Luin kirjan nimeltä ”Aikaansaamisen taika”, jonka on kirjoittanut Satu Pihlaja. Valitsin ensimmäiseksi luettavaksi kirjaksi juuri tämän, sillä se pohjautuu itsensä johtamiseen ja sopi parhaiten tähän hetkeen. Olen juuri nyt toiminut noin kuukauden verran Tiimiakatemialla varsinaisena ”tiimiyrittäjänä” ja saanut nähdä, miten paljon erilaisempi koulu tämä todella on. Aluksi tuli jopa pienimuotoisena yllätyksenä se, että meille ei todella anneta minkäänlaista lukujärjestystä tai määrättyä tapahtumaa päivisin. Ainoat pakolliset menot koko viikossa minulla on tällä hetkellä aina maanantaisin tiimin kanssa sovittu yhteinen palaveri ja tiistain, sekä torstain ”treenit” eli tiimin yhteiset kokoukset, joihin myös valmentajamme osallistuu. Tiimiakatemia on siis koulu, jossa todella vaaditaan itsensä johtamista ja hyvää itsenäistä ajanhallintaa. Kukaan ei tuo projekteja sinulle suoraan, vaan kaikki pitää saada aikaan itse tai tiimin kanssa.

Heti kirjan alussa kerrotaan, että aikaansaaminen tarkoittaa suppeasti katsottuna työstä suoriutumista paremmin ja tehokkaammin, mutta usein aikaansaaminen voi kuitenkin antaa merkityksen myös sille, miten voisimme olla entistä tyytyväisempiä ja miten elämässämme olisi aikaa olennaisille asioille tai itsensä toteuttamiselle. Toimin tällä hetkellä Tiimiakatemian opintojen ohella myös toiminimiyrittäjänä ja pyöritän Luminurtsi nimistä kiinteistöhuollon yritystä. Aikaa siis kuluu paljon sen parissa, mutta haluan pystyä antamaan kaikkeni myös opintojen parissa tiimiyrittäjänä. Olen muun muassa aloittanut jo podcastin tekemisen neljän muun opiskelijakaverin kanssa ja myös sen eteenpäin vieminen on yksi suurimmista tämänhetkisistä intohimoistani. On selvää, että projektien määrän lisääntyessä, alkaa ajanhallinnan merkitys myös kasvamaan.

Tiimiakatemian kaltaisessa opiskeluympäristössä uusia projekti-ideoita on ilmoilla jatkuvasti, mutta aika ei meillä kenelläkään riitä loputtomiin. Uskon, että tämän kirjan lukeminen sai minut ymmärtämään todella tärkeän taidon, nimittäin juuri sen, että täytyy oppia hahmottamaan, mitkä projektit ovat juuri itseni kannalta merkityksellisimpiä. Usein tunnistan itsessäni kiireen tunteen ja ajattelen, että nyt pitäisi olla jo jokin asia tehtynä, vaikka ei ole edes aloitettu. Joskus tällaisen tilanteen syy voi olla huono aikataulutus tai esimerkiksi tapa lykätä töitä myöhemmälle. Tuntien itseni syy ei kuitenkaan ole kumpikaan näistä. Syy on ollut aina se, että haluaisin olla liian monessa asiassa mukana samaan aikaan. Tästä syystä uskon, että kirjan lukeminen avarsi ajatteluani ja rohkaisi tunnistamaan itselle tärkeät asiat ja panostamaan niihin täysillä.

Kirjan mukaan eniten haasteita aikaansaamisen ja siihen liittyvän aikataulutuksen suhteen syntyy juuri yrittäjillä ja itsensä työllistäjillä, sillä he vastaavat aina itse tekemisestään, suunnittelevat ja vastaavat tuloksesta. Aikaansaamisen tärkeimmäksi välineeksi kirjailija kertoo itsellään olevan tavoitteellisuus. Voin samaistua tämän suhteen häneen täydellisesti, sillä tavoitteellisuus on ollut aina yksi tärkeimmistä asioista myös minulle, tein sitten mitä tahansa. Koen, että tavoitteet ovat luoneet pohjaa kaikelle tekemiselleni. Yksi suuri tavoitteeni toteuttaminen tapahtui, kun aloin yrittäjäksi viime vuoden keväänä lukiosta valmistumisen jälkeen ja lähdin tekemään asiakashankintaa tuntemattomien ihmisten oville. Tällä hetkellä vien tavoitettani jatkuvasti eteenpäin ja tämä sama tavoite ohjaa vieläkin päivittäistä toimintaani.

