Kiinnostuin lihan loppu kirjasta sen nimen perusteella jo ensimmäisen kerran viime keväänä, kun olin pölyttämässä Kaukan treeneissä, joissa oli tehtävänä lukea toisten reflektioita ja niiden perusteella kertoa millaisen mielikuvan saa reflektioiden kirjoittajasta. Tuolloin päätin lisätä kirjan lukulistalleni ja tässä sitä ollaan. Aihe kiinnostaa erityisesti, koska olen itse kasvissyöjä ja unelmoin tulevaisuudesta, jossa ei olisi lainkaan tehotuotantotiloja. Tämän vuoksi luen mieluusti aiheesta, jos se vaikka nostattaisi ideoita, joilla voisi konkreettisesti saada vähennettyä lihan syöntiä yhteiskunnassa.

”Haluaisin kirjoittaa aiheesta puolueettomasti, mutta se ei ole mahdollista. Jokainen ihminen äänestää ruokavalinnoillaan joka päivä lihantuotannon jatkumisen puolesta tai sitä vastaan. Lihansyönti on puolueellinen ja ideologinen valinta siinä mistä siitä kieltäytyminenkin.” Myös minä haluaisin kirjoittaa tämän reflektion puolueettomasti, mutta tunteeni ovat samat kuin kirjailijalla, se on mahdotonta. Vaikka olen itsekin ”vain” kasvissyöjä enkä vegaani ja olen ollut myös lihansyöjä, en vain pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät suostu edes vähentämään lihan syöntiään ja perustelevat sitä väitteillä kuten, ettei kasvisruokavaliosta saa riittävästi proteiinia tai etteivät eläimet ole tuntevia ja tietoisia olentoja. Tällainen kommentointi meinaa poikkeuksetta mennä tunteisiin ja noina hetkinä on usein tehnyt mieli sanoa suoraan eikö kyseinen henkilö ymmärrä kuinka itsekästä lihan syönti on. Sillä jos valitsee syödä ainoastaan lihaa, haluaa tietoisesti riistää hengen toiselta tuntevalta ja tietoiselta olennolta, aiheuttaa itselleen terveysongelmia sekä edistää lihan tuotannon vaatimusten kautta haitallisia ilmastovaikutuksia, jotka lankeavat kaikkien planeetan asukkaiden kannettavaksi. Joten eikö kuulostaisi ihan kohtuulliselta, että jokainen edes vähentäisi omaa lihan kulutustaan? Kirjassa tämä onkin tiivistetty seuraavasti ”Ruoasta ja etenkin lihasta keskusteleminen on vaikeaa myös siksi, että ihmiset kokevat ruoan olevan yksityisasia, päätös, johon kukaan muu ei saa puuttua. Ruoka ei kuitenkaan ole yksityisasia. Se mitä syömme, on yhteinen asia ja meidän kaikkien ongelma.”

”Suurin osa ihmisistä syö lihaa, koska suurin osa ihmisistä syö lihaa” Lihan syönnistä on tullut normi, jota ei oikeastaan osaa edes kyseenalaistaa, ellei asiaa sen kummemmin ajattele. Itsekin söin nuorempana lihaa vain siksi, että siihen minut oli opetettu ja kaikki muutkin tekivät niin. Tuolloin näin itsekin kasvissyönnin hankalana normista poikkeavana erikoisruokavaliona, joka vain vaikeuttaisi elämääni. Olisihan se nyt noloa kieltäytyä vieraiden luona ruoasta sen takia, ettei syö lihaa tai että erikseen pitäisi mainostaa jonnekin mennessä, että minä tarvitsen sitten kasvisruoan. Uskon, että vaikka nykyään kasvissyönti on yleistynyt, jonka vuoksi ainakin Suomessa kasvisruokaa on tarjolla aina kouluruokaloista lähtien fine dining-ravintoloihin saakka, on kasvissyönnissä kuten monessa muussakin asiassa ennakkoluulot suurin syy, miksi sitä ei välttämättä lähdetä edes kokeilemaan. Yleisiä käsityksiä kasvissyönnistä ovat esimerkiksi, että se olisi hankalaa ja kallista. Ymmärrän nämä ennakkoluulot, sillä olen miettinyt samoja asioita itsekin ennekuin ryhdyin kasvissyöjäksi. Nämä ennakkoluulot tulisi kuitenkin pystyä murtamaan, jotta ihmisiä saataisiin vähentämään lihan määrää lautasellaan ja lisäämään kasvisten määrää. Sillä nykyään kasvissyönti on todellisuudessa tehty äärimmäisen helpoksi. Sen lisäksi, että kuten yllä mainitsin, kasvisruokaa saa lähes jokaisesta ravintolasta on kasviperäisiä proteiinin lähteitäkin saatavilla jo useita erilaisia. Tämän lisäksi nettisivut ja blogit pursuavat erilaisia kasvisruoka reseptejä ja on olemassa jopa vegaanihaaste.fi sivusto, josta löytyy kattavasti tietoa kaikesta vegaanisuuteen ja kasvisyöntiin liittyvästä.

