Tiimiakatemian kaltainen ympäristö antaa opiskelijoilleen todella hyvät valmiudet tulevaisuuden työelämään, varsinkin tunnejohtajuuden näkökulmasta. Opinnot alkavat sillä, että toisilleen enemmän ja vähemmän tutut opiskelijat jaetaan tiimeihin yksilö haastatteluiden ja Belbinin testitulosten perusteella. Tämän jälkeen opiskelijoiden tulisi pystyttää osuuskunta ja harjoittaa yritystoimintaa samalla tutustuen toisiinsa. Tavoitteena on luoda syvempiä ystävyyssuhteita tiimin sisällä sekä käydä rakentavaa keskustelua ja aitoa ajatuksen vaihtoa, eli dialogia, jossa hulluimmatkin ajatukset voidaan tuoda esille. Tällaisen tason läheisyys, yhteistyö, luottamuksen rakentaminen ja hullujen ideoiden ääneen sanoittaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, jos ihminen ei tunne olevansa turvassa. Avain kaikkeen on avoin keskustelu, joka pohjautuu luottamukseen. Mikään ei voi muuttua ennen kuin ääneen sanomaton sanotaan ääneen. Tielle asettuu pakosti esteitä, jonkun käytös häiritsee, ajatukset eivät kohtaa, uusi toimintamalli koetaan vääräksi tai toisen sanat tulkitaan väärin. Siksi meidän on tärkeää oppia johtamaan tunteita.   

Kirjassa esitettiin kysymyksiä liittyen omaan työpaikkaan ja sitä koskevaan rohkeuteen. Näillä kysymyksillä autettiin kuuntelijaa kartoittamaan oman työpaikan ilmapiirin laatua ja sitä, kuinka syvä luottamus ja psykologinen turvallisuus työpaikalla vallitsee. Kysymysten kautta kuuntelija pystyi myös peilaamaan sitä, millä tavalla turvallisuuden tunteen tulisi näkyä omalla työpaikalla. Peilasin tätä harjoitetta omaan tiimiini. Työympäristömme on hieman normaalista poikkeava, mutta harjoitus oli silti hyödyllinen. Tiimissämme voi rehellisesti myöntää, jos ei tiedä jotakin asiaa tai vastausta. Tällaisessa tilanteessa monesti joku tarjoaa apua ja auttaa selvittämään asian. Tiimimme sisällä kukaan ei päde paremmuudellaan tai suuremmalla määrällä tietoa, vaan tieto pyritään jakamaan koko tiimille, jotta jokainen voi oppia siitä ja mahdollisesti viedä oppeja käytäntöön.   

Koko tiimiakatemian yhteisössä todella pysähdytään keskustelemaan, sillä dialogin käyminen ja dialogitaitojen harjoittaminen on yksi akatemian tärkeimmistä aiheista. Dialogin A ja O on se, että annamme toisillemme tilaa puhua, opettelemme todella kuuntelemaan ja olemaan tasapainoisessa vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Joten kyllä, jokaisella on yhtäläinen oikeus puheenvuoroon ja heitä kuunnellaan. Nuorilla tiimeillä dialogitaidoissa saattaa olla vielä hieman hakemista, sillä tasapainoinen ryhmädynamiikka ja oma tapa käydä dialogia on vielä rakentamisvaiheessa. Nuorissa tiimeissä saatetaan puhua toisten päälle ja dialogi saattaa olla hyvin katkonaista, mutta sielläkin jokaisella on oikeus puheenvuoroon. Eri asia on sitten se, ottavatko kaikki henkilöt yhtä lailla itselleen puheenvuoroa. Meidän tiimimme sisällä keskusteluissa voidaan kertoa faktoja ja niiden seassa tilaa todellakin on “minusta tuntuu…” kommenteille. Dialogeissamme on paljon naurua, hulluttelu ja vitsailu on sallittua ja näistä piirteistä on osittain muokkautunut osa meidän tiimiämme ja tapaamme toimia. Olemme tehneet paljon töitä psykologisen turvallisuuden rakentamisen eteen viimeisen vuoden aikana. Kysymyksiin vastaaminen sai ajattelemaan, millainen oli lähtötasomme. Vertaamalla näitä kahta tilannetta todella huomasi, että työ on tuottanut tulosta ja tiimissämme vallitsee yhä vahvempi luottamus ja psykologinen turvallisuus.   

Nykyinen extrovertteja suosiva työmaailma saattaa luoda useammalle ahdistusta. Se saattaa herättää kysymyksiä omista mahdollisuuksista, kun ei mahdukaan yhteiskunnan määrittelemään muottiin. Tällainen roolilaatikko tullaan kuitenkin tulevaisuudessa murtamaan pala palalta. Erikoisuus, erilaisuus ja omalaatuisuus ovat ainoita kiinnostavia asioita, sillä koneet eivät siihen pysty. Tulevaisuudessa tarvitaan nimenomaan erilaisia tekijöitä. Työstä ei tule mitään, jos työpaikat ovat täynnä virtaa purskuvia extroverttejä, jotka säntäävät paikasta toiseen pää pilvissä hurjia visioiden. Kuka silloin järkeistää visiot, toteuttaa suunnitelmat ja pitää huolen, että työt tulevat viimeistellyksi ja kunnolla tehdyiksi. Tiimiakatemialla meitä ei jaeta turhaan suuriksi tiimeiksi, jotka muodostuvat hyvinkin erilaisista ihmisistä. “Määrästä löytyy voimaa”. Meillä on unelmoijia, toimeenpanijoita viimeistelijöitä, suunnittelijoita, tekijöitä ja niin edespäin. 16 henkisestä tiimistämme löytyy tekijöitä joka lähtöön. Kun osaamme käyttää tiimin sisältä löytyvät resurssit oikein, pääsemme pitkälle.   