Samaiseen aiheeseen liittyen kirjasta jäi mieleen kohta, jonka mukaan ”meidän ihmisten on luonnostaan helpompi kuunnella ja ottaa oppia muilta, nuoresta lähtien esimerkiksi vanhemmilta”. Itseni kohdalla tämä näkyi myös melko vahvasti ja olisi voinut vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti yritystoiminnan käynnistämiseen jo nuorena. Kumpikaan vanhemmistani eivät ole yrittäjiä, eikä myöskään lähisuvussa löydy ketään vastaavaa, joten yrittäjyyteen lähteminen minun kohdallani tuli tietysti myös vanhemmilleni hieman yllätyksenä. Muistan tilanteen, kun kerroin, että lähden tekemään asiakashankintaa Tuusulassa lähialueille. Kukaan ei lähtenyt varsinaisesti minua estelemään, mutta huomattavan mietteliäitä ja ehkä hieman epäuskoisia vanhempani olivat asian suhteen. Kuitenkin viikko tästä eteenpäin lähdin ostamaan jo ensimmäisen ruohonleikkurin yritykselleni ja sain ensimmäisiä asiakkaita, joita pääsin aluksi kevytyrittäjänä laskuttamaan. Omien kokemuksieni kautta pystyn siis sanomaan, että kirjailijan toteamus siitä, että tärkeintä on opetella kuuntelemaan omia toiveitaan ja edetä niissä tavoitteellisesti, on ydin tärkeä lause.

Erilaiset harppaukset elämässä voivat asettaa monelle kuitenkin jännitystä ja pelkoa epäonnistumisesta, jonka syystä jopa pitkän aikavälin haaveita jätetään toteuttamatta. Asian ei tarvitse olla edes suuri, jotta pelon tunne saa ihmisen perääntymään ja välttämään tilanteeseen joutumista. Itselläni tällainen on ollut aina esiintymisen jännittäminen, vaikka asiakaspalvelu ja myyntityö ovat siihen pakottaneet ja altistaneet jatkuvasti. Haluan ja tykkään esiintyä, mutta vältän helposti tilanteita, joissa joutuisi esiintymään suurelle yleisölle. Kirjassa puhutaan myös samaisesta ”esiintymispelosta”. Kirjailijan mukaan pelkoa herättäviä tunteita ei kannata pelätä, vaan niihin pitäisi altistaa itseänsä jatkuvasti. Olisi hyvä aloittaa mielikuvaharjoittelusta, jossa kuvittelee jännittävän tilanteen ja käy sen mielessään läpi, aluksi vähemmän jännittävä tilanne ja sitten suurelle yleisölle esiintyminen. Kirjailija painottaa myös, että tavoitteiden asettaminen ja säännöllinen harjoittelu auttaa tässäkin tapauksessa.

Tarkemmin ajateltuna tavoitteet ovat lähtökohta todella usealle asialle, jos jotain haluaa saavuttaa. Ne ohjaavat tekemään asioita eteenpäin ja kehittymään. Luettuani kirjan uskon yhä vahvemmin, että vanha sanonta ”kertaus on opintojen äiti” pitää todella monessa suhteessa paikkansa. On harjoittelun kohteena sitten ajankäyttö ja sen riittävyys itselle tärkeisiin asioihin tai esiintymispelko, toimii sama kaava melkein aina. Harjoittelemalla voi vain oppia! Mielestäni kirja tiivistää kaiken oppimisen täydellisesti seuraaviin lauseisiin: ”On normaalia kokea harjoitellessa epävarmuutta, koska se on merkki siitä, että kehityt. Muista olla tyytyväinen itseesi! Harjoituksen sujuminen aina hyvin on toissijaista, koska kehityt ajan myötä”.