Älykäs intuitio

Kirjoittaja: Hennamaiju Honkonen

20 helmikuun, 2023

Lähdeteos: Älykäs intuitio

Lähdeteoksen kirjoittaja: Asta Raami

Teoriapisteet: 3

Intuitio on itselle tuttu käsite ja ensimmäisenä siitä tulee mieleen äärimmäisen hyvä tai huono tunne jonkin asian tekemisestä tai jonnekin menemisestä. Mitä sitten on älykäs intuitio? Kirjaa lainaten: ”Älykäs intuitio on intuitiota, jonka voi erottaa satunnaisesta mielihalusta, pelosta tai muusta intuitiota vinouttavasta tekijästä. Älykäs intuitio auttaa päätöksenteossa, ongelmien ja ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa sekä uuden visioinnissa.”

Kuten alussa mainitsin oman tietoni ja kokemukseni mukaan intuitio on tuntemus, joko todella hyvä tai huono sellainen. Kirjassa intuitiota on kuvailtu näin: ”Intuitio voi näyttäytyä erilaisina tuntemuksina ja monenlaisena tietona. Esimerkiksi idea voi tuntua hyvältä, suunta voi olla lupaava tai ratkaisu voi tuottaa epämukavan olon. Voi tulla tunne paikkansapitävyydestä tai että jokin ei täsmää tai yhdisty.” Uskon, että kaikki ovat saaneet tällaisia edellä mainittuja intuition tuntemuksia. Itselleni tulleista intuition tuntemuksista nousee mieleeni kaksi tilannetta. Ensimmäinen tapahtui vuosia sitten kun saimme ystävieni kanssa kutsun uudenvuoden juhliin, jotka tuttumme järjesti. Hän oli maineeltaan arveluttava koska nuoruudessamme hän oli pyörinyt huumepiireissä. Mutta meille hän oli aina ollut oikein mukava, joten kyseinen seikka ei sinällään ollut esteenä sille, ettemme olisi juhliin lähteneet, vaikka se ehkä hiukan herätteli ”onkohan tämä nyt hyvä idea” tyyppistä intuitiota. No päädyimme lähtemään juhliin koska halusimme tehdä jotain erilaista uutenavuotena, emmekä aina olla jonkun pikkuyksiössä aloittelemassa ja mennä siitä jatkamaan iltaa baariin.  Muistan edelleen elävästi, kun sen illan aikana intuitio ensimmäisen kerran sanoi todella vahvasti, että olisi pitänyt jäädä mieluummin kotiin. Tämä tapahtui, kun saavuimme juhlapaikalle. Juhlapaikkaa ei nimittäin nimellä juhlapaikka voinut kuvailla. Ensimmäinen paikasta tuleva mielikuva oli autioitunut laitos. Sillä rakennus, jonka pihaan saavuimme, oli kaikin puolin kuin suoraan kauhuleffasta vanha, ränsistynyt ja osissa ikkunoista oli kalterit. Jälkeenpäin voi huvittuneena ihmetellä miksi emme tuossa vaiheessa vain kääntäneet autoa pihassa ympäri ja lähteneet kotiin sillä sanoimme kaikki ääneen, että ”nyt ei kyllä ole hyvä tunne tästä paikasta.” Lyhyesti tiivistettynä bileet paljastuivat narkkarien kokoontumiseksi, josta me haluisimme hyvin nopeasti pois. Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä huomasimme tämän onneksi vain muutama tunti saapumisemme jälkeen ja pian olimmekin nasta laudassa ajamassa kohti Jyväskylää. Tuo reissu on kuitenkin opettanut kuuntelemaan intuitiota, sillä jos saan jostain samanlaisia tuntemuksia kuin tuolloin tiedän, että kannattaa mieluummin jäädä kotiin tai lähteä hyvin pikaisesti pois. Myös positiiviseen intuitioon luottamista olen päässyt käytännössä todistamaan. Reissatessa ulkomailla on intuitio ja sen kuunteleminen usein oleellista. Toinen tilanne, jossa intuitio oli läsnä on Bangkokin reissulta. Olimme ystäväni kanssa menneet Tuk-tukilla syrjäisemässä pikku kylässä sijaitsevaan kissakahvilaan mutta budjetti syistä päätimme, että Tuk-tukilla menemisen sijasta kävelemme takaisin majoituksellemme. Tämä oli vielä aikaa ennen Google Mapsin käytön yleistymistä, joten käytössämme oli vain paperinen kartta. Olimme todella hukassa ja useamman tunnin ajan jo yrittäneet löytää takaisin majoitukseemme. Neuvoa emme olleet paikallisilta kysyneet, koska hyviä poikkeuksia lukuun ottamatta Aasiassa on sellainen kulttuuri, että jos sinulta kysytään neuvoa ja vaikka et osaisikaan auttaa, niin sen sijaan, että toteaisit ettet osaa auttaa, neuvot kysyjää menemään johonkin suuntaan. Olimme todistaneet tämän aikaisemmin jo muutamaan otteeseen ja niillä kerroilla joutuneet vain enemmän eksyksiin. Kuitenkin auringon laskiessa ja pimeyden hiipiessä Bangkokin syrjäkujien ylle aloimme olemaan epätoivoisia, ja päädyimme kysymään neuvoa paikallisilta nuorilta, jotka odottivat bussia. Onneksemme yksi heistä puhui vähän englantia ja sanoi, että he ovat menossa samaan suuntaan kanssamme ja jos haluamme voimme seurata heitä. Mieti itsesi kyseiseen tilanteeseen, olet uudessa maassa, eksyksissä ja tuntematon sanoo vievänsä sinut sinne, minne olet menossa, luottaisitko häneen? Itselleni ja myös ystävälleni tuli vahva intuitio, että heitä seuraamalla pääsemme takaisin majoituksellemme. Ja näinhän siinä onneksi kävi. Vaikkakin matka oli yksi elämäni hämmentävimmistä, kun vain seurasimme nuorten perässä, hyppien bussista toiseen oikeastaan tietämättä mihin olimme menossa. Kirjassa korostetaan intuition tärkeyttä myös rekrytointitilanteissa ja varsinkin rekrytoijan roolissa. Sillä paljon rekrytoivat ovat kertoneet, että tilanteet, joissa paperilla kaikki näyttää hyvältä mutta ”jokin sanoo ei” ovat yllättävän yleisiä. Voin myös työnhakijan näkökulmasta samaistua tähän. Monesti työpaikka saattaa ilmoituksessa kuulostaa oikein hyvältä ja palkkakin olla kohdallaan, mutta haastattelussa joistakin esimiehistä vain tulee sellainen tuntemus, että tähän paikkaan en halua töihin. Yllättävän monesti onkin jostain saanut myöhemmin kuulla, että esimerkiksi kaverin kaveri on työskennellyt kyseisessä työpaikassa ja siellä työilmapiiri on huono tai esimiehellä olisi parannettavaa johtamistyylissään.