 Kuinka minusta tuli kasvissyöjä? Olen aina ollut todella eläinrakas ja pitänyt jopa itsestään selvyytenä sitä, ettei eläimiä saa kohdella kaltoin. En ole myöskään erityisemmin ikinä pitänyt lihan mausta, jonka vuoksi siitä luopuminen ei ollut kovinkaan vaikeaa. Kuitenkin alku sysäykseni kasvissyöjäksi ryhtymisessä tapahtui neljä vuotta sitten reppureissulla, jossa matkustimme ystäväni kanssa Kambodžan kautta Vietnamiin. Koska molemmissa kohteissa lämpötilat olivat koko ajan +30, epäilytti minua ravintoloissa tarjotun lihan säilyvyys, sillä olin aikaisemmalla Thaimaan matkallani syönyt ystäväni kanssa vähintäänkin epäilyttävän annoksen, jossa oli possua. Tuosta epäilyttävästä possu annoksesta saimme ruokamyrkytyksen, joten tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta pyrkiä syömään matkan ajan lihattomia ruokia. Päätös siitä, että en syö lihaa enää Suomeenkaan palattuani syntyi, kun näimme vietnamilaisella torilla myytävän kokonaisia eläimen ruhoja, osa näistä oli todennäköisesti myös koirien, eikä vain eläinten, joita me länsimaalaiset olemme tottuneet syömään. Mietin silloin, että mikä oikeuttaa ihmisen tekemään jotain noin julmaa vain sen vuoksi, että hän itse saa syödäkseen, vaikka nykyolosuhteissa selviytyisi hyvin ilmankin lihaa ja siten tappamatta eläimiä. Uskon itse, että jos eläinteollisuuden raadollisuus saataisiin näkyvimmin esille se vaikuttaisi monien päätökseen edes vähentää lihan syöntiä. Sillä liian usein olen kuullut jonkun sanovan, ettei hän pysty katsomaan esimerkiksi Disneyn piirrettyjä tai jotain muuta fiktiivistä tv-ohjelmaa, koska niissä satutetaan eläimiä mutta samaan aikaan hän pistelee lihaa muitta mutkitta suuhunsa. Tai saan kauhistelevia katseita, jos kerron, että todennäköisesti kesällä syntyneistä söpöistä pikku possuista kasvatetaan joulukinkkuja. Periaatteessa kaikki tietävät, mistä liha heidän lautaselleen tulee mutta he haluavat ummistaa silmänsä tosiasioilta, joita lihan lautaselle saaminen vaatii. Harva osaa siis tuntea myötätuntoa tuotantoeläimiä kohtaan, koska niiden tappamista ei tarvitse tehdä itse tai olla näkemässä. Paul McCartney onkin sanonut mielestäni loistavasti ”Jos teurastamoissa olisi lasiseinät, kaikki olisivat kasvissyöjiä.”

Myös kaupat ohjaavat yllättävän paljon sitä mitä me syömme. Hypermarkettien sisäänheittotuotteet ovat lähes poikkeuksetta lihaa, halvalla. Tämä tietenkin luo tunteen, että sitä kannattaa ostaa ja se on normaalia. Saataisiinko kasvipohjaisille tuotteille luotua sama kannattavuuden ja normaaliuuden tunne, jos niitä otettaisiin sisäänheittotuotteiksi? Tämä toi mieleeni vastikään näkemäni eläinoikeuspuolueen Instagram postauksen, jossa he esittelivät vaaliohjelmassaan olevaa ehdotusta. Ehdotuksessaan he esittivät, että eläinperäisten tuotteiden arvonlisäveroprosenttia nostettaisiin ja kasviperäisten laskettaisiin. Tämän lisäksi eläinperäisille tuotteille asetettaisiin oma haittavero, niin sanottu portaittain nouseva kuolinkerroin. Tämä tarkoittaisi sitä, että korkeimmassa veroluokassa olisivat ne eläintuotannon alat, joissa kuolleisuus on suurinta ja lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistaminen heikointa. Alempaan veroluokkaan taas voisivat kuulua tuotteet, jotka sisältävät vain vähän eläinperäisiä aineita ja joissa eläinten hyvinvointi on todennettu. Omaan korvaani kyseinen ehdotus kuulostaa hyvältä, sillä se voisi lisätä kasvissyöntiä ja edistäisi parempia oikeuksia tuotantoeläimille. Jään mielenkiinnolla odottamaan kuinka eläinoikeuspuolueen käy ja saadaanko esimerkiksi kyseinen ehdotus käytäntöön ja mikäli näin käy, onko sillä positiivisia vaikutuksia kasvissyönnin lisäämisen suhteen.