Tänään aamulla herättyäni näin televisiosta, kun Iivo Niskanen voitti olympiakultaa miesten 15 kilometrin hiihtokilpailussa. Tämä herätti monia ajatuksia mieleeni kirjan luettuani. Ensimmäisenä kirjaan liittyvänä ajatuksena mieleeni juolahti se, että tämän kyseisen mitalin eteen on tehty uskomaton määrä töitä ja ylläpidetty kovia treeni- ja ruokavaliorutiineja useita vuosia. Toisena mieleeni heräsi ajatus siitä, mikä on saanut Iivo Niskasen ylläpitämään näitä rutiineja niinkin pitkään ja hartaasti, että niillä voitetaan olympiakultaa. Arvelen, että tämä johtuu puhtaasti Niskasen intohimosta ja rakkaudesta lajia kohtaan. Kirjassa puhutaan siitä, että on unohdettava tavoitteiden asettaminen ja muutettava toimintatapoja, mutta olisiko esimerkiksi Iivo Niskanen saavuttanut tavoitteitaan, jos hän ei olisi koskaan asettanut niitä ja turvautunut vain päivittäisiin rutiineihin ja välillä tylsäänkin harjoitteluun?

Omassa elämässäni haluaisin parantaa/vaihtaa joitain rutiineja. Tällainen voisi olla esimerkiksi Netflixin päivittäisen katsomisen vaihtaminen päivittäiseen kirjan lukemiseen. Kuinka tällainen muutos käytännössä tapahtuu? Kirjan mukaan henkilön identiteetti muodostuu rutiineista, ja rutiinit puolestaan muodostuvat helpoiten identiteetin kautta. Tämän takia voisin ajatella, että haluan olla mieluummin lukutoukka kuin sohvaperuna ja ajatella juuri niin, että tykkään kirjojen lukemisesta mieluummin kuin niin, että pakotan itseni lukemaan kirjoja päivittäin. Toisaalta yksi tapa rutiinien kehittämiseen on se, että tietoisesti ohjaan itseäni tekemään asioita toistuvasti niin pitkään, että niistä tulee automaattisia toimintatapoja. Puolestaan toimintatapojen tullessa rutiineiksi, ne muodostuvat osaksi identiteettiä ja muovaavat itseeni liittyviä uskomuksia.

James Clearin kirjan ”Pura rutiinit atomeiksi” pääideana on opettaa ihmisille se, että pienillä arkisilla toistuvilla teoilla eli rutiineilla on valtava vaikutus yksilön elämään. Jotta saisin aikaan muutoksen arkisissa rutiineissani, voisin hyödyntää kirjan neljää käyttäytymismuutoksen lakia. Ensimmäistä lakia (ärsyke) ”tee siitä ilmeinen” voisin hyödyntää laittamalla kännykkääni hälytyksen, joka muistuttaa minua siitä, että on aika sulkea televisio ja lukea kirjaa. Toista lakia (tarve) ”tee siitä houkutteleva” voisin hyödyntää valitsemalla mahdollisimman mielenkiintoisen kirjan, jota oikeasti haluan lukea. Kolmas laki ”tee siitä helppoa” on luontevasti hyödynnettävissä esimerkiksi laittamalla kirjan yöpöydälle odottamaan lukuhetkeä tai vaihtoehtoisesti lataamalla puhelimeen äänikirjasovelluksen. Viimeinen eli neljäs laki (palkinto) ”tee siitä tyydyttävä” tulee itsestään, kun lukee kirjaa ennen nukkumaanmenoa, koska se helpottaa nukahtamista. Se vaikuttaa myös uuteen identiteettiini ”lukutoukkana”, kun pystyn lukemaan kirjoja nopeammin ja luettujen kirjojen pino kasvaa.

 Olen elämäni aikana tehnyt monista rutiineista itselleni mielekkäitä ja joistain rutiineista vähemmän mielekkäitä. Näitä ”mielekkäitä” rutiineja on huomattavasti helpompi ylläpitää ja vähemmän mielekkäitä on taas merkittävästi hankalampi. Esimerkkinä mielekkäästä ja helposta rutiinista on omalla kohdallani kitaransoiton harjoittelu. Arvelen, että kitaransoitto on aina pysynyt helposti toteutettavana ja mielekkäänä rutiinina sen takia, että olen tehnyt siitä itselleni automaattista, houkuttelevaa, helppoa ja palkitsevaa. Kitara on aina pienestä pitäen ollut huoneessani helposti saatavilla, lempikappaleiden soittaminen on ollut mieluisaa ja houkuttelevaa ja opetuksen kautta se on ollut vielä huomattavasti helpompaa. Uuden oppiminen ja aina vaikeampien tekniikoiden hallitseminen on viehättänyt ja tehnyt soittamisesta palkitsevaa.

Omassa elämässäni olen havainnut, että saatan haukata liian ison palan, kun aloitan jonkin uuden asian tekemisen/opettelun. Tästä esimerkkinä on dieetti. Usein olen aloittanut liian rajusti ja puuduttanut itseni loppuun liian isoilla ja äkkinäisillä muutoksilla. Parempi vaihtoehto tällaisessa tilanteessa on tai olisi ollut se, että olisin pikkuhiljaa alkanut vähentämään esimerkiksi herkkujen syömistä ja tehnyt pieniä muutoksia matkan varrella ja totuttanut itseni uudenlaiseen elämäntyyliin ja uuteen identiteettiin. Liikunnan osalta esimerkiksi juokseminen on itselleni aina ollut jokseenkin hankala ylläpitää rutiinina ja olen usein lähtenyt liian pitkille lenkeille äkkiseltään. Kirjan kuvaaman ”kahden minuutin säännön” mukaan minun kannattaisi mieluummin, vaikka mennä lenkille kahdeksi minuutiksi joka päivä ja tehdä siitä säännöllinen tapa, joka ajan mittaan muuttuu kunnolliseksi lenkkeilyksi, kuin se, että käyn kerran vuodessa lenkillä ja teen siitä itselleni epämieluisan kokemuksen. Kirjassa puhuttiin myös siitä, että on rutiinien kannalta tärkeää lopettaa asian tekeminen ennen kuin siitä tulee epämieluisaa. Tätä kautta rutiinit muodostuvat helpommin ja niistä saa tehtyä arkisia tapoja. Tämän jälkeen, kun rutiinit ovat muodostuneet on helpompi alkaa puskemaan itseään epämukavuusalueelle ja samalla säilyttää rutiinit. Näin ollen saavutan pitkällä aikavälillä merkittäviä muutoksia elämässäni.

Jos joka päivä kehitän itseäni prosentin paremmaksi jollain osa-alueella, kirjan mukaan olen vuoden päästä kehittynyt siinä 37 kertaa paremmaksi versioksi itsestäni. Tämä on mielestäni erittäin kiehtovaa ja tätä haluan kokeilla tulevaisuudessa. Kaiken kaikkiaan kirja antoi paljon herätteleviä ajatuksia, joita voin varmasti hyödyntää jokapäiväisessä elämässäni.