Yksi tärkeä osa oman intuition kehittämistä on avoimin silmin asioiden katsominen sekä aktiivinen hereillä olo, josta samaistun vahvasti seuraavaan kirjassa olleeseen esimerkkiin. ”Yritän tehdä niin, että kun joku juttu menee joltakin osin pieleen, niin ajattelen, onko tässä joku syvempi tarkoitus. Lähettääkö universumi minulle jonkun aivan huikean vinkin, että pitääkin ottaa nyt joku askel, mikä mahdollistui juuri siitä syystä, että jotkut hommat tyrehtyivät.” Näin olen pyrkinyt itsekin jo jonkin aikaa ajattelemaan. Esimerkiksi muutama vuosi takaperin universumi koitti lähettää minulle huikean vinkin seuraavista askelistani. Minut irtisanottiin työstäni ja sen myötä jouduin laittamaan romukoppaan suunnitelmani, että olisin kyseisen vuoden tehnyt mahdollisimman paljon töitä ja säästänyt mahdollisia tulevia opintoja varten. En voi sanoa, että olisin heti ajatellut irtisanomisella olevan jokin suurempi tarkoitus. Kuitenkin asiaa sulateltuani ymmärsin, että minun kuului lähteä kyseisestä työpaikasta, jotta minulla olisi suurempi paine hakea opiskelemaan ja myös päästä opiskelemaan ei niin perinteisten väylien, kuten avoimen opintojen kautta. Sillä jos olisin saanut pitää työpaikkani, tuskin olisin tutkinut edes avoimen opiskelun kaltaisia mahdollisuuksia. Työssäkäyvänä en myöskään olisi pystynyt samaan opintoihini rahallista tukea TE-toimiston kautta. Varsinkin jälkeenpäin asiaa katsoen on siis helppo todeta, että irtisanominen oli onni onnettomuudessa ja tieni Tiimiakatemialle. Olen joulukuusta saakka ollut samankaltaisessa tilanteessa, kun minulle ei ollut enää tarjota töitä paikasta, jossa tein opintojen ohessa satunnaisesti töitä. Paikka oli vieläpä sama, josta minut irtisanottiin ennekuin aloitin opintoni Tiimiakatemialla. Kuulostelin tuntemuksiani puhelun jälkeen, jossa minut oli taas irtisanottu samasta työpaikasta. En oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, sillä tilanne tuntui surkuhupaisalta. Olin palannut samaan paikkaan, vaikka minua ei siellä selvästikään arvostettu ja lopputulos oli sama kuin aikaisemmin. Intuitioni kuitenkin sanoi, että näin sen kuuluikin mennä ja työni kyseisessä työpaikassa oli nyt tehty ja oli aika mennä näyttämään taitonsa jonnekin jossa niitä osataan arvostaa. Vielä en tiedä mikä tuo työpaikka on vai onko se jopa jokin Tiimiakatemian kautta tuleva projekti, johon pystyn laittamaan enemmän aikaani, kun en ole sitoutunut vanhaan työpaikkaani.

