niin, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli.” Tämä on hyvin tärkeä pointti, sillä varmasti jokainen allekirjoittaa sen, että todennäköisemmin palaa uudelleen asioimaan paikkaan, josta jäi hyvä mieli kuin paikkaan, josta jäi tunne, että tuli huijatuksi.