Suurten asioiden toteuttamiseksi meidän tulisi ymmärtää paremmin toisiamme ja nimenomaan toistemme tunteita. Tunteita johtaessa meidän tulisi ensin tutkiskella itseämme, jotta voimme tunnistaa pinnan alla lymylevän primääritunteen, josta vahvat tunnereaktiot aiheutuvat. Kun tunnistamme tunteen, seuraava askel on puhua siitä avoimesti muille Tällöin tulemme paremmin ymmärretyksi. Näyttämällä ja tajuamalla todellisia tunteita, pääsemme tilanteista nopeammin yli, ajatus pysyy selkeänä emmekä huku tunteiden pyörteeseen.   

Tunteiden purkamiseen kuitenkin vaaditaan aikaisemmin mainittu luottamuksen piiri. Jotta asia saadaan nopeasti käsiteltyä, ohitse ja siitä opitaan, täytyy tilassa vallita luottamus. Rehellisyys ja avoin kommunikointi auttaa meitä oppimaan negatiivisten tunteiden käsittelemistä ja niiden aiheuttamien reaktioiden parempaa ymmärrystä ryhmänä ja yksilöinä. Kun yksilö on psykologisesti turvallisessa tilassa, hän uskaltaa olla haavoittuvainen ja näyttää tunteensa. Hän uskaltaa olla eri mieltä, heittää hulluja ideoita ja kokeilla pelkäämättä epäonnistumista. Meidän siis pitää pystyä luomaan tunneyhteys, jossa pystymme lukemaan ei ääneen sanottuja fiiliksiä ja käyttäytyä tavalla, joka antaa mahdollisuuden tuoda luovuuden esiin.   

Kirjassa mainitaan, että Simon Sinek puhuu johtajista suunnan näyttäjien ja luottamuksen ympäristön luojien lisäksi tekemisen esimerkkeinä. Johtaja on se, joka ensimmäisenä tervehtii, kiittää ja sanoo ääneen pelottavat asiat. Johtaja tekee niitä pieniä rakkaudellisia tekoja, jotka pikkuhiljaa luovat ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa toimia inhimillisesti ja oikein. Hetki sitten pitämissämme kehäteoriatreeneissä sain palautetta siitä, että olen empaattinen johtaja ja olen toiminut tiimille suunnan näyttäjänä omalla avoimuudellani. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun koin onnistuneeni johtajana. Olen monesti kokenut oman tunteikkuuteni ja tunneherkkyyteni heikkoutena. Olen myös hävennyt sitä, kuinka tunteikas ihminen olen ja tämän seurauksena olen rajoittanut omaa ulosantiani kylmemmäksi. Huomasin saman tapahtuneen, kun samaisissa treeneissä tiimiläiset kommentoivat sitä, miten henkilökohtainen elämäni on viime aikoina näkynyt akatemian arjessa ja johtamisessani. Aloin rajoittamaan ulosantiani ja käytöstäni heidän läsnäollessa. Kirjan kappale siitä, kuinka tunteiden johtamisen ytimessä on itsensä rehellinen kohtaaminen ja oman väistämättömän erilaisuutensa hyväksyminen sai minut tajuamaan, ettei minun pidä yrittää olla mitään muuta kuin olen. Pitää pystyä myöntämään ja tunnistamaan oma omituinen yhdistelmänsä ja kokea se vahvuutena. Tätä kautta löydämme arvomme ilman titteliä ja suorituksia.   

Tunteiden johtamiseen ei löydy pikaratkaisua. Tiimin arjessa aion pitää mielessä askeleet, joilla kohdataan tunteet ja mahdollisesti pääsen myös testaamaan itse niiden toimivuutta. Meidän on tultava tietoisiksi tilanteesta, jotta voimme pysäyttää autopilotin. Tämän jälkeen olisi hyvä tunnistaa ja nimetä tunteet, kirjoittaa ne, vaikka paperille tai kertoa ystävälle. Tunteiden konkretisoiminen rauhoittaa aivot ja selkeyttää epämääräisen tunnemössön. Parhaassa tapauksessa opimme tunteista lisää esimerkiksi tältä samaiselta ystävältä, jolle kerroimme asiasta. Tämän jälkeen pystymme mahdollisesti kertomaan, mistä tunne johtuu. Tämän kaiken tiedostaminen riittää jo siihen, että pystymme toimimaan seuraavassa vastaavassa tilanteessa paremmin. Kun osaamme johtaa tunteita, osaamme pysäyttää mielemme. Kuuntelemme tunteitamme, rikomme luupin ja pystymme keskittymään paremmin läsnäoloon, tekemiseen ja etenemiseen. Näemme tunteidemme takaa pelon ja jännityksen, mutta hyväksymme sen ja jatkamme matkaa.