Kirjassa puhutaan myös osaamisen kartoittamisesta mielikuvaharjoitusten avulla. Tämä onkin itselleni jo tuttua, sillä kyseisestä oppimisen tavasta kerrotaan myös Erik Bertrand Larssenin Paras kirjassa. Kyseisen kirjan reflektiossani mainitsinkin, että olen tietämättäni jo ennen kirjan lukemista käyttänyt mielikuvaharjoituksia esimerkiksi jännityksen rauhoittamiseen. Jos seuraavana päivänä on esimerkiksi tiedossa jokin uusi ja jännittävä tilanne olen mielikuvissani käynyt päivän kulun läpi. Aiheesta luettuani olen laajentanut mielikuvaharjoitteita arkikäytössäni esimerkiksi tanssi harrastukseeni. Saatan monesti nukkumaan mennessäni käydä mielessäni koreografian liikkeet läpi ja olen huomannut, että siten liikkeet pysyvät yhtä hyvin mielessä kuin, jos olisin oikeasti tehnyt liikkeet läpi. 

Olen muutaman viikon ajan pohtinut mitä tehdä projektin kanssa, josta minulla on ristiriitaiset tunteet. Minut siis valittiin mukaan Spotlightin tapahtumatuotanto tiimiin. Suostuin lähtemään mukaan tiimiin, vaikka en ole aivan satavarma onko kyseinen pesti kuitenkaan minua varten. Kerroin tuntemuksistani projektipäällikölle paikan hyväksyessäni ja hän kehotti lähtemään mukaan ja rohkeasti kertomaan, jos tuntuukin siltä, että haluaa jättäytyä pois ja se on ok. Tunteet projektissa mukana olemisesta ovat ristiriitaiset sillä projektissa kiinnostaa se, että pääsee tutustumaan myös Tiimiakatemian ulkopuolisiin ihmisiin sekä saamaan paljon oppia tapahtumanjärjestämisestä. Projektissa mukana jatkaminen kuitenkin epäilyttää sen vuoksi, että kyseisen projektin lisäksi itsellä on jo samanaikaisesti käynnissä olevia projekteja useampikin. Myös se mietityttää, että projekti vie paljon aikaa mutta se tehdään täysin vapaaehtoistyönä. Itse vapaaehtoistyössä ei ole mitään vikaa mutta koen, että silloin halun tehdä projektia pitäisi tulla intohimosta kyseistä asiaa kohtaan. Raha toki mietityttää myös siinä mielessä, että Tiimiakatemialta voisi olla mahdollista myös saada projekti, jossa oppisi tapahtumatuotantoa mutta siitä voisi myös saada rahaa toisin kuin Spotlightista. 

Onnekseni kirjasta saattaa löytyä ratkaisu pulmaani. Nimittäin harjoitus, jossa vaihtoehtoja voi verrata kehon tiedon avulla. Tiivistetysti harjoituksessa kysymys sekä vaihtoehdot kirjoitetaan paperille. Kysymykseni voisi esimerkiksi olla: mikä projektissa on minulle tärkeintä? Sitten listataan ylös mitkä asiat itselle ovat projektissa tärkeitä kuten uuden oppiminen, mukavat tiimiläiset ja niin edelleen. Nämä voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Seuraavaan kohtaan avuksi tarvitaan ystävää tai puolisoa. Otetaan mukava asento, suljetaan silmät ja rauhoitetaan keho muutamalla syvällä hengityksellä. Sitten ystävä vai puoliso lukee ääneen kaksi vaihtoehtoa ja omana tehtävänä on tarkkailla kehoa sekä minkä kehotuntemuksen kysymys herättää. Kysymys voisi kuulua esimerkiksi näin ”Kumpi on sinulle tärkeämpää projektissa uuden oppiminen vai mukavat tiimikaverit?” Jos kehollisista tuntemuksista on hankalaa saada selvää voi kysymystä tarkentaa esimerkiksi näin: ”Kuvittele tilanne, jossa oppisit valtavasti, mutta et pitäisi kenestäkään tiimiläisestäsi.” tai ”Kuvittele tilanne, jossa pidät kaikista tiimiläisistäsi mutta et opi mitään uutta.” Tämän jälkeen tarkkaillaan uudestaan kehon tuntemuksia ja ystävälle tai puolisolle kerrotaan kumpi vastaus tuntuu kehossa paremmalta. Ystävä tai puoliso kirjaa vastauksen ylös. Harjoituksessa kysymyksiä ei esitetä itse siksi, että kysymystä voi tunnustella ilman sen ajattelemista ja kaikki keskittyminen pääsee kohdentumaan kehon tuntemuksiin. Lopuksi koossa pitäisi olla kehon antama tärkeysjärjestys, jota voi verrata alussa ”järjen avulla” tehtyyn järjestykseen. 

You May Also Like…

LUOVA JÄRKEVYYS

Luovuus, luovat hullut, innovaatioprosessit, strategiat ja workshopit. Ällöjä sanoja… kuulostaa pakottamiselta ja...

Suojattu: Alkemisti

Salasanasuojattu

Katsoaksesi tätä suojattua sisältöä, kirjoita salasana alle:

Tekoäly 123

Ajattelin lukea tekoälyyn liittyvän kirjan ja perehtyä sitä kautta aiheeseen vielä lisää. Tekoäly on ollut tosi...

0 kommenttia

Lähetä kommentti