Olen aina ollut kiinnostunut intuitiosta ja useimmiten tehdyt päätökseni pohjautuvat intuitioon. Olen tiedostanut toimivani tunnepohjaisesti, mutta koskaan en ole reflektoinut tarkemmin miksi niin oikein toimin. Tai miten voisin ottaa intuitiosta vielä enemmän irti, tietoisen ajattelun voimalla. Nyt tässä hetkessä, akatemian pyörteissä olen ruvennut pohtimaan omia tottumuksiani projektien saralla. Haastavatko ne minua tarpeeksi tai saanko niistä riittävästi jännitystä ja oppia? Mitä intuitioni kertoo projekteistani. 

Päätin tarttua Asta Raamin Älykäs intuitio kirjaan ja lähteä tietoisesti työskentelemään oman intuitioni kanssa. Kirja oli hyvin avartava ja vahvisti pohdintaani siitä, että sisimmästä tulevaan tunteeseen on useimmiten syytä luottaa. 

Intuitio koostuu kolmesta tekijästä

Ensimmäisen on kyky virittäytyä intuitioon, toisena on lukutaito eli kuinka tulkita omaa intuitiota ja kolmas tekijä on kyky, jolla tarkastelee alitajunnan tuomaa ajatuksen luotettavuutta. Nykymaailmassa suuri osa korvataan tekoälyllä yhä enemmissä määrin. Intuitio on siitä kannalta katsottuna erittäin mielenkiintoinen asia, sillä ihmisaivoja sekä intuitiota ei voi jäljittää tekoälyllä. 

Toivomme usein jonkin auktoriteetin kertomaan, mikä on oikea tai väärä. Sisäisen tiedon kohdalla auktoriteettejä ei ole. Tämän lisäksi vain meillä itsellämme on pääsy omaan sisäiseen tietoon. Siksi oman intuition kuuntelu ja sen luotettavuuden arviointi on omalla kontolla. 

En ole aikaisemmin tainnut ajatella, mitä intuitio oikeasti on. Kirja kiteytti määritelmän hyvin. Siihen liittyy vahva varmuuden tunne, mutta vaikka tunne tuntuu oikealta tai todelta, ei ole taetta että se olisi totta. Tunne tai mielipide ei ole riittävä perustelu tiedolle, vaikka se on erittäin tärkeä näkökulma. Monesti huomaankin ajattelevani, että oma intuitio olisi jollain tavalla totuus tai tieto. 

Minun on helppo virittäytyä intuitioon. Olen oppinut havainnoimaan tunnetta ja se ilmeneekin todella nopeasti. Erilaiset tilanteet, ihmiskohtaamiset ja esimerkiksi asiakaskäynnin jälkeen pohdin usein tunnetta, mitä kohtaamisista jäi ilmoille. Välillä huomaan intuition määrittelevän liikaakin fiiliksiäni ja jatkoa ajatellen omat ajatukset saattavat olla aika-ajoin rajoitteena tai esteenä. Ehkä minulla olisi siis vielä kehitettävää kyvyssä tarkastella alitajunnan luotettavuutta. Omaa sisäistä tietoa voi kuitenkin harjoitella tulkitsemaan ja intuition taitoa voi kehittää. Rehellisyys on suuressa osassa, jotta osaa huomioida kaikki näkökulmat. Monesti saatan keskittyä vain siihen, mikä sopii omiin uskomuksiini ja muuta näkökulmat jäävät vähemmälle huomiolle. 

Mihin älykästä intuitiota sitten tarvitsemme?  

Jotkut voivat sekoittaa intuition henkimaailman asioihin. Välillä se saattaa tuntua myös itsestäni siltä, sillä aina tunne ei ole järjellä selitettävissä. Tunne jää usein arvailujen varaan ja pelkkään tuntemukseen. Älykästä intuitiota tarvitsemme kuitenkin uuden luomiseen, uuden synnyttämiseen, kokeiluun ja siihen, jotta meillä olisi kyky ylittää itsemme. Terävä päättely yhdistettynä intuitioon on usein lyömätön kombo. 

Kun suuntaamme mielemme tiettyä tavoitetta kohti, alitajuntainen mieli alkaa työskentelemään asian eteen. Asta Raami kertoi, että omalla kohdallaan menestymisen salaisuus oli ottaa pari hyppyä tuntemattomaan vain, koska asiasta oli todella vahva ja hyvä tunne. Tätä huomaan tekeväni itsekkin, unohtaen välillä punnita riskejä sen tarkemmin. Haluaisin lisätä tätä myös Tiimiakatemian arkeen. Tällä hetkellä tuntuu, että menen turvallisella vyöhykkeellä. Haluan jännitystä ja herätellä intuition, joko luomaan varmuuden tunnetta tai epäilyä mutta jotain, jotta poistuisin epämukavuusalueelleni. Olisi hyvä raivata pois myös rajoittavat uskomukset, täten löytäisin uusia ulottuvuuksia. 

Tiimiimme peilaten, jos suorituskeskeiset arvot perustuvat pelkästään tietoon ja faktaan, intuition näkökulmasta mieli kapeutuu. Tämän tapahduttua näkökulmammekin kapeutuvat, jonka myötä koko tiimin ajattelu köyhtyy. Tämän vuoksi olisi tärkeää innostua myös tunnepohjaisesti, vaikka järjellä ajateltuna asia ei olisi niin kannattavaa. Jos tiiminä keskitymme kilpailemaan toisiamme vastaan ja erottautumaan eduksemme yksilönä, voisimme sen sijaan keskittyä erilaisuuden kunnioittamisen arvostamiseen ja yhteyden rakentamiseen. Eri suunnista katsottuna asiat näyttävät eriltä. Tämä tulee nähdä suurena rikkautena, jotta osaamme tätä hyödyntää. Kukaan ei myöskään ole ylimääräinen tai huono, sillä jollain voi olla pieni tiedonpala joka voi olla tärkeä kokonaisuuden kannalta. Meidän tulee siis Vengassa luoda ilmapiiri, että jokainen uskaltaa tuoda tiedonpalaset ilmi. Tarvitsemme siis kaikki tiimimme jäsenet erilaisine ajatuksineen, sillä joukkoäly ongelmanratkaisussa on suuri vahvuus.